sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Muru pops down in Tytyri

"Muru pops down in Tytyri on ainutkertainen ravintolaelämys maan pinnan alla, Tytyrin kaivoksessa Lohjalla. Muru pops down in Tytyri on osa World design capital Helsinki 2012 ohjelmaa."

"Syyskuussa 2012 avautuu maailman ensimmäinen pop-down ravintola ainutlaatuisessa kaivosympäristössä Tytyrissä, Lohjalla.  "


Perjantaina 28.9. tieni kävi iltapäivällä keskustaan. Steissillä treffasin siskoni ja hortoilimme Erottajankadun Liberty or death-cocktailbaariin odottelemaan lähtöä. Bussi lähti baarin edestä klo 17. Toinen seuralaisemme, Muumi, oli *taputapu* omatoimisesti ja ajoissa paikalla, kun taas toinen, Erkka, myöhästyi. Ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kuitenkaan ei mikään ihan halpa reissu ollut kyseessä. Ja toiseksi viimeinen ilta kun koko loppuunmyytyä hässäkkää järjestettiin. Istuin kuitenkin bussin etuosassa, josta henkilökunta kuuli puheluni ja pelastivat päivän ja tekivät pysähdyksen Kisiksen pysäkillä, josta meidän oma rakas tunarimmekin pääsi nousemaan kyytiin.



Uskomaton toi motari kyllä. Ennen muinoin Vihdistä Lohjalle kauppisaikoinani kesti ajaa se 20 min, nyt koko matkaan meni semmoiset kolme varttia. Ensi töiksemme laittauduimme khuuleiksi, koska turvamääräykset. Kypärää päähän ja vielä lainatakkia niskaan, lämpötilat alhaalla olivat luokkaa +8-10 astetta.


Olimme syvältä ja laskeuduimme samantien puolitetun ryhmän kanssa -350 metriin KONEen testilaboratoriohisseillä. Kyyti oli tasaista, mutta korvat tuppasivat hippasen poksumaan  6 m/s vauhdissa. Niin syvällä maan uumenissa tuli kieltämättä fiilis, että hui saakeli. Olo tuntui epätodelliselta, eikä kovin vakaalta.

Täällä saatiin Laboratoriummin pojjiilta alkudrinkit. Kaikille muille ~kuudellekymmenelle hengelle paperiin käärityt purnukat alkoholia, minulle ja siskolle alkoholittomat ilman sitä äijäkästä paperia. Alkoholiton menu maksoi 12e vähemmän. Eipä tuo juuri missään olisi tuntunut, mutta kun oon niin nirso noiden juomien suhteen, että päätin ottaa sen menun, jossa jopa pystynkin jotain kulauttamaan kurkusta alas.


Sitten paluu vaivaseen -80 metriin. Odottaessamme loppuja hissillisiä yksi oppaistamme kertoili seinillä olevista KONEen mainoskuvista. Musta tää oli ihan uskomaton juttu, joten kerron tähänkin: Saudi-Arabiassa Mekassa sijaitsevä Makkah clock royal tower vetää 75 000 ihmistä ja mahdollistaa kaikkien niiden kulkemisen ulos rakennuksesta alle puolessa tunnissa rukoushetkeen osallistumista varten viisi kertaa päivässä. Voi vaan suu auki todeta, että hyvä Suomi. Mutta se kuva siitä rakennuksesta oli vielä uskomattomampi. Ajatelkaa Mekkaa. Oli millaiset käsitykset tahansa tästä pyhiinvaelluskohteesta, niin tätä en osannut odottaa:


Kuva täältä, menkää ihmettelemään muitakin otoksia. Unbelievable. Tuo musta läntti tuolla keskellä on Kaaba, islamilaisten pyhin paikka. Tosi autenttisen oloinen ympäristö ja silleen. Kiesus.


No mutta. Takaisin asiaan. Porukan ollessa taas kasassa lähdimme opastetulle minikierrokselle. Opashan on ihan suositeltava juttu, koska käytäväverkostoa löytyy 60 km. Hyvät lenkkipolut. Kaivosmuseossa oli vanhoja työvälineitä esillä ja opas kertoili tarinoita. Illan tärkein neuvo oli, kuten jotkut ehkä saattavatkin jo tietää, että samaa reikää ei porata kahta kertaa. Tirsk.




Seuraava etappi oli toiminnasta poistettu louhos, jonne oli järkätty valo- ja musiikkishow. Sibeliusta. Louhos oli syvyydeltään 100 m, korkeudeltaan samanmoinen ja leveydeltään 120 m.



Euron kilohinnalla olisi saanut tämän menopelin kotopuoleen.

Viimein! Ruokaa! Klo 19 päästiin aloittelemaan illallista Tytyri-saliin. Sali oli lämmitetty, eikä siellä ollut takille tarvetta. Kypäränkin sai jättää ulkopuolelle. Vuoden ravintolan 2012 eli Murun omistaja Timo Linnanmäki piti pienen puheen ja sitten saimmekin aloitella.











Alkuruoka:

-Savustettuja Kitkan muikkuja sitruunaöljyssä
-Kuminalla maustettua jääkellarinlohta ja sinappiakvaviittikastiketta
-Jokirapu-perunasalaattia ja avomaankurkkua
-Bresaola-härkää ja mortadellaa sekä sienipikkelssiä
-Marinoitua papu-maissisalaattia
-Maalaisleipää ja latva-artisokkalevitettä

Meidän kahdeksan hengen pöydässä oli seitsemän henkeä: more food for us. Alkuruoat olivat jo pöydissä erinäisissä astioissa, joita sitten kierrätettiin koko pöytäkunnalle. Pelkäsin, että tää olis taas semmonen 'it's not about the quantity'-tyyppinen juttu ja kaikki saisivat surullisen pienet nokareet ruokaa lautasillensa ja jäisi vain paha mieli, oli kuinka hyvää tahansa, mutta mitä vielä. Jo alkuruoista tuli (no melkein) täyteen. Satsata sai. Kaikki oli muun muassa ihan törkeän hyvää.


Laseja oli naaman edessä kuusi: shottilasi (Jack Daniel's Tennessee honey), drinkkilasi, valkkarilasi, punkkulasi, vesilasi ja vodkalasi (Finlandiaa tietenkin). Itse nautin normi vedestä, kivennäisvedestä ja kahdesta eri alkoholittomasta drinkistä. Tosin en välittänyt oikein niistä kummastakaan. Kyllä se vesi aina voittaa.


Väliruoka:
-Fenkolirisottoa ja Pernod-liekitettyjä etanoita

Pääruoka:
-Paahdettua vasikan sisäfilettä ja yrttiliemessä haudutettu hanger steak bearnaise-kastikeella

Jälkiruoka:
-Omenacrumble, tyrni-calvados-keittoa




Ihan naurettavan hyvää, varsinkin piffit. Poikain otettua vielä kahveet ja Jack Daniel'sit olikin lähdön aika. Pari sisaruskuvaa vielä ennen bussiin menoa. Derp. Vikat pari kerrosta normaaleilla liukuportailla. Tai oli nekin sen verran erikoiset, että niiden sisälle näkyi, apuaaa. Hissin sielunmaisema.



Menomatkalla oltiinkin jo sanottu, että matkalla takaisin Helsinkiin saisi ehkä vielä vähän jotain. Jumankauta, kamala määrä bisseä etuistuimella. Kilisi vaan. Sai sieltä valita lonkeron tai siiderinkin, mutta ei kiitos. Muuten oli ollut niin hieno ilta ja kaikkea, niin henkilökohtaisesta olin sitä mieltä, että tämä oli hieman tyylitön loppu. Lapparia pulloista. :D Mut kaikki muut näytti olevan tyytyväisiä. Muutoin bussilla matkatessa oli aika luokkaretkimäinen fiilis.



Jäätiin bussista pois Ikealla, jossa henkilökohtainen kotiinkuskaus eli poikaystävä odottikin. Ei vitsi. Oli kyllä joka senttinsä väärti tämä reissu.

2 kommenttia:

  1. Näitkö mun maalaukset!? :)
    Ihan tositosi harmi, ettei se vanha kunnon vinokuiluhissi ole enään käytössä. Sen kyydissä laskeutuminen oli ihan järjettömän pelottavaa. Kuvataidekoulun kanssa käytiin siellä tosiaan maalailemassa varmaan 20 kertaa ja tietty lohjalaisella joka saatanan kevät luokkaretkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näkyny maalauksia. Kierros oli melko pikanen. Opas sanoi, et yleensä se on 1,5h, mut nyt ehkä 15-20min.

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)