keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Helsinki shooting club

Siitä onkin pitkä aika, kun viimeksi järkkäsin jotain kaveriporukalle. Tätä seuraavaa oltiin mietitty jo pari kuukautta, mutta piti ensin odottaa, että Ksenia palasi työharjoittelustaan Dublinista ja pääsi mukaan.

Olin varannut Helsinki shooting clubista ryhmätilaisuuden tiistaiksi klo 18-20. Asevalikoimista valittiin .22 ja 9 mm aseet, tämä lysti kustansi 65e/naama. Kaksi muuta vaihtoehtoa olisivat olleet koko asevalikoima 80e ja .22 pienoispistoolit 50e.

Paikalla meitä oli 11. Kaiken maailman feidaukset tietenkin harmittaa, mutta vielä enemmän pistää ärsyttämään ne, jotka eivät feidauksestaan viitsi ilmoittaa. Nyt odottelimme aikamme erästä neitiä, joka ei puhelimeensakaan vastannut, kunnes viimein päätettiin aloittaa häntä ilman. Että tämä tällainen toiminta menee ihan paikalle tulleiden kustannuksella niin ajan kuin rahan suhteen.


Joka tapauksessa pääsimme aloittamaan. Ensin toinen kahdesta apunamme olleista henkilökunnan jäsenistä piti pienen infotilaisuuden pelisäännöistä ja aseen toiminnasta. Tämän jälkeen jakaannuimme kahteen ryhmään, koska kaikkihan eivät samaan aikaan mahtuneet ampumaan. Minun ryhmäni meni ensin. Ammuttiin aikamme maalitauluihimme erilaisilla aseilla käyden aina välillä tarkistamassa osumia.

En yllätyksekseni ollutkaan syntymästäni mestariampuja! Viihdyttävää ja jännittävää toimintaa silti, vähäsen pelottavaakin. Meteli oli hirmuinen ja ase potkaisi kovaa. Maalitaulun keskelle sain vain kaksi osumaa, seiskan ja ysin, useita meni valkoiselle alueella ja sitäkin suurempi määrä koko taulun ohi. En ollutkaan ennen tajunnut, kuinka pitkä matka 25 metriä on... Vaikeaa touhua.


Tietenkään tämän kaltaisessa vaarallisessa toiminnassa ei henkilövahingoilta vältytty; huuleen puremisen lisäksi Maarit sai pari kuumaa hylsyä kaula-aukostaan sisään ja myöhemmin esitteli ylpeänä sotavammojaan eli kahta punaista pientä jälkeä rintakehällään.

Vaihdettiin ryhmät päikseen. Kulutimme aikaamme kahvin, pöytäfutiksen ja omien maalitaulujen tutkimisen parissa. Näimme myös tv:stä, mitä ampumaradan puolella tapahtui.



Toisen ryhmän saadessa pew pew't päätökseen oli maksuhommien vuoro. Kysyin myös oliko mahdollista päästä otattamaan ryhmäkuvaa vielä ampumaradan puolelle. Tokkiinsa oli. Henkilökunnasta täytyy vielä sanoa, että oli äärimmäisen rentoa, hauskaa ja lupsakkaa, mutta kuitenkin asiallista, jämptiä ja osaavaa.


2 kommenttia:

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)