sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Susirock 2012

Sipoon Söderkullassa järjestettiin lauantaina kuudennen kerran maksuton Susirock-tapahtuma. Itse olin neljättä kertaa paikalla. Sinne mua vetää joka vuosi juontaja, jota avopuolisoksikin tapaan kutsua. Eetu on juontanut kaikki tapahtumat pienestä 17-vuotiaasta lähtien. Suurin osa esiintyjistä on aloittelevia nuorisobändejä, vaikka joukkoon mahtuu paljon muutakin, ja tämän vuoden esiintyjälista näytti tältä:

klo 14.15 Penalty Shot
klo 14.55 Shiraz Lane
klo 15.35 Kansantauti
klo 16.15 Skin & Bones
klo 16.55 Cherika
klo 17.35 Slow Burn
klo 18.15 One Timer
klo 18.55 Stenfors & kumpp. ( Lyhyt setti )
klo 19.25 Blueintheface
klo 20.00 Spitfire


Söderkullan kartanon ulkoilmanäyttämö. Noin niinku virallisesti.

Kioskista sai pientä suolaista ja makeaa, sekä juotavaa. Sinisessä pikkuteltassa oli maggaran grillausta. Oikealla puolella, jos sinne näkyisi, oli festarikrääsäkoju, anniskelualue ja kakkoslava.

Joko kuvittelin tai sitten taso oli kovempi kuin edellisvuosina. Tuo Stenfors tuolla esiintyjälistassa meinaa Jan Stenforsia eli Hanoi Rocksin kitaristi Nasty suicidea. Kolmatta vuotta ovat hankkineet tuonne ns. tapahtuman suojelijan, aina jonkun Sipooseen yhdistettävän henkilön. Jan syntyi Sipoossa, edellisvuoden Eicca Toppinen asuu tätä nykyä Sipoossa ja vuoden 2010 suojelija Iiro Rantala on myös sipoolaissyntyinen.

Jan Stenfors & kumppanit eli jos oikein ymmärsin niin veljensä ja veljenpoikansa kanssa. Ja keitä kaikkia siinä nyt olikaan... Ehkä olisi pitänyt kuunnella tarkemmin.

Tänä vuonna tapahtuman alkua oli siirretty parilla tunnilla ja vastaavasti illalla jatkui normaalia pidempään. Muitakin muutoksia oli paljon. Ensimmäistä vuotta olivat pistäneet pystyyn pienen anniskelualueen, muutenhan Susirock on aina ollut perhetapahtuma ja täten myös alkoholiton. Tänäkään vuonna alueelle ei saanut tuoda omia juomia. Mutta silti. Olikohan sitten anniskelualueen vai omien eväiden vika, kun ensimmäistä kertaa näin siellä kenenkään olevan niin heikossa hapessa kuin erään mieshenkilön, joka mm. kaatui penkkirivistön väliin, hoiperteli miten sattuu ja joutui kaverinsa tukemana möngertämään pois paikalta järkkärin heitä viittoessa poistumaan alueelta. Vain yhdellä keski-ikäisellä pariskunnalla näin tölkkien käyvän huulilla mitenkään peittelemättä ripeään tahtiin, vaikka kyllä siellä muillakin taisi olla omia juomia jemmassa. Yksi lapsikin oli niin sanotusti tillintallin taivasalla, ei tainnut ikää olla kuin 15-16 vuotta. Huh. Poikaystävä haastatteli pienimuotoisesti kävijöitä ja ainoa toistuva vastaus tapahtuman parantamisehdotuksissa oli "suurempi anniskelualue". Elkää ny helevata... Neljäsosa kuitenkin ihan pieniä lapsia siellä. Eikä anniskelualueelle menevät ihmiset kuitenkaan keskity siihen musiikkiin, vaan pääasiassa juomiseen. Tämän huomasin kerran nopeasti mennessäni baarin puolelle (juomatta kuitenkaan mitään). Ei siellä sen mölinän seasta edes saanut selvää musiikista.

Juontaja juo(ntaa).

Itsekin pääsin haastateltavaksi, juttu tulee tulevaisuudessa Sipoon sanomiin. Pyysin paikalla ollutta anoppiehdokasta ottamaan sen jemmaan, jahka ilmestyy.


Niin tosiaan niitä muutoksia. Väliajoilla kakkoslavalla, joka oli myöskin uusi veto, Enetik soitti elektronista musiikkia. Ykköslavalla yhdeksän jälkeen illalla soiton loppuessa musiikki siirtyi kakkoslavalle kahden akustisen setin, Acoustic Love Boysin ja OtollisenVilinän, turvin. Ja tämänkin jälkeen vielä oli jatkot! Viereisellä ravintolakartanossa soitti The Old Circular Saw ja bileet jatkuivat aamuyöhön. Näistä vikoista esiintyjistä mulla ei ole kuitenkaan sen tarkempaa havaintoa, koska lähdin 21.30 aikaan kavereiden yhteissynttäreille.

Juurikin noiden synttäreiden takia paikalla ei ollut kuin muutama kaveri. 1/5 synttärisankareista extemporesti kävi paahtamassa seuranani nahkaa muutaman tunnin ajan ja tuli siihen tulokseen, että ehkäpä hän voisi seuraavana vuonna itsekin koittaa saada bändiään paikalle. Muuten lähinnä itsekseni makoilin viltillä keikkoja katsoen, lukien lehteä, täyttäen ristikoita, mussuttaen karkkia, suojakerroin 30:stä huolimatta palaen ja juoden vettä vettä vettä puuuuuh. Oli siis ihan älyttömän lämmin päivä. Pari hassua pilvenhattaraa harvakseltaan taivaalla, aurinko porotti ja lämpö kerääntyi 'rockmonttuun'. Muutamat tutut tulivat välillä vaihtamaan parit lauseet ja Eetukin juontojen ja paikasta toiseen ravaamisen välissä istui seuranani.

Csaba oli liian komee ilman toplessina, joten jouduin hänelle mad paint skillseillä piirtämään paidan.

Ekstraesityksenä yleisö sai kuulla Stenforsin lämppäyksen jälkeen kitaransoiton hyvin heikosti hallitsevan poikaystäväni pienimuotoisen akustisen esityksen. Biisivalintoina mainiot Robin - Frontside Ollie, sekä Rebecca Blackin Fridayn google translate-versiona. Se oli... unohtumatonta. Uskomatonta. Mieleenpainuvaa. Joka vuosihan se on jotain siellä läpällä vetänyt. Kuten viime vuonna The Duck Songin, sitä ennen Aquan Barbie girlin ja jo ennen minun aikaani Celine Dionin My heart will go onin. Pokkaa riittää. Ameriikan maalla kun kaiken maailman gaaloissa juontaja vaihtaa pukua joka juonnon välissä, niin Eetu oli näppärästi keksinyt ottaa äiteensä luota joka hiton hatun mukaan, jonka löysi ja niitä vaihteli päivän mittään. Oli parit erilaiset karvahatut, seilorilakki, lippis, kukallinen hellehattu ja mitä kaikkea.

"Potkiminen etuistuimella
istuu takapenkille
täytyy tehdä mieleni ylös
mikä paikka voin tehdä?"

Ykköslavan viimeinen esiintyjä Spitfires ja yllätysvieraana Toppisen Eican vaimo Kirsi Ylijoki, joka edellisvuonna esiintyi Susirockissa bändinsä Cherry and the Vipersin kanssa.

Oon joka vuosi kauheesti tykännyt Susirockista. Kyllä sitä ehtii koko kesän maksaa useita kymppejä yhden päivän festarilipuista, laittaa rahansa ylihintaisiin tuoppeihin, missata bändejä humalatilasta johtuen, reissata jumalan selän taakse yhtä festaria varten etc etc. Susirock on mukavan rento ja lähellä (ja ilmainen) ja siellä jaksaa ihan hyvin lölliä nurtsilla koko päivän, vaikka ei esiintyvistä bändeistä olisi ikinä kuullutkaan.

Puoli kymmenen aikaan siis tein varaslähdön ja ajelin Prkleeseen, jossa viisi kaveriani viettivät yhteissynttäreitään. Kuten olin varoitellut, saavuin paikalle palaneena, meikit naamalla ja dress codesta välittämättä. Muut olivat panostaneet pukeutumiseensa senkin edestä. Pukukoodi: Like a Sir. Huhhuh, mitä herrasmiehiä, mitä pukuja, mitä hattuja! Väsymys oli kova, joten viivyin vain ~tunnin ajan. Parit kuvat silti onnistuin ottamaan.

Prkleen alakerran yksityistilaisuus klo 18-22.

Ville & operation grooming. Teki ainakin kolmelle hienot kiuhkuraviikset.

Csaban käytös tarvitsisi hieman koulimista. Ei ollut mitään herrasmiesmäistä yrittää
heittää ranskanpastilleja (kuvassa lasipullo näitä täynnä) kaula-aukostani sisään. Arvotukset
silti sihdille, 3/4 sisään.

Olen sanaton. Tätä panostuksen määrää.

Onnea Kati, Turo, Erkka, Csaba ja Kalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)