lauantai 3. syyskuuta 2011

Historiaa

Musta piti alunperin tulla Katariina, mutta äiti ei tätä suvainnutkaan, koska se oli isän ex-tyttöystävän nimi. 1v 3kk myöhemmin sain pikkusiskon itselleni, K:n. Paljoakaan en muista koulua edeltävistä vuosista. Vietin aikaani äidin työpaikalla, eli isovanhempien talossa Nikunmäellä, Espoossa. Kotitoimistot, jee. Tykkäsin kauheesti kun siellä oli uima-allas, pihalla keinu ja hiekkalaatikko, takapihalla kasvoi kieloja. Jossain vaiheessa tuli myös lastenvahdit kuvioihin. S-täti olikin ihan suosikki ja siitä tykättiin. Pelkäsin sen koiraa kauheesti, muutenkin pienenä olin koirapelkoinen, sen luona käydessä S:n piti ensin viedä tappajadoginsa lukkojen taakse kylppäriin ennen kuin uskaltauduin sisään. Äidin vanhemmat, mamma ja pappa, lelli mut ja siskon piloille. Tykkäsin niistä älyttömästi. Mulla oli melko turvattu ja onnellinen lapsuus. Jossain vaiheessa ihmettelin, että miksi kaikkien vanhemmat eroaa ja olin tyytyväinen kun meidän porukat ne vaan pysyy yhdessä (27 y and counting).


Ala-asteen ensimmäisenä päivänä kiukkusin kotona, että en tahdo mennä kouluun ilman pikkusiskoa. Pelotti, mutta hyvinhän se meni. Ekaluokkaa en oikeestaan muista, tokaluokasta asti parhaaksi kaveriksi muodostui M. Hengattiin koko ala-aste lähes kaksistaan, oltiin melkosen erottamattomat, vaikka oli luokan muutkin tytöt kivoja. Soiteltiin toisillemme maratonpuheluja vaikka nähtiin joka päivä koulussa. Meillä leikittiin paljon barbeilla ja M:n luona laskettiin ufolla niiden isoa kotimäkeä alas, tehtiin tutkimusretkiä metsiin ja pelattiin paljon M:n SNESiä, josta olin kateellinen. Meillä oli vaan vanha kasibittinen NES (jota kyllä tätä nykyä osaan enemmän arvostaa).

Mulla oli myös pari vuotta silmälasit. Ylpeenä olin ku ne sain. Siskolla oli lasit ollu jo monta vuotta ja eihän sillä saa mitään olla mitä mulla ei ole! Pari vuotta myöhemmin näöntarkastuksessa todettiin, että eihän näitä olis alunperinkään tarvinnut. Olin vielä tyytyväisempi, ei ne niin kivat sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Laseista mua ei koskaan kiusattu, mutta jotain pientä aina välillä. Olin aika sisäänpäinkääntynyt, ujo. Kuitenkin hyvä koulussa ja pari stipendiäkin sain. Olin huono häviämään, lautapeleissä palaset lenteli ympäri huushollia etc. Oon ihan saakelin siisti ihminen. Asiat pitää olla paikoillaan ja järjestyksessä! Tän huomaa jo kuvia katsellessa kun oon muutaman vuoden iässä joko imuri kädessä, tiskaamassa tai tyhjentämässä pyykkikonetta.

1 lk, 3-9 lk, kauppiksen 1 lk
Yläasteelle vaihdettaessa tuli meidän tiiviiseen kaksikkoon pari muutakin ämmää. M&M&M&M. Edelleen oon kaikkien kanssa kavereita. Nää uudet M&M oli myös toistensa kanssa parhaita kavereita. Hengattiin perjantai-illat Nummelan ABC:llä ja kaikki koulun ryhmätyöt tehtiin yhdessä. Kesällä käytiin kanssa Someron möksällä perheen ja kavereiden kanssa, vallattiin pihan pikkumökki. Ämmien kanssa oltiin monet kerrat Myllylammella uimassa. Pidin pyöräilystä ja Myllylampi-Nummela-Huhmari-matkat oli mukava ajella.

Yläasteella myös tyyli vaihtui lähelle sitä mitä se on vieläkin, vaikka jossain vaiheessa lähes lissuilinkin tovin. Hetken aikaa pahistelin huonon koulumenestyksen ja parin lintsauksen kanssa. Musiikkimaku vaihtoi ala-asteen Spaissareista pyhään kolminaisuuteen eli Don Huonoihin, Tehosekoittimeen ja Apulantaan. Siitä se sitten lähti. Tehis on pysynyt suosikkina tähänkin asti, muuten yläasteeseen verrattuna on melkosta kuperkeikkaa maku tehnyt. Keikoilla alettiin M:n kanssa käydä, ekaa kertaa käytiin 12-vuotiaina Ankkarockissa, M:n isä oli aika monessa mukana, sekin kova musadiggari. Se meitä kuskasi ja monesti tuli keikoille mukaan. Mieleen on jäänyt erityisesti Torremolinos 2000 kiertue (Apulannan ja Donkkareiden yhteis-ep:n kierue). En muista missä päin Suomea oltiin, mutta M:n isää luultiin ilmeisesti järkkäriksi ikänsä vuoksi kun sille mentiin sanomaan, että ”joku oksensi tonne” ja osoitti mestaa. Tää vastasi, että ”jaaha” ja jatkoi keikan katselua. Mahtoi poika aatella, että ovatpa paskoja työntekijöitä palkanneet. Silloin oli myös yhden talven kova juttu keikalle tupeerata hiuksensa ja em. keikalla oltiin myös pistetty vihreetä spraytä lettiin. Huuletkin taisi olla mustat. Voi jösses. Äiti sitten saikin takkuja selvitellä seuraavana päivänä.
 
Muutoksia, muutoksia. Toiset M:t aloittivat lukion, minä ja minun M kauppiksen, jonka M vaihtoi seuraavaan opinahjoon seuraavana vuonna. Uudeksi koulukaveriksi sain U:n, mua 10 vuotta vanhemman virkkalalaisen, joka jakoi mun kanssa hikkeilyn.

Teininä innostusin porukoiden kauhuksi tatuoinneista ja lävistyksistä. Ekan tatuoinnin otin 16-vuotiaana, eka lävistys tuli huuleen 17-vuotiaana. Siitä ne sitten on lisääntynyt. Total score tällä hetkellä on 6 tatuointia ja 12 lävistystä.

Huomasin siinä 14-vuotiaana olevani myös tytöistä kiinnostunut. Parhaille kavereilleni kerroin, mutta muuten pidin melko matalaa profiilia. Mitään en etsinyt tai asian suhteen muutenkaan toiminut. Nykyään se on varmaan melkolailla kaikilla tiedossa, en oo kertoillu ympäriinsä, mutten ole myöskään saassa pitänyt.


4/2004
Kevät 2004 muutti elämää. Tapasin netin kautta B:n, nähtiin pari kertaa ja jo 10 päivän jälkeen alettiin seurustelemaan. Se oli 15, minä 17. Eka seurustelusuhteeni. Se rakkaustarina tuli päähänsä reilun kolmen vuoden jälkeen. Tän suhteen ansiosta musta tuli punapää ja sillä tiellä oon pysynyt kahdeksan vuotta. "Kokeile nyt säkin jotain, kyllähän se sit lähtee pois!" Olin kyllä lettiä värjännyt yläasteesta asti punertavan ruskeeksi, mutta tämä oli jotain aivan muuta ja tästä on muodostunut iso osa mun identiteettiäni, en osais enää ollakaan millään tylsällä normaalilla värillä. Mut tunnistetaan tästä hyvin, toimin loistavana majakkana. Kerran pistin kuukaudeksi-pariksi ruskeeta päähän, kauheeta myllyä sain kuulla kavereilta. Ei kuulemma ollut hyvä. Myös pinkissä ja violetissa on käväissyt pikaisesti.

2007 keväällä sain työpaikan HYKSistä tekstinkäsittelijänä, siellä viihdyin reilu neljä vuotta. Ensimmäinen vakituinen duuni edellisten pätkätöiden jälkeen. Muutin myös samana kesänä ensimmäiseen omaan kämppääni Espoon Vallikallioon. Vapaus! Oma rauha! Sisustus! Ensimmäisen sinkkuiluvuoteni juhlin huimasti, kävin keikoilla ja sain kauhean kasan uusia ihania ihmisä ympärilleni

Ihastuin kaverin kaveriin alkukesästä 2008, mutta jännästi tämäkin taas meni. Lupasin sille kyydin Nummirockiin ja ottipa vielä kaverinsakin samaan autoon mukaan. Nummessa olin vielä vähän tämän ihastukseni perään, mutta viikko Nummen jälkeen, Tuskassa, vietinkin jo paljon aikaa ihastukseni kaverin kanssa. Tapailtiin E:n kanssa kuukausi ja alettiin seurustelemaan. Muutaman kuukauden päästä huomasin antavani avaimet kotiini ja kappas, musta tulikin avovaimo.


Parit viime vuodet on menneet rauhallisemmin. Oon kuitenkin enemmän parisuhdeihminen. Elämätilanne on tällä hetkellä mainio. Tein keväällä harppauksen ja jätin työpaikkani HYKSissä neljän vuoden jälkeen. Nyt olen pari kuukautta ollut uudessa paikassa, edelleen tekstinkäsittelijänä. Mikäs tässä ollessa, on katto pään päällä, vakituinen työ, pitkäaikainen vakava suhde ja hyviä ystäviä. Mau. <3
 
2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)