tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulu

Aatonaatto: Olin sunnuntaina jo ennen yhtätoista Huhmarissa. Herätessä en ollut muuta kuin pistänyt itseni juhlakuntoon (väsäsin oikeen kampauksen ajan kanssa ja pistin mekon päälle) ja vaivalloisesti kantanut kaiken maailman mukaan tarvittavat kamat kerralla autoon. Sisko oli ollut jo edellisyön porukoilla.

Minä: "Ota toinen kuva, Krisu näyttää tässä tyhmältä."
Iskä: "No minkäs sille voi."

Alla kuitenkin onnistunut sisaruskuva. Mummo seuraavana päivänä kyselikin, että olisiko meillä antaa päivitettyä kuvaa meistä lapsosista, kun hänellä on vain jotain lapsuuskuvia. No nyt on!


Tämä paikka osoittautui oivalliseksi kuvien oton suhteen ja siinä kuvailtiinkin milloin ketäkin. Hyvä tuoli, valoa ja joulukuusi, ettei keneltänään vain jäisi ajankohta epäselväksi.


Kuusihan oli jo paikoillaan ja koristeltuna, menin tähän vain kuvien toivossa hortoilemaan. Jouluinen mekko on vuosi sitten Backstreetiltä hommattu.
 

Tukkaan meni aikaa. Ja pinnejä. Ja pari blingblingiäkin siellä on! Seuraavana päivän koitin uudestaan ja siitä tuli parempi. Sain kaiken otsatukan vedettyä nutturaan. Olenkin sitä koittanut kasvattaa pois syyskuusta lähtien. Koskaan ikinä milloinkaan ei naamakaan noin paljaana ole ollut.


Lähdettiin kahdentoista aikaan Nummelaan isän ja siskon kanssa. Käytiin Honkkarissa etsimässä äidille lahjaa, tai siis isä etsi, mutta eihän noi löytänyt muuta kuin herkkuja siskon koiralle. Toki piti myös muistaa herkut itselle, joten käytiin Filmtownissa karkkiostoksilla, sekä vuokraamassa pari leffaa. Tästä jatkettiin Cittariin ja viimein takaisin Huhmariin. Minä olin äidille lahjaksi vienyt omenapiirakan ja sekä savuporo- että lohirullia. Rieskarullanimellä kai nuo oikeasti kulkee.

Äidillä oli siis 56-vuotissynttärit. Se ei ikinä kutsu ketään, mutta kaikki sukulaiset tietävät, että siellä on pöytä katettuna. Äidin sisko ja veli olivat ensimmäiset vieraat. Eetu tuli heidän jälkeensä. Isän veli sekä sisko puolisoineen kävivät, sekä serkkutyttö ja mummo plus pari muuta.

Halusin perhekuvan/pariskuntakuvan Eetun kanssa. Se halusi Vilin mukaan. Hei, ei. Koitin sitä heitellä vähän väliä tuolilta pois, mutta pomppasi alituiseen takaisin. Lopulta saatiin käypä kuva ihan vain meistä kahdesta.

Mummo: "Vieläkö se Eetu on sulle rakas?"
Minä: "Vieläkin."
Mummo: "Että ette oo vielä kyllästyneet toisiinne?"
Minä: "En minä ainakaan."

Myös naimisiinmenosta kyseltiin, mutta ilmoitin ykskantaan, että eihän tässä olla vasta oltu kuin 4,5 vuotta yhdessä. Eetukin on vielä nuori poika, minua kolme vuotta nuorempi. Oon sanonut Eetulle, että katsellaan niitä kihloja sitten viiden vuoden kohdalla, mutta luulen, että Eetu ei katsele silloinkaan. :P Sekin päivämäärä kun alkaa jo lähestymään, niin oon kyllä itsekin sitä mieltä, että ei vielä. Sitten vasta, kun tilanne on sellainen, että voi samantien alkaa häitä suunnittelemaan, päivämäärää katselemaan ja niin pois päin. Tosi kaukaiselta ajatukselta tuntuu tässä vaiheessa.




Illalla vieraiden häivyttyä Eetu otti bilismatsia isän kanssa ja kuunneltiin samalla isän vahingossa ostamaa Lamb of Godia.


Eetun kanssa käytiin saunassa, se "oikeassa", minä infrapunassa, ja loppuilta vietettiin omien asioiden parissa sängyssä; minä luin ja Eetu vieressä datasi, se oli ottanut läppärin mukaan. Meille on aina alakerran vierashuone varattuna. Ei siitä syömisestäkään tullut loppua, kovin oli turpea olo. En ollut syönyt näin paljon sitten syyskuun. Olin itselleni jo valmiiksi antanut luvan kahtena päivänä olla käymättä salilla ja syödä minkä jaksan laskematta kaloreita. 


Aatto: Heräilin jo kuudelta yläkerran meteliin. Krisulla oli työvuoro aattona ja se joutui lähtemään kahdeksaksi Helsinkiin. Oli hullu ollut kuulemma vapaaehtoinen aaton vuoroon. Toisaalta moninkertainen palkka... Itse taisin ennen yhdeksää nousta. Pelailtiin isän kanssa Skip-boa ja katselin Mythbustersia Vilin pyöriessä jaloissa. Pistin taas joutessani itseni samaan juhlakuntoon kuin edellispäivänä.

Kävin välillä herättelemässä Eetua, että mihinkäs aikaan sun piti Sipoossa olla. Lopulta se tuli iltapäivästä aamupalalle vähän ennen kuin me isän kanssa lähdettiin kahdeksi hakemaan Nummelasta mummoa ja mentiin Vihdin hautuumalle. Tuntui niin jumalattoman kylmältä, että nopeesti kipastiin pistämään haudoille kynttilät (pappa, isomamma, isän siskon poika, isän veljen vaimon siskon mies aka isän paras kaveri) ja häivyttiin.

Eetu oli saanut itsensä Vihtireissun aikana kasaan ja lähtenyt Sipooseen. Ei alettu Krisuakaan töistä odottelemaan pitkälle iltapäivään, vaan syötiin kolmen jälkeen. Mummo tulee meidän luokse joka toinen vuosi jouluaterialle. Ruokalepoa Vaahteramäen Eemelia katsoessa ja sitten kahville. Äiti ei ollut antanut mun tekemää omenakakkua edellispäivän vieraille, vaan pisti sen nyt vasta pöytään.



Illalla Krisun päästyä töistä ja isän vietyä mummo kotiin oli lahjojen vuoro. Sain mummolta Mariskoolin, tädiltä Stockan lahjakortin, äidiltä ja iskältä fygyä ja sukat ja Kristiinalta lahjakortin kiipeilyn alkeiskurssille. Mun takana oltiin juonittu! Olivat Eetun kanssa asiaa funtsineet ja Krisu oli sille pariin otteeseen soitellut. Ihan liikutuin kun Krisu sanoi, että aatteli tuon ostaa (oli vähän tyyriimpi lahja), ku kavereille järjestelen kaikkea menoja ja elämyksiä, ja kun mulla oli tossa aiemmin töissä ollut blah.


Katseltiin vielä Krisun kanssa hetki leffaa, pelasin isän kanssa korttia ja olin koneella, kunnes Eetu ilmoitti seiskan jälkeen, että nyt voisin alkaa minäkin liikkua Sipooseen päin. Tuntia myöhemmin olin Eetun perheen luona. Niillä oli Pekka-kissan lisäksi siellä koira hoidossa, opaskoira Kurre.

Söin vähäsen lisää, kun sitä ei näin joulun aikaan muuten oikein tulekaan syötyä ja katseltiin Joulutarinaa. Eetu siskonsa kanssa suorittivat lahjojen etsinnän, jota loogisesti seurasi lahjojen avaus. Minäkin sain jotain pientä. Syötiin lisää, katsottiin lisää elokuvantynkää telkkarista, sitten syötiin taas, mutta loman rankkuus kävi ylivoimaiseksi ja olin ensimmäisenä unten mailla.

Tänään normaalistuu. Olen jo kotiutunut ja nyt ei enää kauheita määriä ruokia ja salillekin pitäisi vääntäytyä. Joulu oli ihana ja lahjat mieluisia, olen täynnä ruokaa ja rakkautta.

4 kommenttia:

  1. Hei siistii toi kiipeilykurssi. Itse myös mietin, mutta ex-työpaikan pienellä seinällä hieman testailtuani tulin siihen tulokseen että käsivoimia tarvitsee harjoittaa ennen minkäännäköistä lajille omistautumista..

    VastaaPoista
  2. "No minkäs sille voi" :D Ihana!

    VastaaPoista
  3. Rento joulu ollut teilläkin :) Ja ihana toi sun kampaus!

    VastaaPoista
  4. Jenni: En voi ainakaan siskoa huonompi olla! Pakko voittaa! Murskata! On kyl varmaan todella rankka laji ja seuraavana päivänä itkettää. :P

    Henni: Olen minäkin osani saanut, iskä arvostaa tyttäriään. ^^

    Elisa: Kiitos. :) Ei meillä jakseta hössöttää. :)

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)