tiistai 6. maaliskuuta 2012

Millanen päivä sul on huomenna? Ihan normipäivä, ei mitään.

Kaikkien pippaloiden, kulttuurimenojen ja leffailtojen sekaan heitän postauksen ihan normaalista arkipäivästäni. Idea papercutsilta.

Perjantai 2.3. Heräsin aamuviiden jälkeen. Kello oli soimassa 5.30, mutta herään lähes aina ennen sitä. Sisäinen herätyskello. Jo kymmenessä minuutissa istuin autossa matkalla töihin. Meillä on käytössä liukuva työaika, joten tapanani on mennä kuudeksi. Tykkään päästä aikaisin, tuntuu, että vielä on koko päivä käyttämättömänä edessä. Asiaa toki auttaa aamuvirkkuisuus.

Kaikukatu kello kuusi.


Jaan huoneen kahden muun tekstinkäsittelijän kanssa. Onnekseni myös he ovat hiljaisia ja mieluiten keskittyvät vain töihinsä ilman turhia löpinöitä.


Työmode. Ulkonäöllä ei ole tässä toimistotyössä merkitystä. Huppari ja maastohousut päälle, hiukset kiinni ja töihin.


Olen ollut tässä työpaikassa 8 kk. Koko sen ajan olen luullut, että kerrosta alempana olevan toimiston oveen on joku veijari kiusallansa pistänyt pienen ja huomaamattoman Jägermeister-tarran. Yllätys olikin suuri, kun ruokikseltani palatessa hissistä astui ulos kaksi miestä Jägermeister-laatikot sylissänsä.



Pääsin kahdelta töistä ja suuntasin kotiin syömään ja ottamaan pikkuiset päikkärit. Ennen kuutta avopuolisoni haki minut pihalta mukaansa. Heitimme hänen työautonsa Kiloon ja kävimme Sellon Prismassa ruokaostoksilla, jossa törmäsin erääseen kaveriini, jota en ollut pariin vuoteen nähnyt.




Takaisin kotiin päästyäni tein kulhollisen fetasalaattia, asetuin hyvin sohvalle ja pistin Pitkän kuuman kesän pyörimään. Raju perjantai-ilta. Kävin aikoinaan ostamassa kaupasta kulhon ja Tiimarista tykötarpeita ja väsäsin avopuolisolle tuollaisen pupun ruoka-astian.



Illalla sänkyyn käpertyessäni luin vielä hetken John Ajvide Lindqvistin kirjaa Ystävät hämärän jälkeen ja taisin jo kymmenen aikaan simahtaa.

Nyt ei sitten olekaan hetkeen normipäiviä. Kahden kuukauden selkäkivun jälkeen varasin ajan fysiatrille, jonka luona kävin eilen. Kolme viikkoa saikkua, kasa lääkkeitä, hoitomääräys OMT-terapiaan ja suositus selän kuvaukseen. En ole koskaan saikuttanut näin pitkään... Viitenä tekstinkäsittelijävuoteni olen vain kerran ollut noin pitkään poissa töistä ja sekin oli viime kesänä, jolloin pidin kuukauden loman ennen kuin aloitin uudessa työpaikassa. Mieluummin sitä olisi terve ja töissä. Ensimmäistä saikkupäivää muutamia tunteja takana ja heräsin 7.30 ja aloin siivoamaan, kun en muutakaan keksinyt. Näistä tulee pitkät kolme viikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)