maanantai 28. marraskuuta 2011

And you're riding shotgun!

Todella jännittäviä päiviä viikonloppu täynnä! Silkkaa juonenkäänteiden juhlaa! Tai sitten ei. Leppoisia, ihanan menottomia päiviä, perseellensä sai istua koko ajan enemmän kuin tarpeekseen. Jottei kuitenkaan täysin sosiaaliset taidot unohtuisi, pidin luonani perjantaina leffaillan.


Töiden jälkeen kävin ostamassa tarjottavia ja kotona odottelin vieraita. Ensimmäinen pääsi hyvin omin avuin muita ennen perille, avopuoliso noukki Leppävaarasta neljä ihmistä töistänsä päästyä ja yksi vielä tuli vähän myöhemmin omalla kyydillään. Elokuvia heiteltiin ihan lonkalta ja päädyttiin seuraaviin tekeleisiin:




Piti vielä telkkarista 01.20 alkava Reservoir dogs katsella, mutta silmäluomeni tuntuivat raskailta ja kävin nukkumaan, kun muutamat vielä jaksoivat valvoa.

Kaksi kaveri olivat jääneet yöksi ja heidän kanssa vielä jatkettiin lauantaina leffailua, kun telkkarista tuli sopivasti Monsterit Oy ja Herkules. Loppujen vieraiden lähdettyä katseltiin vielä illalla avopuolison kanssa Transformers 3.

Katsomme Jeesuskanavaa. Jumala mielessä ja housut jalassa.


Perjantaina porukalla, lauantaina kaksistaan ja sunnuntaina yksin. Vielä jaksoin tapittaa Green lanternin ja The rise of the planet of the apesin. Huuuh.


Hmm. Ajattelin pitää vuoden neljännen tipattoman. Varsinkin kun tuleva tipaton tammikuu ei onnistu, koska kuun puolessavälissä on kauan odotettu SpineFeast at Sea.

torstai 24. marraskuuta 2011

Doctor Atomic

Oli tullut takaisinmaksun aika. Jouduin oopperaan.

Kävimme muutaman kaverin kanssa katsomassa Suomen Kansallisoopperassa Doctor Atomicin.  25 vuotta olen pärjännyt ilman minkäänlaista tarvetta käydä oopperassa, mutta tuli sitten mentyä. Muiden ystävyyssuhteet kun perustuu mukavalle yhdessäololle ja luottamukselle, minun ja J:n sen sijaan huonoille sopimuksille ja pelolle tulevasta! Oopperalaulannasta en perusta ollenkaan, ja esimerkiksi jo pelkästään Tarja Turusen kiekumisen kuuntelu on ihan itsensä kiusaamista. Joka tapauksessa koitin parhaani mukaan ennen näytöksen alkua pistää itseäni vastaanottavaan tilaan, ehkä yllättyisinkin! Sitten se alkoi...


"15.7.1945, kaikki on valmista ensimmäisen atomipommin räjäyttämiseen. Tiedemiehet eivät ole varmoja mitä tapahtuu, varmaa on vain että maailma ei kohta ole enää entisensä. John Adamsin oopperan keskiössä ovat J. Robert Oppenheimer ja hänen kollegansa, heidän ajatuksensa ja pelkonsa. Räjäytyksen odotuksesta tulee kaikkien totuuden hetki."

"Doctor Atomic kertoo atomipommin kehittäjästä, fyysikko Julius Robert Oppenheimerista ja yhdestä yöstä, jolloin ensimmäinen atomipommi räjäytettiin Yhdysvaltojen Los Alamosissa 15.7. 1945."


Siinäpä vasta epämiellyttävä parituntinen. Pehva puutui, korviin otti ja musiikki ja laulanta ei liittyneet tai sopineet mitenkään toisiinsa, ilmeisesti se kuuluu asiaan..? Missään vaiheessa ei sanan sanasta olisi saanut selvää, ellei olisi pitänyt tiiviisti silmällä tekstitystä. Ainoa positiivisia tunteita herättävä asia oli esityksen pin-up-tyyliset naissotilaat, vaikka eihän ne edes oikein sopineet kuvioon.

Muita positiivisia asioita: väliaika ja tuttuihin törmääminen.




Ei pvc-hametta! Juhlamekossa oli kovin antava kaula-aukko, joten neuletta ylle. Hiukset nutturalle ja musta  helminauha kaulaan.

Ooppera koettu. Never again.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Humputtelua

Menolauantai. Aamulla aikaisin ylös, naama kuntoon ja keskustaan. Treffasin ensin avokin, joka oli ollut ryyppyillan jälkeen kaverillaan yötä, ja menimme Kamppiin odottelemaan Mikkelintuttuja saapuviksi. He olivat tulleet Helsinkiin kaverin tupareille, joihin minäkin olin menossa, mutta sitä ennen piti hoitaa tärkeitä asioita alta pois.


Ed sai enemmän huomiota osakseen. Rinkulankin laitoin vaihteeksi huuleen!


Ublu <3___<3

Käytiin humputtelemassa! Ihan ekana Backstreetin uuden liikkeen avajaisiin, josta nappasin mukaani mekon. Tiedän jo missä sitä pääsen ekaa kertaa käyttämään. Kampista löysin myös Bijou Brigitten, jonka olemassaolosta en aiemmin ollut tietoinen. Ihan uusi kauppa minulle. Löysin kauheen kivan kaulakorun ja siitä tuli heti yksi lempparikoruistani. Tuon tyylistä olenkin jo kauan etsinyt. Etsinyt as in toivonut tulevan eteeni ilman vaivannäköä. Käytiin Amarillossa syömässä ja pyörittiin vielä Kampissa.


Kampissa treffasin pari kaveria, joiden kanssa lähdettiin Matinkylää kohti, jossa vietettiin E:n 21-vuotissynttäreitä. Teemana black & white. Vaatekaapissa oli vain pari lumppua valkoisena, joten pistin päälle muuten mustaa ja valkoisen kauluspaidan. Otin kuitenkin varapaidan mukaan, jottei koko päivää joudu olemaan valkoista yllänsä. Vihreä T-paitahihainen kauluspaita on vaatekaapin parhaimmistoa, vaikka se tulikin ostettua aikoinaan 2008 pakon edessä kaverin vihreäpainotteisiin TJ0-bileisiin.


Matinkylästä kuitenkin joutui juoksemaan jo muutaman tunnin kuluttua seuraaviin juhliin, eli Kontulaan V:n tupareihin. Olin siellä jo edellispäivänä pyörähtänyt, mutta lähdin ajoissa pois, jotta en olisi lauantaina väsynyt silmäpussi-Marjut. Puolen yön aikoihin vielä Baseen ja kotiin tietenkin yöksi.



Laitoin alla vasemmalla olevan kuvan fb:hen ja sain kasan järkyttyneitä kommentteja, olivat pikkukuvasta katsoneet, että olin leikannut itselleni polkkatukan. Juu ei. Olin aamulla pistänyt hiukset kiinni, tökkinyt pinnejä pään täyteen ja tehnyt jonkinnäköisen suttunutturan.


Iloiseksi yllätykseksi huomasin, että jokin aika sitten John Ajvide Lindqvistiltä on ilmestynyt uusi kirja; Kultatukka, tähtönen. Pistin tilaukseen. Olen lukenut Lindqvistin kolme aiemmin suomennettua kirjaa. Ystävät hämärän jälkeen ja Ihmissatama oli melkoisia teoksia, Kuinka kuolleita käsitellään ei niinkään. Itselle ei ainakaan uponnut, mutta luettava oli kun kerran sen olin mennyt aloittamaankin.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Twilight FUNFUNFUN event

Alkuviikosta olin sattumalta huomannut Finnkinon sivuillta, että he järjestävät torstaina Twilight fan eventin, jossa on mitä lie ohjelmaa ja pääsee katsomaan uuden leffan ennakkonäytöksessä. Päätin haluta nimenomaan tähän näytökseen kaverin kiusaksi. Sen, joka oli luvannut tulla seuralaisekseni tätä pätkää katsomaan, jos vastavuoroisesti lähden hänen kanssaan oopperaan.

Töiden jälkeen kipaisin pikaapikaa kotona ja lähes samantien hyppäsin bussiin. Olin Tennispalatsilla vähän vailla neljä, tilaisuus kestäisi neljästä kahdeksaan.


Tervetulosanojen jälkeen lämpiössä soitti puolisen tuntia Pasa-yhtye. Olin ilmeisesti tämän nähnyt kertaalleen puolitoista vuotta aiemmin Susirockissa (poikaystävä muisti bändin nimen, sehän on siellä vuosittain juontamassa), mutta enhän minä tällaista muistanut. Tämän jälkeen samalla lavalla Twilight-kirjasarjan kustantaja oli paikalla vastailemassa kysymyksiin ja keskustelemassa kirjasta. Oli kyllä niin jäätävää mussutusta, etten pystynyt muutamaa minuuttia kauempaa kuuntelemaan kuuntelemaan. Kaikki oli niin ihanaa ja voi että.

Luppoaikanani harakoin kaiken ilmaisen, minkä käsiini sain; Fanipaloja, Candy Kingejä, lehtiä, hajuvesinäytteitä... Heti kättelyssähän olivat käteen lykänneet badgen ja kaulassa roikotettavan Edward-läpyskän. Koko rahan edestä!


Pasa / salin sisäänkäynti


Voice tekee haastattelua / tohinaa


WSOY eli kirjojen kustantaja / aikataulutus


pikkuiset odottaa Julia Jonesia / ilmaista karkkia


Mulla oli alunperin tossa lituskassa Edward, mutta J oli kiva ja vaihdettiin päikseen. ^^

Viimein kavaljeerini saapui kauhusta vapisten juuri parahiksi kun näyttelijä Julia Jones tervehti faneja ja antoi nimmareita. Itsehän en valtavan kiljuvan teinitungoksen takaa nähnyt koko muijaa. Tämän härdellin jälkeen porukka siirtyi saliin, jossa ennen leffan alkua vielä kankaan edessä salin etuosassa parin minuutin ajan näyttelijätärtä haastateltiin. Viimein päästiin itse leffaosuuteen.

En kyllä koskaan ole nähnyt niin paljon vartijatoimintaa leffanäytöksen yhteydessä. Totta kai Jonesilla oli turvamiehet ympärillä, mutta muutenkin sitä henkilökunnan määrää... Vielä leffan ajankin muutamat jäivät saliin vartioimaan, ettei kukaan vaan talleta leffaa itselleen ja laita jakoon.



Nowhere near lavastettu tilanne.


Thihihi. Molemmilla pinssit paidassa ja Eetvartit ja Jaakopit kaulassa.

Yleisö oli suurimmaksi osaksi, yllätysyllätys, tyttöjä, mutta oli siellä harvinaisen vanhaakin porukkaa. As in mun ikäistä. Poikiakin löytyi, mutta lähes kaikki ilmeisesti tyttöystäviensä seurassa, vaikka bongasin kaksi erillistä poikaporukkaakin.


Julia Jones. Vikan rivin kuvausmahdollisuudet olivat rajalliset.

Itse leffa sitten... Itselläkin oli muutamaan otteeseen pakottava tarve facepalmata, oli se pääosien näyttelijöiden touhu välillä niin kornia katsottavaa. Kirjat voittaa sata-nolla. Minä en tällaista huomannut, mutta kuten J niin hienosti asian ilmaisi: "Siis. Mitä. Vittua. Joku OIKEESTI vollotti siellä ihan täysillä kun Bella vähän otti lämää."

Leffan jälkeen avec lähti kotia päin ja minä menin eduskuntatalon portaille istumaan ja odottamaan kyytini saapumista. Ehdin siinä joutessani näkemään taksiin hyppäävän Soinin, joka kantoi kädessään Mr. Big-vaateliikkeen kassia.



Kerrankin jaksoin/muistin/viitsin olla kamera kädessä at all times, niin tuli hieman kuvarikkaampaa postausta! Ehkä koitan tätä samaa tekniikkaa viikonloppuna, kuitenkin kun on tuparin- ja synttärintynkää luvassa. Kiitos, hei!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tequila time

Melko tympeä viikonloppu. Arvostukset kuitenkin E:n lohduttelulle ja H:n seuralle. Perjantain masistelin kotona. Yritys oli kova lähteä sosialisoitumaan DOMiin Turmion kätilöiden keikalle, vaikken bändistä muuten oikein perusta, mutta se jäi vain suunnittelun asteelle. Onneksi seuraavana päivänä tulikin yllättäen muutakin tekemistä kuin koneella istuminen. Lauantai-iltapäivällä jutskailtiin H:n kanssa fb:ssä ja tunti keskustelun jälkeen olinkin käynyt kaupassa ja hakemassa H:n meille. E oli valloittanut olkkarin ja pelasi siellä, joten me saimme romanttisesti makkarin omaksemme. Oli kynttilöitä ja siideriä ja Twilight-juomapeliä! Saatuamme tarpeeksi koti-iltailusta jatkoimme Prkleeseen. Oli mukavata, eikä rahanmeno ollut päätähuimaavaa, mutta silti sunnuntaina oli morkkis pelkästään sen takia, että olin juonut.



Eilen kävin Huhmarissa isänpäivän kunniaksi. Vein isukille lahjuksena karkkia ja hammasharjan. Karkkeja valikoidessani otin vain mustia karkkeja, jotta äiti ei söisi kaikkea. Pussilla se kävikin pari kertaa ja lähti pois maristen, että ei täällä ole mitään hyvää. :D Juoni onnistui!

Viikolla olin siivonnut vaatekaappini. Muutama lumppu meni roskiin, muovipussillinen UFFille ja yhdet Demonian maiharit sain menemään kaverin kaverille. Hameita heitin muutaman pois ja siltikin niitä jäi yli parikymmentä. Niitä käytänkin eniten. Housuja oon ehkä kerran käyttänyt viimeisenä parina kuukautena. Mitä nyt kotona jotain löllöhousuja, mutta niitähän ei tietenkään lasketa.


Joulua ja muita tulevia juhlia ajatellen käytin kolmisen tuntia eräästä iltapäivästäni askarteluun. Nyt on korttia joka lähtöön. Odotan innoissani seuraavan viikonlopun juhlia, että saan antaa kortin eteenpäin, siitä tuli niin kiva, juuri ko. henkilölle sopiva.


Joku päivä tällä viikolla ajattelin käydä keskustassa uuden Backstreetin avajaisissa. Ja oikeastaan siellä vanhassakin liikkeessä, kun kerta sieltäkin lähtee tavaraa puoli-ilmaiseksi. Mulla on huutava paitapula, tahtoisin löytää jotain kivaa käytettäväksi korsettien alla. Vaatekaappia siivotessa tajusin taas kuinka kämäsesti omistan pitkähihaisia. Pari hassua paitaa.

Pää lyö nyt niin tyhjää, että taidan tämän postauksen jättää tähän. Maanantai...

perjantai 11. marraskuuta 2011

Faktoja

Minäkin tahdon! Ja huijaan parissa kohtaa, muahaha. En saanut tätä keneltäkään, enkä laita eteenpäin.

Säännöt seuraavanlaiset.
- kiitä tunnustuksen antajaa
- kerro itsestäsi kahdeksan satunnaista faktaa
- laita haaste eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle!

1. Herään töihin lähes joka kerta ennen kellonsoittoa, noin 05.37. Sisäinen herätyskello toimii. Viikonloppuisinkin laitan tavan takaa herätyskellon soimaan klo 11, vaikka heräänkin ennen sitä.

2. Olen todella nirso juomisten suhteen. Alas menee vesi, mehut ja Somersby. Tee on pahaa, kahvia en ole koskaan oppinut juomaan ja limujen kiskomisen lopetin kymmenen vuotta sitten. Tämä tekee musta todella huonon vieraan, kun ei tarjoilut kelpaa.

3. Olen kotoisin Huhmarista, Vihdistä, josta muutin Vallikallioon, Espooseen vuonna 2007. Äitini on Espoosta, isä Vihdistä. Äidin puolen jo edesmenneet isovanhemmat Somerolta, ja isän puolen pappa Karjalasta, mummon alkuperää en itse asiassa tiedä.

4. Aloitin ihmissuhdekuviot kovin myöhään. Ensisuudelma 17-vuotiaana. Ensimmäinen seurustelusuhde 17-vuotiaana. Ja ööö muutkin ekat kerrat sitten vieläkin myöhemmin. Olen seurustellut kaksi kertaa. 2004-2007 ja nykyinen suhde 2008->

5. En usko horoskoooppeihin, mutta silti neitsyen luonteen kuvaus sopii muhun täydellisesti: käytännöllinen, analysointiin taipuvainen, säntillinen, pikkutarkka, sosiaalisissa tilanteissa pidättyväinen, siisti. "Neitsyt pitää mielellään matalaa profiilia, eikä tee suurta numeroa itsestään, jo sen takia, että itsevarmalta näyttävä neitsyt on pohjimmiltaan ujo." Mutta kaikista paras oli ehkä tää: "Hän ei koskaan vouhota eikä riehaannu, paitsi saatuaan hieman "ilolientä", jolloin Neitsytkin jopa uskaltaa vähän irrotella." Totta joka sana!

6. Lottoan toisinaan, koska "entä jos". Miljoonilla euroillani tahtoisin omakotitalon/rivitalon päädyn. Pakollisia tässä olisi sauna, ainakin kolme huonetta (makkari, olkkari, dataus- ja pelihuone) ja oma pihaläntti. Kesämökki maalta. Osan rahoista antaisin vanhemmille. Osa menisi matkusteluun. Joko lopettaisin työni tai alkaisin tehdä vain osa-aikaisesti, jos tulisi liian tylsää työttömänä. Kuitenkin budjetoisin kaiken niin, että rahat riittäisivät hyvin, vaikka eläisin 100-vuotiaaksi.

7. Olen ollut tipattomalla kuukauden. Tahattomasti. Todennäköisesti tämä loppuu viiden viikon jälkeen. Tipaton tammikuu venyi seitsemään viikkoon. Vihaan suuresti sitä, kun joka kerta joku (eli ainakin tusina) tulee kertomaan, että vain alkoholiongelmaisten pitää pitää tipattomia. Asiaa sivuten;  en ole koskaan kokeillut huumeita, enkä aiokaan. Tupakkakokeiluistanikaan tuskin saa kasaan edes puolta tupakkia. En ymmärrä. Mitä ihmettä ihminen ajattelee kun aloittaa tupakoinnin? Yläasteikäisenä sitä ehkä alkaa pelkästä sosiaalisesta paineesta tai koska luulee sen olevan siistiä. Mutta mulle ei mene jakeluun miksi ihmeessä itsenäinen ja fiksu aikuinen ihminen alkaisi polttamalla polttamaan tietäen haitat. En löydä yhtään hyvää syytä polttamiseen. Onhan niitä mulle kerrottu, mutta yksikään niistä, tai ne kaikki yhdessä, eivät mene haittojen ohi ja plussan puolelle. Sitä ilon päivää kun ravintoloihin tuli tupakointikielto! Enää ei tarvinnut hengittää tupakan savua, eikä heti kotona mennä suihkuun pesemään sitä hajua hiuksistaan pois.

8. Olen käynyt festareilla 12-vuotiaasta saakka. Ankkarock oli ensimmäiseni, ja siellä kävin kymmenen vuotta putkeen, mutta se jäi jossain vaiheessa kokonaan pois, aika tylsä tapahtumahan se oikeastaan on. Ja liian lähellä. Rakkain festivaali on jo seitsemän juhannuksen ajan ollut Nummirock. Kesänpäätöstraditioksi on muodostunut Jurassic rock. Muut festarit mietin esiintyjien mukaan, mutta nuo kaksi edellä mainittua telttafestaria on vakiot. Vastoin yleistä luuloa en käy Tuskassa. Kaksi kertaa olen sisällä käynyt ja niidenkin yhteenlaskettu aika on ~2h. En pitänyt.

Tuskan ulkopuolella on aina hauskempi leikkiä!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Fashion is a form of ugliness so intolerable that we have to alter it every six months.

Uutuuksia! Oon tosi huono käymään kaupoilla, varsinkin vaateostoksilla ja etenkin kenkäostoksilla. Tylsyyttäni kiertelin Sellossa ja kaksi uutta kivaa juttua löytyi kotiin vietäväksi. Hame ja kengät. Ihmeellisintähän tässä on se, että hame on polvipituinen, eikä miniminari, kuten yleensä, ja kengät... No, kengät. Käytän maihareita lähes 24/7 ja hyvänä kakkosena toimivat ballerinat kesähelteillä. Muita kenkiä ovat saappaat, parit juhlakengät hienompiin tilaisuuksiin ja lenkkikengät. Kenkäkokoelmani on pienenpieni, mutta kyllä sieltä kaikki tarvittava löytyy. En tuppaa koskaan löytämään mitään silmiähivelevää, ja jos löydänkin, ne ovat huonot jalassa. Mutta nää uudet, voi hyvä ihme! K-kengästä löytyi ja vielä 30 % alennuksella.


Pääsevät kahdet muut käyttökenkäni lepuuttamaan välillä. Tuommosia rakkaita löytyy eteisestä:


Maiharit ostin kaverilta 1/2010 ~kolmen vuoden täydellisten maihareiden metsästyksen jälkeen. Edelliset SpiritStoresta ostetut taisi olla vuodelta 2002.


Camoballerinojen alkuperää en muista, Demonia-merkkiset kuitenkin, 2008 kesältä. Kertaalleen jo pikaliimalla paikatut.

Sunnuntaihuveinani oli ostoksilla käymisen lisäksi kirjastossa kiertely ja hakaristien paistaminen.


Ensi viikolla saakin ensi-iltansa Twilight (joojoo, huonoja kirjoja ja huonoja leffoja ja huonoja näyttelijöitä) ja sen kunniaksi aiheeseen liittyen:


Periaatteestani 'ei ysikymppisiä' voisi ehkä hitusen luistaa Lautnerin takia (anteeksi fanityttöilyni). Poikaystäväkin on 10 päivää vaille väärällä vuosikymmenellä syntynyt, läheltä liippaa. Häntä en kuitenkaan saa raahattua leffaan mukaan, joten tehtiin kaverin kanssa sopimus; "Tehään diili! Mä tuun kattoo Twilightin sun kanssa, jos sä tuut kattoo oopperaa mun kanssa!" Näin me kumpikin olemme lopputulokseen... tyytymättömiä. Mutta pitää kai sitä kerran elämässään oopperakin kokea!

Ps. Tykkään tosissani tuosta hiusväristä. Tätä lisää.
Pps. Päällä uusi hame! Mustaa vakosamettia Lindexistä.

Viimeiseksi vielä yksi söpö juttu. Tämmöinen odotti työpäivän jälkeen pöydälläni: