sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Spinefeast @ Sea

Päätin kertoa risteilystä pidemmän kaavan mukaan eli kirjoitin romaanin.

Torstaina heräsin aikaisin ja siinä sitten olikin aikaa tapettavana. Olin siis torstain ja perjantain ottanut töistä vapaaksi risteilyn takia. Kävin suihkussa, neiteilin, tein eväät, pakkasin vikatkin jutut, pyörittelin peukaloitani. Erja tuli tänne tuntia ennen henkilökohtaisen kyytimne saapumista, joten sai edes vähän jotain seuraa, avopuolisokin kun nousi vasta sängystä vasta iltapäivällä.

Sisko tuli hakemaan meitä 16.15 (alunperin piti 16.30, mutta oli niin huono keli, että aikaistettiin). Haettiin Nico Tapiolasta ja sitten terminaalille. Mentiin ruuhkattomia ihmereittejä, kun Erja entisenä taksikuskina tiesi mitä labyrinttiä kannattaisi käyttää.

Terminaalilla törmättiin heti kaveriporukoihin. Käytiin hakemassa liput ja laput ja mentiin yksille terminaalin pubiin. Siitä sitten klo 18 sisälle laivaan ja oma hytti löytyi samantien. Ihan joku 10-15 min istumista hytissä ja kaikki lähti eri suuntiin. Hengasin hetken Viljamin ja Tomin hytissä, jonka vahingossa löysin. Sieltä kuului ohi marssiessa "Maaaarjuuuut". Lähdettiin yhdessä klo 19 avattavaan tax freehen.

Tax freestä joku halpa kämänen siiderikeissi mukaan ja hyttiin. Nico tuli sinne samaan aikaan, joten otin parit tölkit mukaan ja jatkettiin vieraisiin hytteihin. Löysin Lohjahytin, josta lähdettiin Kalju-Jopen kanssa pikaisen kiskomisen jälkeen ensimmäiselle, eli Profane Omenin, keikalle. Puolen tunnin setti, öh? 19.30-20.


Profane Omen

Keikan loputtua pyörähdin taas Viljamin ja Tomin hytissä, jossa oli vaikka ketä. Ja sitten takas heti puolen tunnin päästä katsomaan Amaranthea, jonka jälkeen saikin parin tunnin keikattoman tauon, kun tuo Viikate ei oikein kiinnostanut. Hyttibileitä ja kuvaussessioita, vielä kun oltiin edustavia tyttöjen kanssa.


Amaranthe

Yö-viiniä!










Seuraavaksi DragonForce klo 23, jota en kyllä kokonaan katsonut, kun piti esim. käydä hytissä vaihtamassa takaisin maihareihin, kun jalat kokivat hidasta kuolemaa saappaissa.

DragonForce

When you see it...
 


Kaikki yksityiskohdat nyt eivät ole muistissa tai järjestyksessä, muttamutta. Shiningkin katsottiin enemmän tai vähemmän.

Ennen Mayhemiä erinäisiä hyttibileitä. Meidän hytissä musiikkia. Kuoharia baarissa. Sammuneen Kallen kiusaamista. Etc.


Shining oli jo ollut myöhässä aikataulusta ja Mayhem sitäkin enemmän, n. 1,5h eli taisi aloittaa 03.30 aikaan. Olin väittänyt olevani hytissä piilossa tätä bändiä, mutta siellähän mä sitä olin katsomassa kuten kaikki muutkin. Ihan tylsä keikka kyllä. Oma suosikkini oli ehdottomasti Profane omen.

Yksi nopea hyttibilepyrähdys vielä ja minäkin siitä sitten lähdin omaan hyttiini, jossa Atte ja Eetu oli kuuntelemassa musiikkia. Illan eniten soitetuimmat tais olla Frontside Ollie ja mikä se bönthöö bönthöö-biisi nyt olikaan. Meikinpoistoa, vettä ja evässämpylää naamaan, ja nukkumaan viiden jälkeen. Viimeksi olenn näin pitkään valvonut joskus loppukesästä.

Todella järkyttävän huonot yöunet. Heräilin kun avopuoliso ravasi vähän väliin hyttiin ja pois. Haki juomia ja mitä lie. Lopulta se tais 07-08 väliin tulla nukkumaan. Vielä hetki unta ja klo 09 herätys ja aamupalalle. Ah, sitä kylmää appelsiinimehua.


Pitkän ja huolellisen safkaamisen jälkeen menin siinä yhdeltätoista takas hyttiin koittaamaan uudestaan unihommia. 1,5h makasin sängyssä, enkä saanut kuin hetkittäisesti unta. Keho tuntui niin vetämättömältä, että tuntui mahdottomalta ajatukselta liikkua mihinkään, vaikkei unenotto ottanut onnistuakseen.


Lopulta puolta tuntia ennen Swallow the Sunin aloittamista (olin jättänyt Bob Malmströmin väliin) nousin, pistin itteni ihmiseksi, pakkailin kamoja ja lähdin keikkaloimaan. Onneksi löysin heti tuttuja naamoja. Klo 13 siis aloitti Swallow the Sun. "Onks tää se bändi, jolla on ihan sikapitkiä ja tylsiä biisejä?" Se oli just se. Ihan todella pitkäveteistä. Jaksoin nyt kuitenkin sen tunnin siinä istua kun tuli muitakin kavereita seuraksi. Siinä ne vieläkin jaksoivat juoda, itse olin jo alunperinkin ollut sitä mieltä, että vaikka pitkä viikonloppu onkin, niin otan alkomahoolia vain torstaina.

Keikan jälkeen kävin vielä tax freessä ostamassa jotain pikkuista naposteltavaa vähäsen kehnoon olooni, jota laivan heiluminen ei auttanut. Koitettiin avokin kanssa hytissä ottaa päiväunia, mulla ei onnistunut. Seuraavaksi alkoikin tutut ravaamaan hytissämme, joten se siitä.

Neljän jälkeen hyttiläisemme Erja ja Nico tulivat jäädäkseen. Pistettiin kamoja kasaan, katsottiin telkusta musavideoita ja simmottis. 16.30 oltiin satamassa, mutta odoteltiin, että kiireisimmät lähtee pois tieltä, meillä kun ei ollut mitään hoppua.

Ennen viittä ulos laivasta ja odottelemaan terminaalissa kyytiämme. Nähtiin ihan älyttömästi kavereita, semmosiakin, joita ei laivalla bongattu. Lähes kaikkien jo lähtiessä me istuttiin vielä siellä. Sit alkoi tulla bändiporukkaa laivasta. Voi luoja... Kyselin hyttiporukaltamme, et eiks toi oo se Shiningin solisti. Kyllä. Ympäripäissään. Keksi sitten tulla juttelemaan meille. Näin se meni, ei välttämättä tässä järjestyksessä:

Ihmetteli, miksi oltiin risteilyllä. Ilmeisesti hänellä itsellään oli paska reissu. Ei kuulemma tykkää Suomesta. Sitten osoitteli ihmisiä terminaalissa, että porukka täällä näyttää mongoloideilta. Erja sanoi jotain, että miksi sitten tulit tänne ja tää alkoi uhoamaan, että "do you have a problem with that". Potkaisi vieressä istuvaa basistiaan jalkaan, "this is our basist, I should just..." *poks*. Sanoi poikaystävääni kauniiksi ja lopetti lauseensa, että se vissiin siis tykkää pojista. Kysyi, että otatko poskeen vessassa eurosta. Tuli ilmi, että olen hänen tyttöystävänsä ja vieläkin se vänkkäs, että kyllähän sä silti munasta tykkäät. Sitten tää alkoi puhua kännykässä ilmeisesti vaimonsa kanssa puhuen välillä meillekin. Että hän ei voi olla parisuhteessa, koska on "fucked up in the head". Ja sitten iski luurin mulle, että voitko sanoa sille, että hän on hyvä jätkä, rakastaa naistaan ja haluaa puhua sen kanssa. Okei. Kiltisti tein kuten pyysi, koska siitä semmoinen uho oli koko ajan huokunut, että parempi koittaa välttää konflikteja. Solistin porukkaa siis oli meidän vieressä, tää kävi jättämässä niille hupparinsa ja ilmoitti, että nyt hän menee haastamaan riitaa, ja käveli seuraavan porukan luo. Eijjjuma mikä kusipää, en oo varmaan ikinä nähnyt kenenkään käyttäytyvän noin huonosti.


Viimein kyytimme saapui ja päästiin kotimatkalle. Mulla olo parani heti kun kotiin pääsi. Vitsi mikä reissu. Kolmas järjestetty Spineristeily ja meni ehdottomasti kärkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)