perjantai 7. joulukuuta 2012

Stefan's steakhouse

Rakastuin tulisesti pari vuotta takaperin Suomen TV:ssä pyörineen Top Chefin 5. tuotantokauden suomalaissyntyiseen Stefan Richteriin. Viikoittain majottauduttiin tiukasti sohvan pohjalle poikaystävän kanssa huutamaan mantraamme "Hyvä Stefaaaaaaaaan! Tapa ne kaikki!".  Kakkoseksihan se tuli.

Alkuvuonna 2011 kuulin, että Stefan avaa Tampereelle ravintolan. Kävimme heti avajaisviikonloppuna siis Tampereella pelkästään syömässä. Ja kukas se siellä ravintolan ulkopuolella oli tupakalla paikalla saapuessamme? Isäntä itse. Ai että kuulkaas kuinka voi pieni ihminen olla onnellinen.

2/2011

Turkuunkin ehdittiin tässä välissä avata ravintola ja sitten odoteltiinkin, että josko kohta Helsinkikin olisi suunnitelmissa, ettei tarvitse pitkiä ajomatkoja tämän takia tehdä. Viime kuussa avattiin kolmas Stefan's steakhouse Suomeen: Korkeavuorenkatu, Helsinki. Hienovaraisesti juonin pikkusiskoni synttärisyömingit ko. ravintolaan. Tai saattoisi mennä niinkin, että peräänantamattomasti ilmoitin, että tämä olisi ainoa oikea kohde ko. happeningille.

Eli siis maanantaina töistä päästyäni pyörin hetken Helsingissä koulusta päässeen poikaystävän kanssa, kunnes neljältä treffasimme ravintolan edessä isän, äidin, tädin ja päivää vaille 25-vuotiaan pikkusiskon. Suomen Top Chef-voittaja Akseli Herlevi tuli avaamaan ravintolan ja päästi meidät kylmästä hytisemästä.

2,5 tuntia siellä vierähtikin. Söin kampasimpukoita, etanoita, piffiä, parmesaaniranskalaisia ja suklaafondantin. Kaikki oli niin hyvää. ;___;


Pakollinen (?) vessakuva. Sielläkin jumankauta muutamat nojatuolit, että on varmasti mukava olla. Kaiken maailman hajusteitakin oli käytettävissä ja käsipyyhkeitä. En ole oikein näissä hienommissa ravintoloissa käynyt, joten olin ihan oooh very nice. Olisin tietenkin halunnut Stefanin olevan paikalla, mutta tämän lähemmäs en päässyt the real thingiä.


Asiaan melkein liittyen: päällä oli uusi paita. Viime perjantaina pidin siivouspäivää, johon kuului myöskin vaatekaapin järjestely. Pari rikkinäistä paitaa heitin mäkeen ja huomasin, että ihan semmoset kivat perusvaatteet ois hyvä juttu. Seuraavana päivän hain hooämmäistä tuon mustan basic trikoopaidan, samanlaisen 3/4 hihoilla ja vielä toppimallisena. Kyllä taas kelpaa.

Next: verta ja suolenpätkiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)