torstai 30. elokuuta 2012

Disney's Aladdin

Heinäkuussa näin metroa odottaessani mainokset Aleksanterin teatterin tulevasta musikaalista Aladdin. 20 vuotta sitten elokuvaan rakastuneena päätin tietenkin käydä tämän katsomassa. Kuukausi sitten minä plus viisi kaveria ostettiin liput ja odotus alkoi.

Kenellekään tuskin tarvitsee selventää sen enempää Aladdinia, eihän? Musikaali menee pitkälti Disneyn 1992 ilmestyneen piirrosanimaatiota mukaillen, mitä nyt sellainen pieni juttu, että se oli kaksikielinen. "Jafar on onnistunut jakamaan kansan kahtia ja siten kykenee hallitsemaan sekä palatsia että kansaa. Kaksikielisyys näkyy musikaalissa kahtia jakautuneena yhteiskuntana: Agraban johtajat ja kansa puhuvat keskenään konkreettisesti kahta eri kieltä."


Erja tuli hakemaan mut kotona ja huristeltiin teatterille. Muut toverit treffasimme kuudelta. Pihalla naputtaessani kengänkärjellä maahan ja tiiraillessani kelloa saatiinkin suddenly sideshow! Hassusti pukeutuneet kolme ihmistä tekivät pihasta hetkeksi Agraban.




Olin vain kerran aiemmin käynyt Aleksanterin teatterissa. Kaksi vuotta sitten kävin katsomassa Famen, kun saatiin liput poikaystävän kaverilta, joka siinä esiintyi. Silloin oltiin lavan edessä kolmosrivillä, nyt ylhäällä kakkosparven eturivissä. Näki hyvin, ei mennyt mitään ohi.




 Elizan pewpew nappaama.

No niin. Itse asiaan. Kriittisenä katsoin klassikkoelokuva lähellä sydäntä ja... noh... SE OLI PARASTA MITÄ OON IKINÄ NÄHNYT! ;_________; Ihan tajuttoman, mielettömän, järkyttävän hyvä. Hymyilin varmaan puolet ajasta. Menkää hyvät ihmiset katsomaan vielä kun ehditte.

Tutut hahmot, jotka näytti siltä miltä pitikin. Tutut laulut, joita lauloin pääni sisällä täysiä mukana. Oon surkee ruotsissa, mutta kun osaa juonen unissaankin ja tunnistaa pari sanaa sieltä täältä, niin ihan hyvin se menee. Olihan tässä kuitenkin tulkkina palatsin hovikääntäjät, ihanan häiritsevän oloinen ja näköinen nelikko. Myöskin eläimet oli pistetty tajuamaan mm. kaiken, eli Abu ja Radjah selkeyttivät myös tilannetta. Hajosin ihan täysin, kun sulttaani tuli lavalle. Se oli just niin massiivinen ku leffassakin. En tajua miten se sen turbaani pysy päässä saatika yhtenä palasena. Jafar oli ihan yhtä ilkimys ku pitikin, mitä nyt sillä ois pitäny olla pahansuovempi ja tummempi ääni. Mutta kuten arvata saattaa, Henki varasti koko show'n. Olen sanaton. Henki ei ollut. Mulla ei oo tästä mitään huonoa sanottavaa. Paitse se välitauko. Olisin pärjännyt ilmankin. Heti lisää!


Melkeen vois mennä uudestaan katsomaan...

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa just sellaiselta, että rupeisin parkumaan kun on niin hyvä :D Harmi ettei oo varaa käydä kattomassa, muuten oisin varmaan tullut jo teiän kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa veikeältä :) Oon vaan kerran ollut musikaalissa ja se on kyllä hauska kokemus.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa uudelleen ja uusien ystävien kera! Ihana blogaus! T. Cast

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)