perjantai 27. heinäkuuta 2012

Olipa kerran...

...vanha pariskunta. Mies totteli (joskus) nimeä Eetu ja hänen muutamaa vuotta iäkkäämpää naisystäväänsä kutsuttiin Marjutiksi. Eräänä torstaina, Eetun vietellessä vikoja lomapäiviään, päättivät he lähteä puistoilemaan. Päivä oli lämmin ja he saivat myös useita ystäviään houkuteltua Helsingin keskustan puistoon. Vietettyään muutaman tunnin nurmikolla loikoillen, Marjutin täytyi seuraavan aamun työpäivää ajatellen lähteä kotiin kauneusunille muiden jäädessä juhlimaan.

Marjut heräsi puoli viiden aikaan tekstiviestin ääneen. Hänen parempi puoliskonsa ilmoitteli itsestään, jottei Marjut huolestuisi. Eetu ilmoitti kaiken olevan hyvin ja viipyvänsä kaupungilla aamuun saakka. Marjut pyöri vielä aikansa sängyssä ja meni, kuten joka aamu, kuudeksi Hakaniemeen töihin.

Hän ehti tehdä puolisentoista tuntia töitä, kunnes puhelin soi. Eetu soitti ja kyseli, että missä päin se hänen työpaikkansa nyt taas sijaitsikaan. Hetkeä myöhemmin Marjut oli työpaikan viereisessä puistossa ohjaamassa Eetua oikeaan suuntaan. Tämä rohkea seikkailija saapui pian paikalle ja syleili rakastaan (tai sitten ei, siinä horjui ja minä naureskelin). Eetulla oli kädessään muovipussi, hän oli matkallansa käynyt ostamassa pikniktarvikkeita. Marjutin täytyi piakkoin kiiruhtaa takaisin velvollisuuksiensa pariin, mutta rakastavaiset sopivat kuitenkin uuden tapaamisen muutaman tunnin päähän. Tämä tapaaminen ottaisi paikkansa puiston vehreällä nurmella kera eväiden.


White knight in shiny armor!
(dark knight with white and shiny plastic bag)

Tunnit matelivat Marjutin odottaessa toista kohtaamista urhonsa kanssa! Tämän urhon puolesta voinen väittää näiden tuntien myös olleen yhtä kärsimystä! Oi, tuskaa! (...koska Eetu yritti nukkua kuumassa autossani humalatilan vaihtuessa armottomaan kohmeloon).

Viimein hetki saapui ja Marjut riensi herättämään armastaan. Mutta voi! Hän ei saanut Tuhkimoaan hereille! Vain pieni tuhahdus "ei piknik" kuului kaiken muun mutinan seasta. Tästä suivaantuneena Marjut palasi töihinsä vain yksi ajatus pienessä punaisessa päässän; "tämä ei jää tähän!"

Eikä se jäänytkään. Parin tunnin jälkeen seuraavan tauon saapuessa Marjut oli jälleen autolla. Hän rrrrepäisi oven auki ja ilmoitti väkevästi "tulisit nyt edes tohon viltille makaamaan mun seuraksi, jooko". Eetu oli voimaton naisen vihan edessä ja hän vastentahtoisesti hoiperteli valmiiksi asetellulle viltille.

Ja vihdoin he pääsivät romanttiselle (sort of) piknikille. Marjut sai lahjuksiksi sushia, rypäleitä, kirsikkatomaatteja, sekä suklaahippukeksejä Eetun maatessa pitkänään vieressä rutistaen tiukasti vesipulloa sylissään.

The End

Ei vitsi Eetu on söpö höhlö. Tähän vielä pari kuvaa. Kökköä kännykkälaatua, mutta kun ei ollut tämän tapahtuman yllätyshenkisen luonteen vuoksi varsinaista kameraa mukana.



3 kommenttia:

  1. Oi että, Eetu on vetänyt taas kerran NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN hyvin! :D

    Ootte niin söpöjä. <3

    VastaaPoista
  2. :D Hahah! Ihana tarina, kyllä kuulostaa suloselta tommonen rapula :)

    VastaaPoista
  3. Annis: Nuoremmat kato jaksaa vielä noita alnightereita. Plus pitäähän sitä ny vielä kerran, ku lomakin on loppumaisillaan. :)

    IndianaRex: Väittäisin, että vain minun mielestäni krapula oli suloinen, toinen oli aika raukkana kuulemma vielä pitkälle iltaan asti. :D

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)