lauantai 29. joulukuuta 2012

Arvokkaat nelikymppiset

Vähän myöhässä tämä, mutta olkoot. Kaksi viikkoa sitten lauantaina koitti kovasti odoteltu Mikkelin reissu. Otettiin kyytiläiset matkaan erinäisistä mestoista ja lähdettiin ajelemaan. Veinasi aikataulut mennä reisille, kun päästiin tästä muutamien ongelmien takia myöhään liikkeelle ja kaupassakin piti käydä ja ah niitä ruuhkia. Matkallakin piti pysähtyä ostamaan legendaarista Lasolia, kun tuulilasinpesuneste loppui kesken kaiken.

Kuitenkin iltapäivällä olimme jopa muutamaa minuuttia ajoissa emäntämme luona. Ulpu oli luvannut meidät hoteisiinsa majoittaa. Oli muuten hyvä emäntä, oli pyöräyttänyt meille pasteijoita, korjasi poikaystävän housut, teki sekä mulle että Eetulle juhlakampaukset ja katteli meidän aloitteluja.

Monitoiminainen Ulpu! Paikkaa ja letittää.

Herrasmiehet Magyarilla.


Seitsemäksi liikuttiin gastropub Einoon. Huima 5 min kävelymatka oli melkein liikaa kymmenen asteen pakkasessa ja kauhiassa viimassa. Einossa siis vietettiin kahden kaksikymppisen yhteissynttäreitä, mutta vain toisen tunsin. Alkumaljoja, puheita, musiikkiesityksiä, paaaaljon kuvia... Teemana oli red carpet eli arvokas pukeutuminen oli välttämätöntä, kuten nelikymppisillä kuuluukin.

Juhlakalut.

Olin alkujaan tuuminut ostaa Sohville lahjaksi Alkon lahjakortin, upgradesin siis hieman pelkästä mielikuvituksettomasta viinan antamisesta. Keksin pyytää tähän mukaan kaikkia muita pk-seudulta Mikkeliin lähteviä, joista suurin osa tulikin tähän mukaan ja antoi minun hoitaa tämän lahjomishomman. Kortti piti tietysti myös olla ja saada siihen lahjaan osallistuneiden nimet alle. I don't always go to Alko, but when I do... 160e ching ching. Sankari voi sillä ostaa vähän hienompaakin viiniä.


 


 


 



Jatkot olivat viereisessä Stoppari-baarissa. Muistikuvien mukaan taisin sieltä tosin jo kahden jälkeen lähteä yöpuulle. Todennäköisesti ensimmäisenä kaikista juhlavieraista. Laskelmieni mukaan olin juonut tusinan alkoholiannosta, ostanut baareissa itse vain kaksi ja silti ollut tarpeeksi fiksu lähtemään hyvissä ajoin nukkumaan ja sitä ennen vielä tajunnut syödä, juoda, pestä meikit pois ja vaihtaa yöpukuun. Huhhuh!

Aamulla olin jo ennen yhtätoista ylhäällä. Joutessani pakkailin kamojani ja siivosin edellisillan sotkuja. Siivoaminen dagen efterinä muiden asunnoissa on mun juttu. Lähinnä sen takia, koska olen aina ensimmäisenä hereillä. Plus näin ole hyvä vieras ja saan ehkä toistekin kutsun. :) Muidenkin vähitellen noustessa kävin kaupassa ostamassa aamupalaa, puhalsin alkometriin ja soittelin kyytiläisille, että se on sit klo 13 lähtö.

Olin pirteä ja hyvävointinen! Samaa ei voinut kaikista sanoa. Yksi kyytiläinen ei jaksanut vielä raahautua minnekään ja loput kolme nukkuivat alkumatkan. Kotimatka tuntui kestävän ikuisuuden julmetun huonon ajokelin, Absi-pysähdyksen ja kaikkien kotiin heittämisen takia. Viimein puoli kuuden jälkeen olin kotona yhtenä palasena. Kummitäti oli hetkeä aikaisemmin tänne käynyt heittämässä ruokaa. Everything went better than expected.

Tämä sekä alempi kuva kopsattu Sohvilta.
Tutut ihmiset kuvassa, käsikynkässä sankari itse.

Kaikki ihmiset kuvassa.

2 kommenttia:

  1. Tuossa kolmanneks alimmassa kuvassa näyttäis ihan kun siulla ois sädekehä tuossa pään yläpuolella, hassusti lamppu sattunut kohilleen! ;) Tärkeä kommentti ja silleen, mutta pisti silmään kun kuvan näin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut edes huomannut! :D Alter egoni on paljastunut.

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)