torstai 24. marraskuuta 2011

Doctor Atomic

Oli tullut takaisinmaksun aika. Jouduin oopperaan.

Kävimme muutaman kaverin kanssa katsomassa Suomen Kansallisoopperassa Doctor Atomicin.  25 vuotta olen pärjännyt ilman minkäänlaista tarvetta käydä oopperassa, mutta tuli sitten mentyä. Muiden ystävyyssuhteet kun perustuu mukavalle yhdessäololle ja luottamukselle, minun ja J:n sen sijaan huonoille sopimuksille ja pelolle tulevasta! Oopperalaulannasta en perusta ollenkaan, ja esimerkiksi jo pelkästään Tarja Turusen kiekumisen kuuntelu on ihan itsensä kiusaamista. Joka tapauksessa koitin parhaani mukaan ennen näytöksen alkua pistää itseäni vastaanottavaan tilaan, ehkä yllättyisinkin! Sitten se alkoi...


"15.7.1945, kaikki on valmista ensimmäisen atomipommin räjäyttämiseen. Tiedemiehet eivät ole varmoja mitä tapahtuu, varmaa on vain että maailma ei kohta ole enää entisensä. John Adamsin oopperan keskiössä ovat J. Robert Oppenheimer ja hänen kollegansa, heidän ajatuksensa ja pelkonsa. Räjäytyksen odotuksesta tulee kaikkien totuuden hetki."

"Doctor Atomic kertoo atomipommin kehittäjästä, fyysikko Julius Robert Oppenheimerista ja yhdestä yöstä, jolloin ensimmäinen atomipommi räjäytettiin Yhdysvaltojen Los Alamosissa 15.7. 1945."


Siinäpä vasta epämiellyttävä parituntinen. Pehva puutui, korviin otti ja musiikki ja laulanta ei liittyneet tai sopineet mitenkään toisiinsa, ilmeisesti se kuuluu asiaan..? Missään vaiheessa ei sanan sanasta olisi saanut selvää, ellei olisi pitänyt tiiviisti silmällä tekstitystä. Ainoa positiivisia tunteita herättävä asia oli esityksen pin-up-tyyliset naissotilaat, vaikka eihän ne edes oikein sopineet kuvioon.

Muita positiivisia asioita: väliaika ja tuttuihin törmääminen.




Ei pvc-hametta! Juhlamekossa oli kovin antava kaula-aukko, joten neuletta ylle. Hiukset nutturalle ja musta  helminauha kaulaan.

Ooppera koettu. Never again.

3 kommenttia:

  1. Mun elämäni ainoa ooppera oli eräs moderni ooppera, jonka nimeä en edes muista, mutta sen musiikkityyli oli suht impressionistista eli ei mitään pysyvää melodiaa tai tahtia yhtään missään. Baletit ja teatterit ovat ihan mukavia suurimmaksi osaksi, mutta sinne oopperaan olisin nukahtanut ellei kiekuminen olisi särkenyt korvia.

    VastaaPoista
  2. En tiedä tuosta oopperasta mitään, mutta jo Doctor Atomic nimenä henkii sellaista kulttioopperan henkeä. Tietty piiri hehkuttaa, toisista siinä ei ole päätä eikä häntää :D

    VastaaPoista
  3. papercuts: Vähän oli jo puhetta, että seuraavaksi sitten baletille mahdollisuus. :)

    Jenni L: Mä luulen, että oli ooppera mikä tahansa, ni en osais arvostaa. Olen tämän taiteenmuodon kohdalla tätä nykyä entistä nihkeämpi. :D

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)