torstai 8. syyskuuta 2011

Flight of the Conchords - Business time

Valmistuin merkonomiksi 2005. Parina ensimmäisenä vuotena olin hyvin harvakseltaan töissä ennen kuin sain vakituisen työpaikan. Tein varastohommia kunnes osastonsihteerin avustajana Jorvissa ollessani kuulin tekstinkäsittelijän (also known as konekirjoittaja/ sanelunpurkaja) ammatista. Sain hakea kolme kertaa tekstarin paikkaa eri sairaaloihin, kunnes 3/2007 minut palkattiin HYKSin Naistenklinikalle ja siitä siirryin syksyllä Syöpätautien klinikalle, jossa viihdyin 6/2011 asti. Ah, olla 8h päivässä koneella, ilman häiriötä, työskennellä itsenäisesti ja rauhassa! Itse työ on lääkärien saneluiden purkamista; on poliklinikkakäyntejä, lähetteitä, kirjeitä, lääkärintodistuksia, kuolintodistuksia etc.

Muutosta karsastavana yllätin itseni ja irtisanouduin toukokuussa. Olisin viihtynyt HYKSissä pidempäänkin, mutta tiettyjä ikäviä muutoksia oli tulossa... Lähiesimies kovasti yritti saada mua jäämään ja sanoi, että hänelle pitää soittaa ekan päivän jälkeen ja kertoa miten meni. :') Olen myös tervetullut takaisin, jos en uudessa paikassa viihdykään. Aww.


Tuli puskaa ja lahjakorttia käteen HYKSistä lähtiessäni.

Kuukauden lomailin ja heinäkuun alussa aloitin uudessa työpaikassani.

Arkirutiineja: Aina ollessani tekstinkäsittelijä mulla on ollut liukuva työaika ja olen tykännyt tulla heti aamusta näpyttelemään. Seiskalta yleensä, mutta nyt olen ollut paikalla jo 6-6.30 välillä, miten nyt satunkin heräilemään. Voisin siis hyvin tulla vasta esim. kymmeneen, mutta olen aamuvirkku ja on mukavampi lähteä aikaisin töistä, kun on päivää vielä paljon jäljellä. En tosiaan ole mikään torkuttaja, yleensä sisäinen herätyskello herättää vähän ennen varsinaista herätystä, ja olen viimeistään 10 min heräämisestä ulos ovesta. Julkiseen liikenteeseenkään ei mene aikaa, huristelen autolla 20 minuutissa Hakaniemeen.


Työpisteeni. Huoneessa on toinenkin kone, mutta siinä ei ole ollut kolmiseen viikkoon ketään. Tätä rauhan määrää! Asiakaspalvelusuuntautuneille ja sosiaalisille ihmisille voisi olla melkoista kidutusta, mutta minä tykkään niistä päivistä kun koko työpäivä menee niin, ettei tarvitse ottaa mitään kontaktia muihin.

Näkymä työhuoneen ikkunasta.


Meikitön työ-Marjut. Päivän asuna poikaystävän Morbid angel-paita ja uusi, söpö, syksyinen (hooämmän, köh) vakosamettihame. Jätetään ne pvc:t ja niitit viikonlopuille. Senkin takia olen niin nopea aamuisin, etten arkena meikkaa ollenkaan. Hiusten ja hampaiden harjaus, vettä kasvoille, vaatteet päälle ja lähden menemään. Muutenkin tää meikkauspolitiikka on "vain juhliin", eli kerran, max kahdesti, viikossa. Vaikka on sitä ties mihin bileisiin ja keikoille lähdetty meikittömänäkin.

4 kommenttia:

  1. Moi !! Tykkään sun blogista!!
    T:Sini L! :3 Lisää tekstiä! Stalkkaus on parasta :)) Pistän omalla livejournal nimimerkillä viestiä. Kunnes oon vaihtanu taustakuvan, (häpeen). Mutta näillä mennään o/

    VastaaPoista
  2. Kirjoitan niin, että näppis sauhuaa! Uutuudenviehätys kestänee vielä hetken. :)

    VastaaPoista
  3. Jännä nähä iliman meikkiä tuolleen! Tykkään ku sinussa on osaks niin paljon sammaa ku minussa. Kiva ku alotit tänki blogin. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
    SE ON MORO :))))

    VastaaPoista
  4. X-Ray, ootkin mut nähny aina vaan jossain Kaisiställingeissä. :)

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)