tiistai 11. joulukuuta 2012

Verta ja lihaa

Oman veriryhmän pohdinta parin viikon takaa johti siihen, että löysin itseni viime perjantaina klo 14 Sellosalista. Buu kaikille, jotka eivät tulleet mukaani. Pyysin eksää henkiseksi tuekseni, mutta sainkin eksän nykyisen. Ihanan kieroutunutta.


Viimoseen asti en tiennyt saisinko luovuttaa verta, koska aiemmin hemoglobiini ei ole ollut riittävän korkea. Alun lappusten täyttämisen jälkeisessa haastattelussa otettiin Hb ja se olikin 130! Hypännyt kymmenen pykälää! Eiku potslojoks pedille. Henkinen tukikin sai viereen tulla ihmettelemään.

Ensin ei suonta löytynyt niin millään, vaikka hoitaja koitti kummastakin kädestä, joutui pyytämään vähän kokeneemman paikalle, että saatiin homma käyntiin. Eikä siinä nokka tuhissut kuin vajaa 10 min, jahka asiaan päästiin.


Tämä asento ja kuvakulma on onneksi yksi kaikkein edustavimpia!
Siinä puristelen nyssykkää kädessäni.




Luovutuksen jälkeen piti 5 min vielä maata aloillaan ennen kuin sai nousta. Ja vielä ennen liikkeelle lähtöä juoda mehua. Jota toki join jo ennen luovutustakin. Sitten parhaaseen osuuteen! Free (no ainakin sort of) foooood! Kolmea eri suolaista piirakkaa ja paria makeeta mössöä, kuten joulutorttuja. Toki myös kahveeta, mehua ja vettä.


Kävin tän jälkeen vielä kaupassakin, eikä missään vaiheessa huipututtanut, heikottanut tai muutenkaan olo tuntunut mitenkään normaalista poikkeavalta. Olen supersankari!

Sain mukaani ensiluovuttajana pinssin, kangaskassin ja informatsuunia. Hyvä kauppakassi! Entiset Muumi- ja Alkopussikassit alkaakin olla aikansa eläneitä.


Tänne oli illalla tulossa Nosturietkoiluihmisiä, jotka tosin feidasivat. Niitä varten tein omenapiirakkaa ja pipareita. Muotitkin ostin, koska sellaisia ei entuudestaan ollut. 5,5 vuotta omassa asunnossa, enkä kertaakaan ollut pipareita tehnyt, vad synd.

Vaikka etkoiluhemmot feidasivat (omaa poikaystävää lukuun ottamatta, tietenkin), niin sain silti seurakseni kaveripariskunnan, jolle tekosiani syötin. Ja seuraavana päivänä tädille. Ja sitä seuraavana päivänä kaverille. Ja loput itselle.


Lauantailta ei ole kuvia, vaikka silloin olisikin saanut jännittävämpiä otoksia. Läksin Vesalaan viettämään kaverin synttäreitä. Sankarin avatessa oven vastaanottokomiteana hänen takanaan toimi kolme miespuolista ystävääni, kaikilla housut kintuissa. Tätä seurasi ryhmähali. Joutunen pesemään talvitakkini ja olkalaukkuni. Aikuiset ihmiset... :P

1 kommentti:

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)