keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Linnanmäki part I

Arki-iltana Lintsille iltahupirannekkeella, kolme tuntia riitti muun muassa ei mihinkään. Saatiin kuitenkin lippuja ostaessa semmoiset läpyskät mukaan, joilla saa seuraavan rannekkeen puoleen hintaan. Siksi tämä oli part I, käyttänemme alennukset kesän loppuun mennessä.




En muistanutkaan kuinka huono olen huvipuistoissa. Ensimmäisen laitteen jälkeen oli hupsu olo, toisen jälkeen tuntui hieman epämiellyttävältä ja kolmannen jälkeen etoi pahasti. Ja eikun huilimaan. Neljässä nynnymmässä laitteessa vielä ehdin käydä.



Tuntivauhti oli melko hidas. Jonotuksineen kolme laitetta/tunti. Samana päivänä siellä sattui iloksemme olemaan monta bussillista luokkaretkellä olevia koululaisia.



"Hei, olitsä Zombiewalkissa?"


Siis mulle tuli huono olo teekupeissakin, joihin mentiin ihan vaan, koska ne oli mukamas rauhallisia. Kotiin ajaessa pistin aurinkolasit päähän ja niistäkin tuli huono olo, mitä on tämä! Linnanmäki; hyvä mieli, paha olo.



Ennen Lintsille lähtöä päivä oli ollut blah ja en viihtynyt nahoissani ja kaikki harmitti niin paljon, että olin viittä vaille jäämässä himaan. Näin niinku porukan kokoon haalijana ja kaikkea... Poikaystävä sai kuitenkin revittyä mut sängyn pohjalta ylös, vetäsin rönttävaatteet päälle ja lähdettiin matkaan. Niinhän se meni, että paikan päällä kavereiden seurassa mieliala kohosi instantly.





Useassa viime 'välillä muutakin kuin alkoholia ja baareja'-menoissa on ollut vajaa kymmenkunta osallistujaa ja itse asiassa odotin sitäkin pienempää osallistujamäärää tänne, koska olen niin monta kertaa kuullut, että on ollut ns. fygystä kiinni. 15 meitä silti oli, joista kaksi neitiä olivat sen verran innosta piukeina, että ottivat varaslähdön monta tuntia meitä muita aikaisemmin.


Jahas, en saa jälleen kerran bloggeria toimimaan kuten pitäisi. Tämä tahtoo laittaa monta tyhjää riviä loppuun. Olkoot.

Ps. Kolme viikkoa lomaan, kolme viikkoa Nummeen.







sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Susirock 2012

Sipoon Söderkullassa järjestettiin lauantaina kuudennen kerran maksuton Susirock-tapahtuma. Itse olin neljättä kertaa paikalla. Sinne mua vetää joka vuosi juontaja, jota avopuolisoksikin tapaan kutsua. Eetu on juontanut kaikki tapahtumat pienestä 17-vuotiaasta lähtien. Suurin osa esiintyjistä on aloittelevia nuorisobändejä, vaikka joukkoon mahtuu paljon muutakin, ja tämän vuoden esiintyjälista näytti tältä:

klo 14.15 Penalty Shot
klo 14.55 Shiraz Lane
klo 15.35 Kansantauti
klo 16.15 Skin & Bones
klo 16.55 Cherika
klo 17.35 Slow Burn
klo 18.15 One Timer
klo 18.55 Stenfors & kumpp. ( Lyhyt setti )
klo 19.25 Blueintheface
klo 20.00 Spitfire


Söderkullan kartanon ulkoilmanäyttämö. Noin niinku virallisesti.

Kioskista sai pientä suolaista ja makeaa, sekä juotavaa. Sinisessä pikkuteltassa oli maggaran grillausta. Oikealla puolella, jos sinne näkyisi, oli festarikrääsäkoju, anniskelualue ja kakkoslava.

Joko kuvittelin tai sitten taso oli kovempi kuin edellisvuosina. Tuo Stenfors tuolla esiintyjälistassa meinaa Jan Stenforsia eli Hanoi Rocksin kitaristi Nasty suicidea. Kolmatta vuotta ovat hankkineet tuonne ns. tapahtuman suojelijan, aina jonkun Sipooseen yhdistettävän henkilön. Jan syntyi Sipoossa, edellisvuoden Eicca Toppinen asuu tätä nykyä Sipoossa ja vuoden 2010 suojelija Iiro Rantala on myös sipoolaissyntyinen.

Jan Stenfors & kumppanit eli jos oikein ymmärsin niin veljensä ja veljenpoikansa kanssa. Ja keitä kaikkia siinä nyt olikaan... Ehkä olisi pitänyt kuunnella tarkemmin.

Tänä vuonna tapahtuman alkua oli siirretty parilla tunnilla ja vastaavasti illalla jatkui normaalia pidempään. Muitakin muutoksia oli paljon. Ensimmäistä vuotta olivat pistäneet pystyyn pienen anniskelualueen, muutenhan Susirock on aina ollut perhetapahtuma ja täten myös alkoholiton. Tänäkään vuonna alueelle ei saanut tuoda omia juomia. Mutta silti. Olikohan sitten anniskelualueen vai omien eväiden vika, kun ensimmäistä kertaa näin siellä kenenkään olevan niin heikossa hapessa kuin erään mieshenkilön, joka mm. kaatui penkkirivistön väliin, hoiperteli miten sattuu ja joutui kaverinsa tukemana möngertämään pois paikalta järkkärin heitä viittoessa poistumaan alueelta. Vain yhdellä keski-ikäisellä pariskunnalla näin tölkkien käyvän huulilla mitenkään peittelemättä ripeään tahtiin, vaikka kyllä siellä muillakin taisi olla omia juomia jemmassa. Yksi lapsikin oli niin sanotusti tillintallin taivasalla, ei tainnut ikää olla kuin 15-16 vuotta. Huh. Poikaystävä haastatteli pienimuotoisesti kävijöitä ja ainoa toistuva vastaus tapahtuman parantamisehdotuksissa oli "suurempi anniskelualue". Elkää ny helevata... Neljäsosa kuitenkin ihan pieniä lapsia siellä. Eikä anniskelualueelle menevät ihmiset kuitenkaan keskity siihen musiikkiin, vaan pääasiassa juomiseen. Tämän huomasin kerran nopeasti mennessäni baarin puolelle (juomatta kuitenkaan mitään). Ei siellä sen mölinän seasta edes saanut selvää musiikista.

Juontaja juo(ntaa).

Itsekin pääsin haastateltavaksi, juttu tulee tulevaisuudessa Sipoon sanomiin. Pyysin paikalla ollutta anoppiehdokasta ottamaan sen jemmaan, jahka ilmestyy.


Niin tosiaan niitä muutoksia. Väliajoilla kakkoslavalla, joka oli myöskin uusi veto, Enetik soitti elektronista musiikkia. Ykköslavalla yhdeksän jälkeen illalla soiton loppuessa musiikki siirtyi kakkoslavalle kahden akustisen setin, Acoustic Love Boysin ja OtollisenVilinän, turvin. Ja tämänkin jälkeen vielä oli jatkot! Viereisellä ravintolakartanossa soitti The Old Circular Saw ja bileet jatkuivat aamuyöhön. Näistä vikoista esiintyjistä mulla ei ole kuitenkaan sen tarkempaa havaintoa, koska lähdin 21.30 aikaan kavereiden yhteissynttäreille.

Juurikin noiden synttäreiden takia paikalla ei ollut kuin muutama kaveri. 1/5 synttärisankareista extemporesti kävi paahtamassa seuranani nahkaa muutaman tunnin ajan ja tuli siihen tulokseen, että ehkäpä hän voisi seuraavana vuonna itsekin koittaa saada bändiään paikalle. Muuten lähinnä itsekseni makoilin viltillä keikkoja katsoen, lukien lehteä, täyttäen ristikoita, mussuttaen karkkia, suojakerroin 30:stä huolimatta palaen ja juoden vettä vettä vettä puuuuuh. Oli siis ihan älyttömän lämmin päivä. Pari hassua pilvenhattaraa harvakseltaan taivaalla, aurinko porotti ja lämpö kerääntyi 'rockmonttuun'. Muutamat tutut tulivat välillä vaihtamaan parit lauseet ja Eetukin juontojen ja paikasta toiseen ravaamisen välissä istui seuranani.

Csaba oli liian komee ilman toplessina, joten jouduin hänelle mad paint skillseillä piirtämään paidan.

Ekstraesityksenä yleisö sai kuulla Stenforsin lämppäyksen jälkeen kitaransoiton hyvin heikosti hallitsevan poikaystäväni pienimuotoisen akustisen esityksen. Biisivalintoina mainiot Robin - Frontside Ollie, sekä Rebecca Blackin Fridayn google translate-versiona. Se oli... unohtumatonta. Uskomatonta. Mieleenpainuvaa. Joka vuosihan se on jotain siellä läpällä vetänyt. Kuten viime vuonna The Duck Songin, sitä ennen Aquan Barbie girlin ja jo ennen minun aikaani Celine Dionin My heart will go onin. Pokkaa riittää. Ameriikan maalla kun kaiken maailman gaaloissa juontaja vaihtaa pukua joka juonnon välissä, niin Eetu oli näppärästi keksinyt ottaa äiteensä luota joka hiton hatun mukaan, jonka löysi ja niitä vaihteli päivän mittään. Oli parit erilaiset karvahatut, seilorilakki, lippis, kukallinen hellehattu ja mitä kaikkea.

"Potkiminen etuistuimella
istuu takapenkille
täytyy tehdä mieleni ylös
mikä paikka voin tehdä?"

Ykköslavan viimeinen esiintyjä Spitfires ja yllätysvieraana Toppisen Eican vaimo Kirsi Ylijoki, joka edellisvuonna esiintyi Susirockissa bändinsä Cherry and the Vipersin kanssa.

Oon joka vuosi kauheesti tykännyt Susirockista. Kyllä sitä ehtii koko kesän maksaa useita kymppejä yhden päivän festarilipuista, laittaa rahansa ylihintaisiin tuoppeihin, missata bändejä humalatilasta johtuen, reissata jumalan selän taakse yhtä festaria varten etc etc. Susirock on mukavan rento ja lähellä (ja ilmainen) ja siellä jaksaa ihan hyvin lölliä nurtsilla koko päivän, vaikka ei esiintyvistä bändeistä olisi ikinä kuullutkaan.

Puoli kymmenen aikaan siis tein varaslähdön ja ajelin Prkleeseen, jossa viisi kaveriani viettivät yhteissynttäreitään. Kuten olin varoitellut, saavuin paikalle palaneena, meikit naamalla ja dress codesta välittämättä. Muut olivat panostaneet pukeutumiseensa senkin edestä. Pukukoodi: Like a Sir. Huhhuh, mitä herrasmiehiä, mitä pukuja, mitä hattuja! Väsymys oli kova, joten viivyin vain ~tunnin ajan. Parit kuvat silti onnistuin ottamaan.

Prkleen alakerran yksityistilaisuus klo 18-22.

Ville & operation grooming. Teki ainakin kolmelle hienot kiuhkuraviikset.

Csaban käytös tarvitsisi hieman koulimista. Ei ollut mitään herrasmiesmäistä yrittää
heittää ranskanpastilleja (kuvassa lasipullo näitä täynnä) kaula-aukostani sisään. Arvotukset
silti sihdille, 3/4 sisään.

Olen sanaton. Tätä panostuksen määrää.

Onnea Kati, Turo, Erkka, Csaba ja Kalle!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Lake Bodom

Kesän ensimmäinen biitsireissu tehtiin Oittaan rannalle, pahamaineiselle Bodomjärvelle. Aurinko huijasi meitä ja vietti aikaansa pilvien takana, tuuli puhalsi ja iho oli kananlihalla suurimman osan ajasta. Mut hei, ranta ja kavereita ja kaikkee! Kesän ekat herneetkin ostin varta vasten nurtsilla viltin päällä syötäväksi.




Kuinka ollakaan, uusimmassa Alibi-lehdessä oli juttua Bodomjärven murhista. Jos oltaisiin oltu aikataulullisesti tarkkoja, niin olisimme tämän reissun tehneet vasta sunnuntaina. Murhat kun tapahtuivat helluntaina 52 vuotta sitten. Muumia tosin kiinnosti enemmän Kyllikin ja muiden vanhojen kotirouvien senssi-ilmoitukset.



Vain yksi meistä uskaltautui pulahtamaan järveen, muut nössöili. Minä mukaan lukien. Säästän talviturkkini heittämisen Nummirockiin, kuten tapana on ollut.


Ajeltiin vähän syvemmälle minne lie, kauemmas sivistyksestä, kun Anna ohjasi meidät hyvään grillailumestaan. Oli katos ja grilli ja paljon jonneja pärisemässä kevareidensa kanssa. Vieressä oli leikkikenttä ja sanomattakin oli selvää, että sinne ihan ensiksi.



Safety first!



Kaiken maailman saakelin pörriäiset ja itikat ja vinkulelut. Nyt on hyttyset saanut syödäkseen. Päätä, kylkeä ja jalkapöytää kutittaa armottomasti.

Tulevaisuuteen mietittiin telttaretkeä tuonne samoille huudeille sellaiseen mukavaan niemenpoukamaan, joka oli 50-60-luvun taitteeseen saakka nuorison keskuudessa kovassa huudossa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Elävien kuolleiden päivä

Vietin lauantaini pulssittomassa seurassa. Aamupäivällä tehtiin Marjan kanssa suunnitelmia ja lähdettiin iltapäivästä katselemaan Tennispalatsiin Dark shadowsia. Lätkää ei päässyt sinnekään pakoon, kun lipunmyyjät työaikanaan katsoivat peliä. Mainitsin siinä, että toivottavasti Suomi nyt häviää, niin loppuisi tämä äärimmäisyyksiin menevä vouhotus turhan takia. Oma kassaneitimme siinä mumisi, että niin toivoo hänkin. Leffa oli ihan jees, mitä nyt loppu vähän lässähtänyt. Eikä Deppkään ollut niin iik ihana kuin yleensä.


Jatkettiin Narinkkatorille näkemään kavereita ja ihmettelemään verisiä ihmisiä, hetken päästä siitä oli lähdössä liikkeelle Zombiewalk. Koko Narinkkatori oli täynnä, puolet zombeja, puolet pällistelijöitä. Kauhee määrä pelkästään kuvaamaan tullutta porukkaakin paikalla. Kyllä keskustassa muitakin ihmisiä laahusti epätoivoisen näköisinä. Suomi-paidoissaan. Hähää!

Tässä kauniita ystäviäni. Vaimonhakkaus to the max.


Vielä tuli nähtyä muutamia muitakin kavereita. Nämä olivat Kaisikseen suuntaamassa puistokaljoittelemaan, mutta minä päätin lähteä kotiin. Illalla vielä kuskaushommia, mutta Synapsin päätin jättää taas välistä.

Tämä ei nyt ihan kronologisesti etene, mutta bear with me. Perjantaina piti tehdä jotain, ei pitänyt tehdä mitään, piti tehdä jotain, ei pitänyt... Yhtäkkiä 3h päikkärit ja "no tuskin enää mitään", mutta lopulta virkistyneenä päätin kotoa poistua, en kuitenkaan olisi yöllä saanut unta. Heitin ukon keskustaan kymmeneksi Angerfistin keikalle ja itse menin Birgitin grillausiltaan pariksi tunniksi istumaan. Sillä on naurettavan iso partsi, joten sisätiloja emme oikein edes kuluttaneetkaan, kun me yhdeksän ihmistä mahduimme uloskin. Myöhemmin vielä hain avokin keskustasta ja ainoa mitä siitä sai irti oli "huhhuh, _HUHHUH_". Oli ilmeisesti ollut mieluinen keikka.



Huiviviritykseen en ollut joutunut turvautumaan aikoihin. Tää on ollut vuosia mun hätäkeino niissä tapauksissa, kun pitää lähteä jonnekin, ei ehdi/jaksa käydä suihkussa ja hiukset on ällölikaiset.


Muina asioina:
-Äidillä ja isällä oli eilen heidän 28. hääpäivänsä. ^^
-Muistakaa Susirock ensi lauantaina.

Nyt on pakko lähteä salille, koska huomenna tulee mussutettua pullaa kummitädin synttäreillä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Doomsday Disco

Helatorstaiaattona töiden jälkeen kotona ihan rauhassa haahuilin ja pistin itseäni kasaan. Lähdin viiden aikaan kohti Helsinkiä, niin eikö silloin alkanut samantien vettä tihuttamaan ja olin Ilmatieteen laitokseen luottaen jättänyt sateenvarjon kotiin. En luovuttanut! Ajelin siis kohti Alppipuistoa, jossa treffasin kavereita ja hetki värjöteltiin paviljongissa turvassa sateelta. Tihku väistyi ja siirryimme avarammille maille puiston suuntaan, jossa oli opiskelijabileet. Haalarikansan lisäksi siellä oli myös hirmuinen läjä hippejä. Suurin osa oli, yllätys yllätys, juomahommissa. Omat evääni koostuivat sämpylästä, suklaapatukasta ja Herra Hakkarainen-limonaadista.

Tuli todella vanha olo miettiessäni, että viimeksi kävin Alppipuistossa kahdeksan (!!!) vuotta sitten eli vuonna 2004, kun olin vielä pieni 17-vuotias.



Parin tunnin puistoilun jälkeen vaihdoin maisemaa Sörnäisiin.  Kaveri oli sinne viikko takaperin muuttanut. Olen todella säälittävä mitä suunnistukseen tulee, mutta nyt uskalsin lähteä yrittämään, koska työpaikka oli kuitenkin neljän kadun päässä. Eli kunhan jonnekin sinne suuntaan lähden könyämään, niin hyvä tulee.

Lahtelaisvahvistuksemme Maija oli Merjalle mennyt jo aikaisemmin ja siellä viihdyimme seuraavat pari tuntia, kunnes piti jälleen lähteä liikekannalle. Lähdimme Gloriaan Iconcrashin keikalle. Entwinen piti esiintyä siellä myös, mutta olivat keikkansa peruuttaneet edellispäivänä. Tätä seurasi kato yleisössä; paikalla oli 38 henkeä. Eipä se mitään haitannut, itse keikka oli jeejee. Gloriassa tuli heti keikan jälkeen valomerkki, eikä kello ollut vasta kuin puoli kaksitoista.



Käytiin tekemässä vielä nopea pyrähdys Bäkkärillä. Virhe. Tapahtumana Groom, paikka tupaten täynnä umpitunnelissa olevia ihmisiä, kaikkea superpissiksistä hevareihin. Musiikki ei soinut, juontajat huusivat lavalla. En tiedä mitä siellä oli meneillään baarin L-muodon takia, mutta kovasti kuulosti asiakkaiden vaatteiden vähentämiseltä. Pakooooooon!

Kätevä tuo helatorstai. Viikko tuntuu lyhyeltä ja heti vapailta päästyään pääsee takasin vapaalle.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Blogimiitti

Viime perjantaina sain kuin sainkin haalittua kaikkea mukavata tekemistä. Muista velvollisuuksista päästyäni lähdin keskustaan. Kaverit oli sen iltaisen lätkämatsin ympärille suunnitelleet menoa ja minä joinin muuhun, paitsi itse peliin.  Kävimme syömässä Vapianossa ja istuskelimme Prkleessä (alkuperäinen ajatus oli mennä Chelseaan, mutta se oli tupaten täynnä, ei edes sisään päästy). Lähdin kuitenkin hyvissä ajoin pois ennen hullunmyllyn alkua.

Jatkoin iltaani kakkukesteille, Roosa ja Annika viettivät yhdistettyjä 22-vuotissyntymäpäiviään. Oli kiva välillä käydä synttäreillä, jotka eivät ole pelkkää rymyämistä. Siellä oli tytöt pistäneet pöydän koreiksi ja vieraslukukin oli maltillinen.

Roosan tekemä forever alone-kakku.


Hirttosolmukan opettelua Snöre-lakunauhoilla.

Lauantaina olisin muutoin lähtenyt avokin kanssa Tampereelle juhlimaan parin muun naisihmisen vanhenemista, mutta olin jo sopinut muuta. Heidi oli järkännyt goottibloggaajien miitin Kaisikseen. Vaikka en gootti-termin alle tipukaan, tahdoin mukaan. Jännitti ihan kamalasti matkalla puistoon. Uusia ihmisiä, hui! Meitä taisi siellä hippusen vajaa parikymmentä olla. Ryhmäkuvan saan toivottavasti käsiini myöhemmin. Puistossa pikniköityämme jatkettiin istumaan lämpimimpiin tiloihin eli (yllätys, yllätys) Prkleeseen.

Heidiltä nyysitty ja nätisti cropatty kuva puistosta.

Muutamat Janitan nappaamat kuvat baarin ulkopuolelta. Päällä perustoppi, bolero,
Black levelin lyhkänen toppi ja saman merkin hame.


Kolmisen tuntia taisin keskustassa hillua. Olin jotenkin tosi väsynyt ja lähdinkin jo aikaisin kotiin. Ylhäisessä yksinäisyydessäni katselin hetken telkussa pyörivää Aragornia, kunnes luovutin ja kömmin sänkyyn. Toisaalta kiva, ettei kukaan ole vieressä tökkimässä kyynärpäällä tai polvella, viemässä kaikkea tilaa ja repimässä peittoa päältä, mutta aamulla olisi paljon mukavampi herätä toisen käsi ympärillä ja möhnätä sängyssä  yhdessä aikansa, kun ei ole kiire noustakaan.

Äitienpäivän käytin ikkunoiden pesuun, tuohon viheliäisimpään kodin töistä, sanon ma. Siivoilin muutenkin ja pistin ruokaa Tampereelta palaavalle avokille. Äidille pistin vain onnitteluviestiä; "Hyvää äitienpäivää maailman pienimmälle mutterille. Ps. Sori, jos jouduit sohvalta nousemaan tämän takia." Äitini on siis miniäiti; 152 cm. "Ja puoli!", huutaisi hän tähän väliin. Olin toki yrittänyt olla hyvä tytär ja pyysin koko perhettä meille ruokailemaan, mutta eivät aikataulut natsanneet.

Tämän iltaiset suunnitelmat ovat vielä hieman työn alla, mutta tie vie ainakin Gloriaan, sekä mahdollisesti myös johonkin puistoon.