maanantai 24. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 1/4

Yhdeksäs Nummirockini, go!

Kyytiläispariskunta tuli meille jo edellisyöksi asioiden lutviuttamiseksi. Minun ja Turon paremmat puoliskot joutuivat vielä pariksi hassuksi tunniksi torstaina töihin, kunnes klo 11 starttasi matkamme Nummijärvelle. Piti alunperin Eetun autolla matkata, mutta sehän posahti paria viikkoa aikaisemmin, joten jouduttiin pelaamaan Tetristä Fiestani naurettavan pienen takaluukun kanssa.


Yhtenäkään aiempana vuotena ei sitä reilua 300 km ole noin nopeasti saatu hurautettua. Nyt kuitenkin oltiin kaikki ostokset tehty etukäteen ja vain Pirkkalan Abc:lle tehtiin parin minuutin pikainen sämpylänhakureissu.

Se on yksi tietty Parkanon ruokakauppa, jonka kohdalla vuosittain otan ensimmäisen siiderin. Näin nytkin.

Osa kavereista oli jo keskiviikkona lähtenyt juhlimaan paikan päälle, joten meidän leiri oli jo tutussa ja turvallisessa paikassa jo pystyssä. Oma teltta pystyyn ja party hard. Tihutteli vähäsen, joten pk-ihmisemme olivat lähteneet pakoon omasta leiristämme järvileirinnän kauhajokelaisten Goatse-leiriin. Sinne siis leikkimään festarikesää.


Malttamattomina (tai kellonlukutaidon unohtaneina) olimme jo puoli tuntia aikataulua edellä odottamassa infopisteen luona lippujen vaihtoa rannekkeisiin. Mukana menossa muiden muassa Rosi.


Ja sitten omaa leiriä ja kaverikuvia. Oli vanhaa kaveria, uutta kaveria, puolituttua, irkkituttua. Fb:n Nummirock-eventin attending-listalla oli 80 kaveria. Metsästys alkoi!


Homman nimi oli mm. Tallulah ja tykittely.



19.9.1986, never forget. Voisin nimetä Muumin yhdeksi suosikki-ihmisistäni jo
pelkästään tuon ääriseksikkään jumpsuitin takia. Löysimme toisemme vuoden 2009 irkkimiitissä, mutta vasta 2011 vuoden Jurassic rockin ja ton pöhlön Helsinkiin muuton jälkeen hän on ollut hyvin vahvasti mukana piireissä ja olennaisena osana porukoita.


Mari-Liisille kiitos vuoden ensimmäisistä tyttöbakteereista. <3

Ainoa pakollinen nähtävä bändi koko festareilla oli Pain confessor ja senkin meinasin ajantajun menettämisen ja siiderin litkimisen ohella unohtaa. Onneksi Maija pelasti ja otti mut mukaansa leiristä vartti keikan alkamisen jälkeen.



Ensimmäinen päivä: success. Neljäsosa selvitty. To be continued.

3 kommenttia:

  1. Harmi että ei tullut nopeaa moikkailua enempää sitten kuitenkaan törmäiltyä, vaikka olin suurimman osan ajasta kuitenkin ihan viereisessä leirissä!:( Niin se aika vaan hujahti taas ihan liian nopeeta ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun taas poikaystäväsi ja Cruise viuhahtelivat siinä liikaakin. :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)