torstai 20. syyskuuta 2012

Synttärityttö

Ei se synttäreinäkään auta muuta kuin nousta aamulla ylös ja raahautua töihin. Olin tokaa kertaa työvuosieni varrella ostanut pullaa työkavereille päivän kunniaksi. Jätin sokerimössöt taukotilaan ja pistin vielä sisäisellä sähköpostilla kaikille kirjoittajille infoa, ettei keneltäkään jäisi ilmaiset syömingit välistä. Muutama pisti onnitteluviestin takaisin ja useampi tuli huoneeseen huutelemaan. En muista sanatarkkaan, miten eräs kysyi asiaa, mutta tarkoitti kuitenkin, että täytänkö pyöreitä. Toivottavasti ei luullut mun täyttävän kolmeakymmentä... Hurrr. Edellisessä työpaikassa 23 vuotta täyttäessäni sielläkin eräs kysyi, että kolmekymmentäkö täytän. Noh, mikä siinä on! Joko eläkeikää lähestyvät eivät osaa arvioida nuorten ikiä tai sitten mun pitää kohdata totuus, olen ikääntynyt huonosti.

Taukotilan pöytä. Kortinkin väsäsin ja pistin siihen Tinden tekemän kuvan.
Isommaksi saa klikkaamalla.

Pienen tovin käytin työpäivän lopusta tekemällä itsestäni vähän edustavamman, kuitenkin lounastreffit tiedossa. Aamutoimet kun on vain sitä, että vaatteet ylle, hiukset kiinni ja hampaiden harjaus. Vähän meikkivoidetta ja valokynää ja hiukset auki. Harjankin olin laukkuun lähtiessäni heittänyt.

Tärähtänyt täti työpaikan toiletissa. Tuosta Gina Tricotin paidastakaan en ole tainnut
tänne aiemmin kuvaa saada aikaiseksi.

Hämeentieltä hyppäsin sporaan ja läksin keskustaan. Odottelin treffikumppaniani hetken ja menimme viikinkiravintola Haraldiin syömään. Kesällä siellä kävin ensimmäisen ja ainoan kerran ja hinguin takaisin. Paikkavalinta oli sillä selvä.

Valitsin itselleni valmiin menukokonaisuuden "Olavi Pyhän retki". As in alkupalaksi savuporokeittoa, pääruoaksi härkää ja ties mitä miljoona muuta asiaa siinä lautasella oli ja lopuksi suklaakakkua, mitä mulla on tapana ottaa missä tahansa jälkkäriksi, jos vain löytyy. Olin ymmyrkäinen ja tyytyväinen ja kaikki oli jälleen niin hyvää, että olisin voinut alkaa itkeä. Palautelappuseen ylistin tarjoilijatyttösenkin maasta taivaaseen, sitä myötenkin myöten oli kaikki kunnossa.



Tästä spora takaisin Hakaniemeen, auto alle ja kauheassa ruuhkassa Leppävaaraan. Matkalla poikaystävä soitatti mulle kaikkia hyviä bilebiisejä, jotta pääsisin jo valmiiksi viikonlopputunnelmaan. Hytkyin ratissa muun muassa Psyn, Alexandra Stanin ja Pendumin tahtiin.

Sellossa oli Sembalot. Eli koko viikon siellä on kaiken maailman happeningia ja tarjousta joka puolella. Olin tutustunut jo aiemmin tarjontaan ja tahdoin mennä hemmoteltavaksi ikääntymisen kunniaksi. Jonotin hetken ilmaiseen meikkaukseen. "Even maksuttomat meikkaukset Sellonaukiolla", täti meikkas mulle luonnollisen meikin Miyon tuotteilla. Toinen täti kysyi saako musta ottaa kuvan ja haastatella mua ja pistää jutut sitten joskus Miyon facebook-sivuilla. Jos nyt sitten. Naamakuva, kokovartalokuva. Kysyi vielä saako ottaa mun korviksista kuvan (niin monta reikää ja venytys ja tragusta etc). Myöhemmin vielä tuli kysymään, että saanko mä vielä ottaa sun hiuksista kuvan. Räpsräps. Havaitsin siinä samassa hässäkässä myös ilmaisen kynsienlakkauspisteen. Lilaa kynsiin ja käsihieronta, ai että. Sitten sai riittää. Annoin avokille vapautuksen ja lähdettiin kotiin, hyvin se oli kestänyt kaikki nää tyttöjen jutut! "Näytänkö mä nyt nätiltä?" Arvioiva pitkä katse ja tuloksena "ne meikkas sun rypyt piiloon". Success. :D


Sain minä lahjuksiakin! Juuri sitä mitä toivoinkin! Fingerpori-kirja numero III ja riipuksen Sir Roilta. Ja kortin tietenkin, mutta sitä en saa koskaan näyttää kenellekään, koska kauniit sanat pidetään parisuhteen sisällä ja kaverit ei saa tietää, että naista pidetään muuallakin kuin nyrkin ja hellan välissä.


Tahdoin pitkästä aikaa jotain julkaisukelpoisia edustuskuviakin, joten eikun sateeseen seisomaan. Ei siinä, tykkäsin kyllä tästä värikkäästä, sateisesta syyspäivästä. Aikataulu oli melko tiivis, eikä kuvattu kuin tuossa kotipihalla, vaikka olisin toivonutkin pääseväni metsään haahuilemaan. "Et sit sano mitään mun kampauksesta" eli kokeilin pistää jotenkin... jotenkin. Otsatukka (no ne lyhyet tyngät kasvoja kehystämässä, ettei naama tunnu ihan paljaalta) toiselle sivulle ja pinneillä kiinni ja jakausta vähän miten sattuu.







Operaatio kahvittelu lähestyi ja pöydän kattaminen alkoi. Itse olen aina ajoissa ja kammoksun myöhästymistä ja tiedän mistä olen tämän piirteeni saanut: äiti soittaa hieman vajaata puolta tuntia ennen sovittua aikaa, että me oltais nyt tässä pihalla, minne saa auton pistettyä. Kahvi tulemaan ja äkkiä heitin loputkin rojut pöydälle. Olin kutsunut vain lähisuvun synttärikahveelle. Tästäkin näkee, että ikää on tullut enemmän ja mussa on aikuisen merkkejä. Ikinä ennen en ole pitänyt tällaisia kestejä, aina vain viikonloppuna juhlinut alkoholin kera. (Aion tälläkin kertaa tehdä niin, mutta silti!) Ajoissa oli myös kummitäti ja sisko oli ainut annettuun aikaan saapunut. Olin käynyt Arnoldsista ostamassa munkkeja (nekin Sellon Sembaloissa tarjouksessa) ja etsimällä etsinyt ruokavammaiselle siskolle jotain kivaa gluteenitonta, ne sai luvan riittää. Kahvia en ole koskaan osannutkaan keittää, koska en sitä juo, joten sen homman sai tuo parempi puolisko hoitaa. Oli täällä jälleen se siskon koirakin, tällä kertaa ei tarvinnut hinkata ja kuivata sohvaa, mattoa tai mitään muutakaan. Wohoo. \o/

Siskohyvä.


Ja hei, hyvä kiertämään. Pistin Birgitin fb-seinälle hänen synttäreinään kuvan kahdeksan vuoden takaisesta ikääntymisestänsä. Ja eilen Birgit pisti minun seinälleni kuvan omista kahdeksan vuoden takaisista synttäreistäni. Alla Marjut 18v Kaisiksessa. Aika kuluu ja mikään ei muutu. Paitsi laukku. Siinä kaikki.


Pienen hetken ehti illalla rauhoittua. Luin uuden Fingerporini, hihittelin onnistunutta päivää ja vaivuin syvään uneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)