perjantai 21. joulukuuta 2012

Ghost of Christmas Past

Aatto on vain muutaman päivän päässä ja tätä odotellessani (vaikken mikään joulufanaatikko olekaan, niin vapaapäivät ja pienet omat traditiot perheen kanssa on aika todella jees ^^) päädyin kaivamaan noin kahdenkymmenen valokuvakansion joukosta otoksia edellisvuosien jouluaatoilta. Itselläni oli ainakin hauskaa ja nostalgista näitä katsoessa.

Ensimmäiset jouluni vietin Espoossa äidin puolen isovanhempieni luona. Olen ollut söpö blondi.

Pari hassua kuvaa ensimmäisen kodin ajoilta. Vuosia en muista, mutta veikkaisin 1992-1995. Viimeiset about 20 vuotta olla ehditty viettämään joulut kotona, mikä tarkoittaa aina Huhmaria, Vihtiä ja vanhempien taloa.

Tätä pukkia kutsuttiin myöhemmin nimellä Sydäripukki. Koko perhe ja sukulaiset hypähtivät tuoleiltaan, kun tämä vanha mies kuumottavan klommoposkinaamarinsa kanssa oli hiipinyt takapihan puolelle koputtelemaan kävelykepillään ikkunaan.

Tämä on todennäköisesti vuodelta 1996, ensimmäinen joulu muuton jälkeen. Tässä vaiheessa kyse oli kuitenkin jo traditiosta ja fiiliksestä kuin joulupukkiin uskomisesta.

Iskä!

Joka saamarin joulu meidän piti laulaa ennen kuin saatiin lahjat. So much effort.


Mun vuoro. Olin meidän joulujen ensimmäinen ja viimeinen naispukki. 1998

"Uudempia" kuvia, tältä vuosituhannelta. Vuoden 2004 kuusi. Teini-ikään päässeet ja sen ylittäneet lapset pärjäävät jo pienemmällä määrällä lahjoja.

Ainoa punaisen sävyistä hairahtumiseni näiden yli kahdeksan vuoden aikana. Ruskeaa lettiä jaksoin katsella pari kuukautta. (2005)

Iltapäivään saakka päivä meni tuttujen juttujen parissa. Sitten karkasin juomaan. Eka ja vika joulu alkoholin parissa. Se oli se ns. villi sinkkuvuosi. Espoo edustaa 2007.

feat Jeremy, 2007

Mun mielestä tämä on äärimmäisen suloinen kuva. Sisko lukee viimeisimpiä juoruja meidän pienenpieni 152 cm miniäiti ottamassa sylissä lepiä. Loma on rankkaa. (2010)

Siihen loppui aattokuvat, mutta bonuksena vielä pari joulunaluskuvaa. Pitäähän se kuusi koristella jo ajoissa, viimeistään äidin synttäreihin eli aatonaattoon mennessä. Huomatkaa ihan itse tehty kannel lattialla. Itse!!! Puukässä +++. Mietin tässä kuinka pieni mahdoin tuolloin olla ja silti lahjakkaampi käsitöissä kuin nykyään. Triviaa: sain tuon nahkasohvan itselleni muuttaessani omilleni. Vasemmalla huonosti näkyvät lipastotkin on täällä. Mitä sitä hyvää heittämään pois.

WhihihiHIIIIIII! Tunnelijuttuja ~1998.

Nyt kai jo voi ajankohtaisesti toivotella hyvää joulun odotusta kaikille, jotka sitä jollain tavalla juhlivat! Minä huristelen sunnuntaina Vihtiin äidin synttäreille ja jään sinne seuraavaan iltaan asti, jolloin siirryn poikaystävän perheen luokse seuraavaksi yöksi. So long!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)