maanantai 27. marraskuuta 2017

Mitä yhteistä on Night Visionsilla, Don Rosalla ja Taco bellillä?

Kaikki olivat osa elämääni viime viikolla.

Tän syksyn Night Visions pyörähti käyntiin viime keskiviikkona ja minä olin siellä heti ensimmäisessä leffassa klo 15.30 katsomassa kaverin kanssa My friend Dahmeria. Oli tylsä. Jatkettiin kahden muun kaverin liittyessä seuraamme viralliseen avajaiselokuvaan eli Guillermo del Toron The shape of wateriin. En odottanut oikein mitään ja se oli hyvä, olin iloisesti yllättynyt. Shape of water tulee vasta ensi kuussa yleiseen jakeluun Yhdysvalloissa, joten tuolla oli studion käskystä vartija koko leffan ajan varmistamassa, ettei kukaan ota kuvia tai kuvaa esitystä.


Leffafestarit jatkuivat mun osalta perjantaina. Tätä ennen kuitenkin tapahtui jo paljon muutakin. Olin skarppina klo 9 kyttäämässä Iron Maiden-lippua Eetulle, jolloin ne tulivat myyntiin. Ja permantoliput meni minuutissa. En tietenkään kyennyt saamaan mitenkään Eetua kiinni, että mitäs nyt tehdään, kelpaako istumapaikat, kun sillä oli töissä Black Friday-hulluus käynnissä. Pidin tilannetta kuitenkin töiden ohella silmällä ja oho, lisäkeikka! Permantolippu! Success!

Don Rosa oli taas vaihteeksi Suomessa, ihme Suoministi. Kävin pällistelemässä tätä vanhaa miestä Sellon Suomalaisessa kirjakaupassa. Nyt signeerauksen sai vain, jos osti Rosan kirjan ko. kaupasta. Ei ollut mikään maailmanloppu, koska onhan meillä täällä jo vissiin neljässä kirjassa signeeraus ja kolme kertaa olen piirtäjän tavannut. Hirmu mukava setä!



Mulla oli vielä luppoaikaa, joten soitin siskolle, että ootko kotona ja kävin siellä hetken rapsuttelemassa Viliä.


Meillä oli kaverin kanssa treffit Kinopalatsilla ja käytiin katsomassa What happened to Monday. Ihan ok, mutta vähän ennalta arvattava. Tästä jatkoin yksikseni katsomaan Revengeä, jossa verta valutettiin ihan huolella. Normaali 4-5 litraa/hlö ei riittänyt mihinkään. Revenge oli ainoa leffa, jonka kävin katsomassa yksin.

Mulla oli niin hirveä juurikasvu, etten enää lauantaina kehdannut sen kanssa lähteä ulos. Alla esimerkkikuva. Oli jo nuo pari edellistä sosialisoitumispäivää hävettänyt. :D Eli aamusta heti värinpoistoa tyveen ja väriä päälle. Se on jännä miten heti kohotti fiilistä, kun hiukset oli kunnossa.


Lauantai lähti käyntiin kahden kaverin kanssa Wind riverillä, joka oli ehkä paras seitsemästä leffasta, jotka Night Visionsissa näin. Tai jaetulla ykkössijalla Shape of waterin kanssa. Ei kyllä tää oli vähän parempi. Voin häpeilemättä myöntää bonganneeni kolme samaa näyttelijää Twilightin intiaanireservaatissa ja Wind riverin intiaanireservaatissa. Alkukuvana oli lyhäri Tuntematon Redux eli ainoa versio Tuntemattomasta sotilaasta, jonka olen jaksanut kokonaisuudessaan katsoa.

Kuuden hengen porukalla vuorossa oli The disaster artist eli legendaarisen ja maailman huonoimman elokuvan The Roomin tekemisestä kertova leffa. Yleensähän The Room esitetään jokaisessa (?) Night Visionsissa, mutta nyt sille ei ollut tilaa. Halusin nähdä The disaster artistin, mutta olen kaikki nämä vuodet kieltäytynyt katsomasta The Roomia, vaikka useita pätkiä siitä olenkin nähnyt. Tunnen itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, etten kykene niin intensiiviseen kokemukseen. :P Ne lyhyet pätkätkin, jotka olen nähnyt, on ollut yhtä kärsimystä. The disaster artist oli hauska ja sitä kannatti lähteä katsomaan, mutta toisaalta katsoisin mitä tahansa missä on Dave Franco. Viimeisenä oli Tragedy girls, joka erosi huomattavasti kaikista muista. Tämäkin ihan hyvä. Vinksahtaneita teinityttöjä, jotka hamuaa Twitter-seuraajia.

Viisi leffoista oli kakkossalissa, jonne onnekseni pääsin aina parhaille paikoille eli keskirivin leveisiin nahkatuoleihin, joissa jaloille on rajattomasti tilaa ja jalkojen alle rahi. Aiiiii että!


Lisäksi mainitsemisen arvoista on sunnuntain Taco bell-käynti! Ekaa kertaa ikinä! Eikä jouduttu Sellon ravintolaan jonottamaankaan kuin 10 min, vaikka se oli sinne avattu vasta edellisviikolla. Otettiin meal for 2, jossa oli vähän kaikkea (quesedilla, taco, nachot, ranskikset). Kaikki oli hyvää, vaikkei mitään tajunnanräjäyttävää. Jälkkärichurroista en tykännyt yhtään, mutta Eetu fanitti niitä senkin edestä. Ehkä... ehkä ens kerralla vähän vähemmän ruokaa. Olin voinut paremminkin mitä lähtiessäni Taco bellistä.

torstai 23. marraskuuta 2017

It's a hood. I don't have weird hair. You have weird hair.

Viime viikkoina olen:

-suurkuluttanut leffoja. Oon käynyt leffateatterissa katsomassa uuden Thorin sekä Justice leaguen ja näitä ennen katsoin neljä Marvel-leffaa sekä Wonder womanin muistin virkistämiseksi. Oon katsonut useita elokuvia uudesta upeasta Disney-kokoelmastani.

-käynyt kaverin kolmekymppisillä. Hän oli juhlatilakseen varannut sauna- ja kokoustilat ja vieraiden yhteinen yllätyslahja oli selän takana kierosti kerätä rahat kasaan, jotta tilavuokraksi sankarille jäi 0e. Muuten oon kavereita nähnyt pari kertaa kylässä käyden ja kertaalleen yksi halusi nähdä mut flammkuchen-treffeillä, tulipahan kulinaarisesti sivistyttyä!

-käynyt verenluovutuksessa. Ilman sitä verenluovutusta. Kolme kuukautta oli edellisestä eli oli aika taas ojentaa käsi, mutta hemoglobiini jäi liian alhaiseksi. Kolmen kuukauden päästä uusi yritus.


-pistänyt rahaa menemään. Ostin uudet maiharit, koska olin kävellyt edellisiin reiät pohjiin. Huomasin syksyn edetessä, että mikä siinä on, kun sukat tuppaa kastumaan. Ostin uuden talvitakin, koska edellinen on niiltä ajoilta, jolloin olin pieni ja se on kiristänyt etenkin pehvan kohdalta jo kaksi viimeistä talvea. Ostin uudet farkut, koska kahdet farkut on hyvä olla, jos toiset menee rikki. Ja ne mun toiset oli jo menneet heinäkuussa rikki. Ostin uusia rintsikoita, koska vanhoissa ei enää ollut tarpeeksi tilaa. Eikö olekin kiva kerrytellä kaikkia välttämättömiä ostoksia niin, että voi kerralla pistää ison kasan rahaa menemään. Not particularly, no.

-keksinyt tekemistä yksinäiselle viikonlopulle. Eetu lähti Pohjanmaalle sukuloimaan ja minä lähdin viihdyttämään äitiä, joka myös oli kotonaan yksin, iskä oli golfreissulla Fuenteventuralla. Olin Huhmarissa yötä ja tein loihdin kahtena päivänä äiteelle ruokaa. Keksin, että tässä joutessani voisin käydä vanhoja tavaroita läpi ja viedä turhat kierrätyskeskukseen. Kaksi tuntia tutkittiin mitäs täältä löytyy ja saatiin mun pieni Fiesta ihan täyteen tavaraa, eikä sinne edes kaikki mahtunut.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Disney-kokoelma

Joku höpsähtänyt (ei kai kukaan muuten tällaista tee) naisihminen järven toiselta puolelta oli myymässä Disney-kokoelmaansa pois, kävin auttamassa. Parihan tuosta uupuu, mutta pistin ne tilaukseen. Täten VHS-aikakauteni (joka oli jatkunut näin pitkään Disney-kasettieni takia) on tullut päätökseen ja huutelenkin tässä haluaisiko joku tulla hakemaan noi mun vanhat kasetit pois?  Opetatte niillä vaikka lapsenne tavoille. Tai itsenne. Ja jos ei videonauhuria kotoa löydy, voi senkin viedä mukanaan.

Seitsemän kuukautta sitten otin Disney-tatuoinnin, nyt tämä ja kahden viikon päästä oon Disneyland Tokiossa! Awwyeaaah!



Some lady was selling her Disney collection so I decided it was time for me to end the VCR era I was still in mostly because of my old Disney cassettes. 7 months ago I took a Disney tattoo, now this and in two weeks I'll be in Disneyland Tokyo, awwyeaaah!

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Bigger! Better! (Harder Faster Scooter)

Se on iso, se on musta, se on meidän makkarissa, se on meidän uusi sänky!


Mulla oli edellisessäkin ihan hyvät olot, mutta Eetu valitteli kuoppaa omalla puolellaan. Ja olihan se joo ihan naurettava monttu mikä siellä oli. :D Käytiin kuun vaihteen jälkeen eli palkan kilahtaessa tilille makoilemassa Lommilassa saman katon alla olevien Askon, Iskun, Jyskin ja Sotkan vuoteet lävitse. Parhaiten maattiin Sotkan 160-senttisessä yli puolet alennuksessa olevassa jenkkisängyssä ja se lähti mukaan. Soitin vaan isukin peräkärryinensä kanssa auttamaan roudaamisasioissa. Alempana myös ennen-kuva.



Uuteen sänkyyn ja puhtaisiin lakanoihin tie kävi vasta saunan jälkeen. Niin paljon tilaa~~~! En olisi uskonut, että +20 cm tekee noin ison eron, mutta kyllä se vain teki. Oikein ok oli tuo värimaailmakin, vaikka sitä ei nyt niin jämptisti oltukaan välttämättä mustaksi valitsemassa.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tulevan Night Visionsin aikataulut

Tässä Night Visions-suunnitelmani, liput on jo hommattu. Saa tulla seuraksi. Tai olla tulematta. Olen vahva ja itsenäinen nainen, joka osaa mennä elokuviin yksin! Tosin tarkoituksella sekä tahattomasti onkin kaveria tai kavereita tulossa samoihin näytöksiin, taitaa vain yksi näytös olla, jonne meen keskenäni.

22.11. ke:
My friend Dahmer klo 15.30
The shape of water klo 17.30

24.11. pe:
What happened to Monday klo 17.50
Revenge klo 20.05

25.11. la:
Wind river klo 16.00
The disaster artist klo 18.25
Tragedy girls klo 20.45

maanantai 6. marraskuuta 2017

Halloween '17

Hyvissä ajoin keksin muuntautuvani halloweenina Pennywiseksi eli tuon uudemman It-leffan lutuiseksi klovniksi. Ajankohtainen ja jo paljon käytetty idea, mutta silti. Tämä ehti vaihtua saman leffan Georgieksi, kun sateisena päivänä hain postin keltaisessa sadetakissani. Tuumin, että tulee helpommaksi ja halvemmaksi - mitään ei tarvitsisi hankkia, on sadetakki ja poikaperuukki omasta takaa, ja siihen vielä paperivene päälle. Tämä muuttui takaisin Pennywiseksi, kun Eetun asuidea tarvisi tuota peruukkia.

Hankin elämäni ensimmäiset piilarit Cybershopista, Grimasin valkoista vesiliukoista ihomaalia I love me-messuilta ja Confettin ilmapallobaarista pari heliumtäyteistä punaista ilmapalloa. Katsoin origamiveneen opastusvideon netistä ja tein punaisesta langasta kolme tupsua valkoisen paitani etumukseen.


Halloweenbileet olivat viime perjantaina. Työt lopetettuani aloin lähes samantien toteuttamaan Pennywise-näkemystäni. Huumori meinasi loppua lyhyeen koittaessani saada piilareita silmiin, en tietenkään ollut harjoitellut etukäteen, kuinka vaikeaa se muka voisi olla! Ongelmana ei ollut silmien kostettelu vaan silmäluomien tahaton räpsyminen ja kiinni painuminen. Siinä vaiheessa, kun piilarit viimein olivat silmissä, vihasin ihan vähän koko maailmaa. Muuten meikin toteutus sujui ongelmitta vaikkakin ehkä vähän hitaanpuoleisesti.



Ilmapallot ja paperiveneet mukanani ajoin kuudeksi Kallioon toivoen, ettei kukaan kanssa-autoilija huomaa mua, pelästy ja aja kolaria. Treffasin suoraan töistä paikalle tulleen Eetun ja mentiin yhdessä Rosille, jonka luona ollaan halloweenit vietetty jo useamman vuoden. Olin tuonut Eetulle varusteet evil Mortyksi muuntautumiseen, lähes kaikki löytyi mun vaatekaapista: vaaleat farkut, keltainen T-paita ja peruukki. Vain silmälapun oli joutunut ostamaan. Sen verran tarkka imitaatio oli, että oli partansakin ajanut pois. Näytti niin nuorelta!

Paikalle saapui muun muassa Kuolema, zombi-Punahilkka, Chucky ja bride of Chucky, emäntä oli Dana Scully. Yhdellä oli päällä aito Intiasta ostettu sari ja toisella ilmatäyteinen yksisarvinen.






Kissa koitui taas turmiokseni, kun neljän tunnin kohdalla alkoi pärskiminen ja niiskuttelu eskaloitua pahaksi. Eikä ne piilaritkaan yhtään auttanut oloa, missään vaiheessa ei ollut tuntunut siltä, ettei silmissä olisi mitään ollut. Ihan ihmisten aikaan oli kuitenkin ollut suunnitelmissa lähteä, koska Eetulla oli lauantaina aamuvuoro. Piilareiden poisottokin oli kokemus, mutta onneksi naamamaalit lähti helposti meikinpoistolapuilla. Olen kokemusta rikkaampi!


I celebrated Halloween as Pennywise in Helsinki in the company of Morty, Death, Dana Scully, Chucky, the bride of Chucky and others.