tiistai 13. syyskuuta 2011

Lukutuokioita ja pelisessioita.

Aloitan tärkeimmillä eli kirjoilla. Yksi parhaimpia asioita elämässä on to crush your enemies, see them driven bef... Ei. Hetkinen. Vaan maata omassa sängyssä peiton alla hyvä kirja kädessä ilman häiriötä.

Jo useita vuosia ehdoton suosikkikirjailijani on ollut Stephen King.  Ennen ostelin kirjoja kirppiksiltä ja lainailin kirjastosta. Pari talvea sitten päätin ostaa itselleni kaikki puuttuvat Kingin kirjat joululahjaksi. Huuto.net ftw. Niitä luettiinkin sitten koko seuraava vuosi. Kakkospaikalle pääsee Tolkien, mutta tämän perustan vain Hobittiin ja Sormusten herraan, vaikka löytyy muitakin teoksia hyllystä. Kolme kertaa olen yrittänyt Silmarillionia lukea, mutta olen tämän suhteen jo luovuttanut. Myös TSH elokuvina on parasta, Hobittia odotellessa (12/2012).




Vihaajat vihaa, mutta muita suosikkejani ovat myös Twilight-sarja (vaikka päähenkilöt onkin urpoja) ja Harry Potterit. Dean Koontzin Odd Thomakset menee yhdeltä istumalta läpi. Joe Hilliltä (Kingin poika) on suomennettu vasta Sydämen muotoinen rasia ja yksi kokoelma, mutta tykkään. Ylihuomenna ilmestyy uusi opus. Ja jos mitään muuta ette tänä vuonna lue, niin koittakaa edes tämä: John Ajvide Lindqvist - Ystävät hämärän jälkeen (älkääkä katsoko sitä leffaa, huono).




Must see! Sormusten herran ohella lempparileffan paikan jakaa The Boondock saints. Kaveri suositteli ja pisti katsomaan, ja samaa teen nykyään muille kavereille. Pistän hyvän kiertämään. Hopeanuolta katselin isän veljen perheen luona pienenä puntti vapisten. En ymmärrä, miten tätä voi edes lapsille näyttää. Tarantino-boksista löytyy vaikka mitä jännää, Californication on törkeydessään loistava ja Coupling on ainoa brittisarja, mihin oon koskaan tykästynyt. Nykyään ainoat tv-sarjat, joita tunnollisesti seuraan, on True blood ja How I met your mother.



Disney, tarvitseeko tätä edes perustella. Aladdin ja Keisarin uudet kuviot. Kyllä näitä aikuisetkin onnessaan katsoo.


Elektroniikkaa kaipaavat leikit hetkeksi sikseen: lautapeleistä parhaat ovat Muuttuva labyrintti ja Monopoli, korttipeleistä China hand ja Skip-bo. Meillä on pienestä asti pelattu kauheesti korttipelejä: Maijaa, Seiskaa, Ristiseiskaa, Stressiä... Viimeksi viime viikolla porukoilla käydessäni pelattiin kolmisen varttia korttia siskon kanssa, ennen kuin piti lähteä muihin menoihin.




Sitten kaikkien lasten suosikkeihin; konsolipeleihin. En muista missä vaiheessa 90-luvun alussa meille tuli NES, mutta sitä silmät killissä sitten pelattiinkin vuosia. Lähinnä Tetristä, Super Mario Brosia ja Duck Talesia. Jatkuu se pelaaminen vieläkin, mutta harvakseltaan. Vasta aikuisiällä ostin itselleni SNESin ja siihen samat pelit, joita pienenä kaverilla pelasin, eli mm. Donkey Kong Countryn ja Super Mario All Starsin.



Pleikkari syrjäytti tylysti Nintendon, mutta ainoa peli, josta siinä suuremmin innostusin, oli ja on Tekken. Voisin paljastaa, että ikinä en ole Tekkeneitä lukuun ottamatta mitään peliä pelannut läpi/loppuun, kunhan pelaan huvikseni.




Tällä hetkellä laukussa matkaa mukana Koontzin Painajainen. Lukutahti on melko hidas, vaikka parhaimmillaan olen tainnut lukea 30-40 kirjaa vuodessa. Juuri nyt ei ole mitään muuta luettavaa jonossa tai mielessä (paitsi torstaina ilmestyy Hilliä ja ensi kuussa Kingiä), joten pitää pihtailla nykyistä kirjaa kunnes tilanne muuttuu.

3 kommenttia:

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)