maanantai 3. lokakuuta 2011

Poukkoilua aiheesta toiseen

Alituinen köhä pilasi perjantain päiväuniyritykset, lämpöily muun olon, mutta sain kuin sainkin itseni kiskottua sängystä ylös. Lähdin Nosturiin katsomaan Ghost brigadea. Sana 'katsominen' ehkä antaa väärän kuvan; menin tapaamaan kavereita, bändistä en piittaa. Seurasin kyllä keikkaa puolen tunnin ajan, mutta tauti voitti ja lähdin ajelemaan kotiin päin.

Kurkkupastillien ja kuumetta alentavien napsujen vahvistamana koitin parhaani lauantaina. Lähdin Niinan ja hänen tyttöystävänsä tupareihin. En olekaan näissä piireissä liikkunut aikoihin. Tietääkseni ei heteron heteroa paikalla. Kunto ei taaskaan riittänyt ja ikäväkseni jouduin jättämään Pendulumin välistä. Keikkahan olisi alkanut vasta yhdeltä yöllä ja tuntui mahdottomalta ajatella jaksavansa niinkin pitkään.


Illan asu ja Dae-täti

Iltaa toki paransi huomattavasti se, että avokki oli muutamaa tuntia aikaisemmin palannut reissultaan kotiin ja tuli hakemaan minua. Hyökkäsin heti autossa kaulaan roikkumaan! Ihanaa palata normaaliin arkeen: toinen pelaa koneella/pleikkarilla alituiseen ja minä kinuan huomiota. Instant kaaos viikon siistinä pidetyn kämpän jälkeen. Plussana tilanvaltaus parisängyssä ja pieni kateus aamulla kun toinen saa vielä jäädä tunniksi nukkumaan. Tätä kaikkea oli ikävä! Iiih. ^^ Asiaa sivuten tahdon tähän laittaa kuvan avokin vaelluspingviinistä, joka on vuosien ajan aina ollut mukana tuntureiden huiputuksessa. Tää on vaan niin söpö. Kuva on siis otettu Pältsanin huipulta.


Sunnuntairöhnötyksen lisäksi käytiin Sellon Chicosissa syömässä kun pikkusisko soitteli ja kyseli mukaan. En ikinä opi. "Taidan kokeilla jotain uutta" johtaa aina annoskateuteen ja oman ruokani tökkimiseen. Kaktus oli kylläkin jännän makuista!


Aloin perjantaina katsomaan uudestaan Buffyjä. Viimeksi olen tainnut kaikki katsoa putkeen joskus viisi-kuusi vuotta sitten eksän kanssa. Ennen mielsin Alysin Hanniganin vain Willow'ksi, mutta nyt on outoa katsella sarjaa ja miettiä How I met your motherin Lilyä.

Ikäkriisi saa osumaa: perjantaina kysyttiin Nosturin anniskelualueelle mentäessä papereita (K18), lauantaina bussissa varmistettiin tuleeko aikuisten vai lasten seutulippu (17-vuotiaana vaihtuu aikuisten lippuun) ja tupareillakin luultiin 18-kesäiseksi.


Olen aikuinen, olen aikuinen! Tässä näkyy perusmeikkinikin. Valokynän ja meikkivoiteen jälkeen nestemäistä kajalia, ripsaria, puuteria ja se on siinä. Välillä ehkä huulikiiltoa ja punaa päälle. Tämä x 0-2/vko, aikaa menee ehkä sen 10 min. Hiusväri on ihanan kulunut kahdessa viikossa, mutta lauantaina pistinkin uudet Firet ja Pillarboxit päälle.

Lopuksi vielä hassu kuva; tuli pyykätessä mieleen, että tämähän on oleellinen seikka arjessani. Tee-se-itse pyykinpesuaineen mitta! Näin Suomessa.


Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, vaikka itselläni se vähän tökkii. Köhä näyttää vihdoin muuttaneen suuntaansa parempaan päin, mutta olen ilmeisesti jonkun lihaksen reväyttänyt vasemmassa kyljessäni, syvään hengittäminen ja yskiminen sattuu. Aikainen postaus myöskin sen takia, koska en pysty töitä tällä hetkellä tekemään; tarvittava ohjelma ei toimi. Ah, maanantai!

4 kommenttia:

  1. Minulla on myös ongelma iän kanssa. Kyllä ne jaksaa vielä kysellä joka paikassa papruja. Joka kerta kaivan jo sen henkkarin ihan varmuuden vuoksi esille.

    Loistava mitta! :'D

    VastaaPoista
  2. Luulen, että hiustenväri on myös yksi vaikuttava tekijä. Ja toki muukin tyyli. Eihän aikuinen nyt sentään tällä tavalla..! Mutta nautin niin kauan kuin tätä kestää. :)

    VastaaPoista
  3. Multa kysytään lähikioskissa edelleenkin paperit vaikka käyn siellä noin 3 kertaa viikossa ostamassa tupakkaa.. 24 häämöttää. Samaten hyvin usein S-marketissa, josta olen ostanut juomani ja ruokani viimeiset 2 vuotta. Luulis sielläkin jo pikkuhiljaa ihmisten oppivan pärstäkertoimen..
    Rafloissa ei Lahdessa niinkään kysytä, kun jokanen poke on enemmän tai vähemmän tuttu ja tietää ravintola-alan ammattilaiseksi.
    Mut tippaakaanhan ei siitä paperien kyselystä vois mitään ikäKRIISIÄ kehittää, hieno homma vain.
    Herää ainoastaan kysymys, että miten minä olen 16-vuotiaasta eteenpäin ostanut ne tupakkani ja käynyt rafloissa kun heti 21 täytettyäni niitä alettiin kysellä joka paikassa.

    VastaaPoista
  4. Siis kriisihän olikin siinä, että täytin 25 ja olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Sen takia kriisi saakin kivasti osumaa, kun papereita kysellään ja ihmiset ihmettelee oonko muka jo näin vahna.

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)