torstai 30. elokuuta 2012

Disney's Aladdin

Heinäkuussa näin metroa odottaessani mainokset Aleksanterin teatterin tulevasta musikaalista Aladdin. 20 vuotta sitten elokuvaan rakastuneena päätin tietenkin käydä tämän katsomassa. Kuukausi sitten minä plus viisi kaveria ostettiin liput ja odotus alkoi.

Kenellekään tuskin tarvitsee selventää sen enempää Aladdinia, eihän? Musikaali menee pitkälti Disneyn 1992 ilmestyneen piirrosanimaatiota mukaillen, mitä nyt sellainen pieni juttu, että se oli kaksikielinen. "Jafar on onnistunut jakamaan kansan kahtia ja siten kykenee hallitsemaan sekä palatsia että kansaa. Kaksikielisyys näkyy musikaalissa kahtia jakautuneena yhteiskuntana: Agraban johtajat ja kansa puhuvat keskenään konkreettisesti kahta eri kieltä."


Erja tuli hakemaan mut kotona ja huristeltiin teatterille. Muut toverit treffasimme kuudelta. Pihalla naputtaessani kengänkärjellä maahan ja tiiraillessani kelloa saatiinkin suddenly sideshow! Hassusti pukeutuneet kolme ihmistä tekivät pihasta hetkeksi Agraban.




Olin vain kerran aiemmin käynyt Aleksanterin teatterissa. Kaksi vuotta sitten kävin katsomassa Famen, kun saatiin liput poikaystävän kaverilta, joka siinä esiintyi. Silloin oltiin lavan edessä kolmosrivillä, nyt ylhäällä kakkosparven eturivissä. Näki hyvin, ei mennyt mitään ohi.




 Elizan pewpew nappaama.

No niin. Itse asiaan. Kriittisenä katsoin klassikkoelokuva lähellä sydäntä ja... noh... SE OLI PARASTA MITÄ OON IKINÄ NÄHNYT! ;_________; Ihan tajuttoman, mielettömän, järkyttävän hyvä. Hymyilin varmaan puolet ajasta. Menkää hyvät ihmiset katsomaan vielä kun ehditte.

Tutut hahmot, jotka näytti siltä miltä pitikin. Tutut laulut, joita lauloin pääni sisällä täysiä mukana. Oon surkee ruotsissa, mutta kun osaa juonen unissaankin ja tunnistaa pari sanaa sieltä täältä, niin ihan hyvin se menee. Olihan tässä kuitenkin tulkkina palatsin hovikääntäjät, ihanan häiritsevän oloinen ja näköinen nelikko. Myöskin eläimet oli pistetty tajuamaan mm. kaiken, eli Abu ja Radjah selkeyttivät myös tilannetta. Hajosin ihan täysin, kun sulttaani tuli lavalle. Se oli just niin massiivinen ku leffassakin. En tajua miten se sen turbaani pysy päässä saatika yhtenä palasena. Jafar oli ihan yhtä ilkimys ku pitikin, mitä nyt sillä ois pitäny olla pahansuovempi ja tummempi ääni. Mutta kuten arvata saattaa, Henki varasti koko show'n. Olen sanaton. Henki ei ollut. Mulla ei oo tästä mitään huonoa sanottavaa. Paitse se välitauko. Olisin pärjännyt ilmankin. Heti lisää!


Melkeen vois mennä uudestaan katsomaan...

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kvartaalibileet

Katsokaa, katsokaa! Perjantaiaamuna fb-chatistani löytyi tällainen:


Tinde oli ajankulukseen piirrellyt. So khuul! ;___; Ja täysin tunnistettavissa. Vastaväitteen sain toki heti laitettuani kuvan esille facebookiin, ensimmäinen kommentti: "ei oo yhtään aidon näkönen, ihan liian pitkä hame" ja yhdeksän tykkäystä. Pistin kovasti vastaan, että tämä kuukauden vanha hameeni on ollut tehokäytössä niin kotona, töissä, kuin juhlimassakin, ja musta on tullut aikuinen nainen. Nauroivat, saakeli!

6/7 päivästä tällä viikolla on mennyt ihan vain hiljaiseloa viettäessä. Töissä oon kirjoittanut ihan naurettavia määriä poliklinikkakäyntitekstejä, tein yhdeksän päivän työt viidessä päivässä. Tulevat bonukset jo kiiluvat silmissä.

Keskiviikko tuntui joten äärettömän hyvältä päivältä. Töissä kirjoittelin paljon, kotiin päin ajaessani hymyilin itsekseni, kun radiosta soi Psy'n Gangnamn style. Vihasin sitä aluksi niin kovaa, mutta Eetun ja Turon aivopesun jälkeen tästä tuli törkeän kova. Kotiin päästyäni äiti ja sisko kävi pikavisiitillä, jonka jälkeen aloin tekemään lasagnea, taaskin radiota kuunnellen, nyt soi Michael Jackson ja juuri sillä hetkellä tajusin, että onpa asiat hyvin, onpa jees fiilis, onpa hyvä päivä. Poikaystävä tuli koulusta kotiin, syötiin yhdessä ja katseltiin Conania. Selkäkin on ollut tämän viikon hippusen parempi. Illalla vielä kävin heittämässä ruokaa Birgitille ja kotona katsottiin muutamat jaksot HIMYMiä, kertausta ennen ensi kuussa alkavaa uutta tuotantokautta varten.

Joka tapauksessa. Hiljaiselo sai loppua lauantaina. Hävytöntä olla ennen kahtatoista liikkeellä, mutta puolen päivän aikaan piti olla Alpparissa kaakulla. Oli kavereiden yhteissynttärit ja kakkuaika oli jo aikaisin. Oli muuten komea teos! Ja ihan älyttömän hyvänmakuinenkin.


Synttärisankari oli järjestänyt meillä aktiviteettejä. Katselimme kun poliisit etsivät lammesta ruumista! ...ei kyllä oikeasti tiedetty mitä siinä tutki, tämä oli meidän versio. Puisto, kuten näkyy, oli kamalimmassa kunnossa, mitä oon koskaan nähnyt. Tullessani myöhemmin uudestaan paikan päälle, kertoivat kaverit, että joku jätkä oli ihan yksin siivonnut koko alueen. Ei edes mikään kaupungin siistijä vaan joku random. Aplodit.


Lähdin kuitenkin takaisin kotiin. Kakkuhimot oli tyydytetty ja nyt oli aika sen oikean valmistautumisen. Suihkut, meikit, kaupassakäynnit sun muut (ja poikaystäväkin oli herännyt round kakkoseen mennessä). Viiden jälkeen uudelleen juhlapaikalle. Alpparissa sitten kymmeneen asti. Niin paljon kavereita samaan aikaan, samassa paikassa!



Kymmenen aikaan olin kalissut tarpeeksi. Otin Erjan kyytiini ja heitin sen töihin eli Prkleeseen pyörittämään pehvaansa. Sinne menin itsekin viluista ilmaa pakoon. Kesän kolmas Trashdisco ja ah, niitä biisivalintoja taasen! Oli Dazea, Jacksonia, Abbaa, Ghostbustersia... 1,5h istumisen jälkeen eli siinä 23.30 maissa baari alkoi kuitenkin olemaan niin ahdistavan täynnä porukkaa, siis aivan tupaten täynnä, että näin parhaaksi lähteä kotiin nukkumaan. Lähtiessäni törmäsin vielä Kalleen, joka kysyi "onko tää nyt se sun aikuisen naisen hame?" Sepä juuri!

Eiköhän nää puistoilut ala olemaan tässä. En voi uskoa, että ensi viikolla muuttuu jo syyskuuksi ja omiin synttäreihinkin on enää vajaa neljä viikkoa. Mulla on joka vuosi loppukesästä viimeiset kuusi vuotta ollut jonkinnäköinen ikäkriisi, mutta yllättävää kyllä, nyt ei lähes ollenkaan, vaikka aletaan jo niin pahasti kallistua kolmeenkymppiin. Hyi.

Ei vitsi ysäri on parasta. Np. X-perience - A neverending dream. Äsken Me & My - Dub i dub. Itse asiassa huusin juuri äsken X-Periencen Magic fieldsin huuto.netistä eurolla, hups. Must have! Muita uusia ostoksia: Halensin bolero, Gina tricotin ihanan iso ja löllerö vihreä kauluspaita (joka oli niin hieno, että poikaystävä lainasi sitä) ja tulossa on EMP:ltä tavaraa, niistä enemmän kun olen nuo viimosimmatkin saanut hyppysiini.

Painaessani "luo uusi teksti"-nappulaa pää oli täysin tyhjä sanoista, mutta nyt en kykene lopettamaan höpötystäni. Koitan nyt kuitenkin tästä palailla takaisin Hank Moodyn seuraan.

maanantai 20. elokuuta 2012

Coffins and dungeons and moats

Kauheasti sitä parjataan, mutta ketään en joutunut pakottamaan leffailtaamme ja tupa oli täynnä. Twilight-maraton.

En muista miksi alunperin kirjat luin, tai mistä ylipäätänsä kuulin koko Twilightistä. Onhan nuo leffat melkoista teinihöttöä, vaikkakin viihdyttävää sellaista, mutta kirjoista pidän oikeastikin. Paitsi siitä ns. rakkaustarinasta. Kaikki muu on mielenkiintoista, mutta en ymmärrä miten esim. elokuva saa tytöt huokailemaan, kun Eetvartti kertoo Bellalle katsoneensa sen nukkumista kahden kuukauden ajan. Stalker much? Ja se Bella... Pihisee kuin pahin astmaatikko. Ensirakkaus ja sit mennään. Naimisiin 18-vuotiaana ja heti paksuksi. Siis... Ei.

Illan dresscode: glitter. En omistanut entuudestaan, enkä kaupasta löytänyt, mutta onneksi Jaakon tyttöystävä lahjoitti käyttöömme glitterikokoelmansa. Irtoglitteriä vartalorasvaan ja levitetään iholle. Voilà! Kimallettiin ihan täysiä! Ja niin teki koko kämppäkin. Tekee vieläkin.





Juomattahan suurin osa ei Twilightejä suostunut katsomaan, joten tulostimme random juomapeliohjeita nimenomaan näihin elokuviin. Yhden oman sääntömme lisäsimme: ota huikka aina kun Edward tekee jotain lähestymiskiellon arvoista.

Maratonin alkaessa... sitä puhinan ja tuhinan ja kiroilun määrää. Siksi hauskinta olikin, että kolmannen ja neljännen leffan aikana (ja tämä on kaikki poikien suusta) Edward alkoi jo näyttää ihan kivalta, viimeistä leffaa pitäisi mennä porukalla katsomaan elokuvateatteriin ja, and I quote, "mä katon mieluummin tätä ku meen Pariisin kevään keikalle", sanoi Turo taskussaan jo valmiiksi ostettu keikkalippu. Aivopesu, check.


Glamouri glitterimme näyttää lähinnä hikipisaroilta.


Viimeiset vieraat lähtivät yhdeltä. Siihen mennessä olin jo kämpän siivonnut. Mitä nyt joka puolella on miljoonittain pienenpieniä glitterhiluja.

Illan ja seuraavan päivän aikana tein aiheesta pari statuspäivitystä facebookiin. Sitä vihan määrää! :D Bwahahahaha! Meillä ainakin oli ratkiriemukasta.

lauantai 18. elokuuta 2012

Champagne in the sky

Ostin alkuviikosta kahdelle hengelle samppanjamatkan Dinner in the sky'lta, joka on valittu maailman kymmenen erikoisimman ravintolan joukkoon. Hintaa oli 49e ja kesto 20min. Nopsalle nostolle luvattiin nettisivuilla pieniä päivän kokin valmistamia herkkuja ja shamppanjaa.

Perjantainta töiden jälkeen lähdin käyskentelemään Kalliosta Rautatientorille. Mulle jäi siihen vielä jonkin verran luppoaikaa, mutta se meni ihan hyvin ihmetellessäni edellisiä taivaalla olevia ja kuvia ottaessa. Vähän alkoi jännittääkin, whiii!



Treffasin Marjan ja hetken juttelun jälkeen hipsimme VIP loungeen eli odotuspaikkaan, jonne piti saapua vähintään puoli tuntia ennen nostoa. Istuttiin aikamme mukavilla nahkasohvilla ja leikittiin kameralla. Sinne myös pystyi jättämään laukkunsa ynnä muut tavaransa noston ajaksi. Shamppanjaakin olisi jo sieltä voinut ostaa poistamaan jännitykseltä terää, mutta emmehän me mitään nössöjä olleet.



15.20 oli meidän vuoromme. Henkilökunta ohjasi meidät paikoilleen ja pisti turvavyöt tukevasti kiinni, a.k.a turvavaljaat. Turvallisuusvastaava esitteli noustessa itsensä ja kertasi säännöt. Oli luottamusta herättävä mies! "Mistäköhän tämä osa on irti, sanokaa, jos teidän tuoleista puuttuu jotain." Oli kuulemma ollut mukana ~700 nostossa, jos oikein muistan, että ehkä tämä menee tämänkin kerran hyvin. Kaikki työntekijät olivat kyllä mukavia ja kohteliaita, jutustelivat ja tiesivät mitä tekivät.


Meidät nostettiin 45 metrin korkeuteen, steissin kellotorni on vain pari metriä korkeammalla. Ihmeen vakaa se höskä oli! Ei heilunut, ei liikkunut. Keli oli hyvä, aurinko paistoi ja silmiä joutui siristelemään. Eikä pieni tihkusadekaan olisi haitannut, kun siinä kuitenkin olisi katoskin ollut. Aiemmin mainittu turvallisuusvastaava oli kiva setä ja otti kaikista halukkaista kuvia.


Huomatkaa oikealla JS16! Parille henkilölle ehdin jo huutamaan, että meidän mukana oli Darude, kun menin nimistä sekaisin, mutta eiks ne oo vähän se ja sama? Jaakko Salovaara siis tuotti Bomfunk MC'sin ja Daruden suurimmat hitit ja on itsekin muusikko.


Ne luvatut "pienet herkut" olivat jo valmiiksi laitettu kaikkien eteen kupolin alle. Tuli jotenkin rikas fiilis, noita tommosia ruoan päälle laitettavia jutskia kun näkee vaan leffoissa, kun James tarjoilee ruokaa miljönääri-isännälleen. Meille ei valehdeltu, pienet ne herkut olivatkin. Yhdessä haarukallisella olisin saanut kaikki syötyä. Kupolit nostettaessa olin, että "Aha. Jaaha." Maussa ei ollut mitään vikaa, mutta. No. Katsokaa nyt miten surullista! Plus olisin halunnut suklaata, wää!



Shamppanjat korkattiin ja laseja täyteltiin sitä mukaan kun ne tyhjenivät. Eli mulle ei kertaakaan. Ajattelin näin perjantain kunniaksi repäistä ja kokeilla tätä alkoholityyppistä juomaa. Ilmeisesti tämä G. H. Mumm-shamppanja on maailman parhaita. Ei ollut. Ihan karmeeta litkua. Otin kolme pientä siemausta, joka kerta nyrpistin nenääni tahattomasti jälkeenpäin ja pakko oli vielä vettä päälle kulauttaa. Ihan samalta roskalta se maistui kuin kaikki muut maistani samantyyppiset litkut, skumpat yms.


Oli loistavat näkymät ja ainoa hetki, jolloin korkeutta edes mietti silmät suurina, oli kun katsoi jalkojensa vierestä alas. Istuimme tavallaan tyhjän päällä, jaloille oli pienen pieni laatta, mutta muuten ei mitään. Tuoleja sai kierretyä sivuille päin ja selkänojaa laskettua taakse.  Huiiii!


Dem maisemat:






20 min meni nopeasti ja kohta oltiin takaisin maan kamaralla. Marja lähti juoksemaan bussiin ja minä menin nostoa seuraavan poikaystäväni luokse. Se oli suoraan koulusta tullut keskustaan meitä ihmettelemään.

Yhteenvetoni kaikki muu oli hauskaa, huisia ja hyvää, paitsi tarjottavat.Nyt on tämäkin koettu.

tiistai 14. elokuuta 2012

~tulevaa~

Tiesin kyllä, että Helsingissä on taas Dinner in the Sky, mutten sitä sen kummemmin pohtinut. Tänään kaveri mietti pitäisikö sinne mennä ja innostuin. Ko. kaveri ei kuitenkaan sinne lähtenytkään, mutta sain toisen mukaani. Vaihtoehtoina oli:
-Dinner in the sky, 60 min, 169e
-Lunch in the sky, 40 min, 89e 
-Shampagne in the sky, 20 min, 49e
Samantien varasin paikat perjantaille. Budjettisyistä lähdemme "vain" samppanjalle. Ja mitä pikkuherkkuja siellä nyt tarjoillaankaan.


Kahden viikon päästä kutsuu Aleksanterin teatteri, jossa pyörii kaksikielinen musikaali Aladdin. Oli muuten kaikkien aikojen parhaita lahjoja, kun videolla kyseisen Disneyn klassikon joskus pikkuisena pallerona vanhemmiltani sain. Ikisuosikki.


Tästä puhuinkin jo vuosipäiväpostauksessa. Tännekin olin ajatellut lähteväni porukalla, kuten muihinkin kulttuuririentoihin, mutta sählämisen välttämiseksi päätinkin ostaa liput vain omaan talouteen. Pitkän hetken vielä joudun odottamaan, esitys on marraskuussa.


Jahka saan Aladdinin pois alta, alan haalimaan kiinnostuneita mukaan (mua saa infota täälläkin, jos tämä kiinnostaa, asiasta on ollut tapana huudella vain fb:ssä) katsomaan Fingerporia Espoon kaupunginteatteriin. Ensi-ilta on syyskuussa ja jos silloin ei ehdi katsomaan, niin lokakuussa sitten. Triviaa: aloitan jokaisen työaamuni katsomalla täältä uusimman stripin.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Summa summarum

Tällä viikolla olen:
-Katsonut Pocahontasin. Disney on parasta.
-Käynyt hierojalla, joka sai pahimman terän katkaistua vasemman reiden säteilykivulta.
-Varannut soittoaikaa terveyskeskuslääkärille, eiköhän viimein ole aika saada selkä kuvatuksi.
-Kokeillut jälleen kerran uusia kipulääkkeitä. Eivät toimi nämäkään.
-Kipaissut vanhempien luona Vihdissä.
-Pelannut Skip-boa vieraanani kipaisseen siskon kanssa.
-Tehnyt älyttömiä määriä ristikoita.
-Selaillut syyskuvastoja. Ton mä haluun. Ja ton ja ton.
-Viettänyt aikaa perheen ja avopuolison kanssa mökillä Somerolla.
-Käynyt Somerniemen torilla. En löytänyt kirjasetää!
-Tuntenut syksyn lähestyvän.
-Harmitellut Jurassicin väliin jäämistä. Neljän vuoden jälkeen välivuosi.
-Pitänyt extempore kotibileet muutaman kaverin kanssa.
-Törmännyt kaupassa vanhaan koulukaveriini.
-Tehnyt aikaisen syntymäpäivälahjatoiveen.
-Juhlinut siskon tupareita. "Juhlia" on aika vahva sana, kyseessä oli pullakahvit sukulaisten kera.

Kuvat siskon luota.


tiistai 7. elokuuta 2012

Vuosipäivä

Eilen tuli täyteen neljä vuotta yhdessäoloa ukonretaleeni kanssa. 18.6.2008 tavattiin, 6.8.2008 sain kasattua rohkeuteni ja kysyttyä siltä "Aina kun jutellaan xxxxx kanssa, niin se alottaa sen kutsumalla mua varatuksi naiseksi. Ja joka kerta korjaan, että en ole varattu. Millon mä voin vastata sille jotain muuta?" ja 1.10.2008 musta tuli avovaimo.

Ensimmäisenä vuosipäivänä käytiin käyskentelemässä ja syömässä Porvoossa. Toisena jätettiin itsemme kakkossijalle ja annettiin asuntomme käyttöön ja isännöitiin kaverin synttäreitä, joista jatkettiin Turmion kätilöiden keikalle. Kolmantena ei myöskään vietetty kahdenkeskistä aikaa. Käytiin Särkiksessä ja juhlittiin Tampereella kavereiden kanssa.

8/2009

Neljäntenä vuosipäivänä käytiin ulkona syömässä. Romanttisesti pistin Eetun kuskiksi ja minä pötköttelin takapenkillä selkäni vuoksi. Sisko oli käynyt edellispäivänä heittämässä S-ravintoloiden etusetelin käyttööni, pääsin tuhlaamaan sen samantien. Mussuteltiin onnessamme ja välillä piti nousta ylös patsastelemaan pöydän viereen, istuminen on vähän hankalaa. Olimme jo lähes valmiita jatkamaan matkaa, kun pistin Eetun eteen pöydälle tällaisen:


Että teki tiukkaa kuukauden ajan pitää suu supussa tästä.  Mulla on aina kauhea hinku antaa heti kaikki mahdolliset lahjat synttärisankareille sun muille ja saada toinen iloiseksi. Meillä ei ole tapana joulun ja synttäreiden lisäksi toisillemme ostaa lahjoja, joten siksi tämä yllätyksenä onnistuikin. Itsellenikin toki lipun olin ostanut, must see.

Halusin ottaa muutamat pariskuntakuvat ja Eetu keksi, että kipaistaan haahuilemassa Oittaalla. Kahtena edellisenä vuosipäivänä otetut kuvat kun ovat olleet vain luokkaa bileet-ihmisiä-alkoholia-kaikkea muuta, mutta ei meitä samassa otoksessa. Ei niin, etteivätkö nekin päivät olisi olleet onnistuneita. :)



Kattokaa miten söpö! Oooo!


Purrrr. <3