maanantai 16. heinäkuuta 2012

Pyjamabanaanit

Olin kevään ja kesän mittaan pariin kertaan kysellyt mikkeliläiseltä  kaverilta, että milloin hän viitsii ilahduttaa meitä läsnäollaan. Edellisestä yökyläilystä kun alkaa tulla pari vuotta täyteen. Tiistaina kyseinen kaveri sitten ilmoitteli itsestään, että voisi tulla kuluttamaan vuodesohvaamme torstaista sunnuntaihin.

Torstaina haimme Ulpun Leppävaaran asemalta hellään huomaamme. Torstai oli kääntynyt jo iltapäivään/alkuiltaan, joten pidimme vain koti-iltaa leffailun muodossa. Poikaystävä ja vieras tissuttelivat sivistyneesti Project-X:n ohella, minä keskityin muuhun tarjontaan.

Tupakkitauko.

Perjantaina oli melko ankeaa lähteä töihin, kun sekä olkkari- että makkariasukkaat jäivät tuhisemaan onnellisina peteihinsä. Olin tehnyt joka päivä vähän plussaa töissä, joten pääsin lähtemään jo 13.30 kotiin. Siellä ne vasta aamupuhteita suorittivat. Me mitään ruokaa jaksettu alkaa vääntämään, joten päädyttiin Sellon kiinalaiseen buffettiin. Nannaa.


Takaisin kotiin päästyäni aloin pistämään naamaa kuntoon, kun nuo kaksi alkoivat aloittelemaan katsoen Muumeja. Alunperin olimme lähdössä kolmistaan Kaisaniemeen pussikaljoille (olin luvannut toimia koko viikonlopun kuskina, itse asiassa vaadin sitä), mutta parin tekstiviestin ja puistoon lähtiessä fb:hen laittamani informaation voimalla saatiin lopulta yllättävänkin iso porukka mukaan. Miten osuikin juuri tälle viikonlopulle, että kamala määrä väkeä oli ties missä; festareilla, polttareissa, treffeillä, muissa kaupungeissa, rahatonna...

Viitisen yllätysihmistä tähän vielä oli tulossa. Mukana muun muassa Elzy ja Rosi.



Itse hytisin kylmissäni jo kymmenen aikaan ja lähdin kotiin. Informoin myös Ulpua talon säännöistä: pistäkää viestiä, jos ette ole aamuviiteen mennessä kotona, jotta en huolestu. Klo 05 olisi se aika kun viimeisillä junilla tai busseilla olisi kotona. Ja viestin sainkin viideltä. Excellent! Oon semmonen ihminen, että jos ei mitään poikaystävästä aamuyöhön mennessä kuulu, niin alan miettimään mitä kaikkea kamalaa on voinut tapahtua. Ojaan sammuminen, ryöstö, puukotus... Apuaaa!

Rauhallisin mielin jatkoin unia kahdeksaan asti, jolloin allnighter-juhlijat palasivat riennoiltaan. Ne kun sain vielä unten maille, niin pystyin itsekin pari tuntia vielä jatkamaan unosiani.

Vietimme päivän Korkeasaaressa, mutta siitä kirjoittelinkin eilen. Sieltä kun palasimme kotiin nuo olivat ihan naatteja ja nukahtelivat moneen otteeseen illan aikana. Ainakin parit-kolmet päikkärit per naama. Katselin sen aikaa telkkarista pyöriviä leffoja, kuten Once upon a time in Mexicon. Depp, iih! Mutta ei kai sitä tarvitsekaan joka päivä juhlia, minä ainakin olin ihan tyytyväinen sohvalla loikoiluun mahdollisimman mukavissa vaatteissa.

Sunnuntaina jäin yyyypöyksin, kun poikaystävä lähti bänditreeneihin ja Ulpun vein asemalle. Jälleen kerran viikonloppu meni ohi liian nopeaan.

---

Kesän festarisaldo meinaa jäädä surkeaksi. Tähän mennessä oon käynyt Susirockissa (jos sitä nyt varsinaisesti voidaan tähän edes lukea) ja Nummirockissa. Jurassic jäänee välistä kaverikadon takia, normi Jurassicporukka lähtee suurimmalta osin MetalCampiin. Turo to the rescue! Toisille ns. kunnon festareille pääsen ensi kuussa, kun Turo sai ylimääräisiä vapaalippuja Myötätuuleen ja antoi meidän kuppikunnallemme niitä pari. 4.8. sinne siis katsomaan muun muassa Fear of Dominationia, jei!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)