perjantai 26. heinäkuuta 2013

Pariisi, pv 4-5: Eiffel-torni, Vapaudenpatsas, katakombit

Edellispäivä oli semmosta haipakkaa, että nyt otettiin iisisti. Nukuttiin pitkään ja otettiin aikamme, päivän plääni oli ottaa niin rennosti, ettei jalkoja pakota missään vaiheessa. Vasta lähempänä puoltapäivää lähdettiin hotellilta. Ostettiin lähimarketista eväät ja mentiin Eiffel-tornin juurelle piknikille. Voin sanoa, että oli parhaita hetkiä elämässä, osasin nauttia: oon lomalla Pariisissa, Eetu vierelläni, massu täynnä, kaunis päivä, varjossa selälläni maaten ja katsellen Eiffel-tornia.



Tosiaan joka ikinen päivä oli vähintään se +30 astetta, joka kävi aika rankaksi. Vettä piti olla koko ajan mukana ja naamaa kuivata. Metroissa oli viileää, mutta junilla (onneksi harvemmin) kulkiessa oli hyvin tukalaa ja tuntui, että hameen takamus ja selkä olivat sen jälkeen läpimärkiä.



Vapaudenpatsaasta on monta jäljennöstä ympäri maailman, yksi kuuluisimmista on Île aux Cygnesillä (keinotekoinen saari Seinellä). Korkeutta oli 11,5 metriä, alustansa kanssa 22 m. Kasvot olivat suunnattuina New Yorkin patsaaseen päin.


Näitä Ameriikan maineikkaita ravintoloita kun oli julmettu määrä leipomoiden ja kahviloiden seassa, Eetulla oli visio, jonka hänelle toteutin. Alla tulos.


Illalla lähdettiin paikalliseen Kallioon, kuten Eetu asian ilmaisi. Hän oli bongannut Lonely planetista jonkun heidän suosittelemansa ravintolan, jota halusi kokeilla. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta se oli mukava, pieni ja vilkas paikka, henkilökunnastakin pidin, mutta ruoka keskinkertaista. Tuli lähinnä mieleen joku huoltoasemasafka. Käveltiin pitkä matka ruoan jälkeen sinne tänne, piti yhdessä puistossakin käydä, mutta sinne ei enää niin myöhään saanut mennä. Ranskalaisten puistologiikka oli jokseenkin sitä semmoista, että tässä teille kaunis puistoalue, mutta älkää menkö nurmikolle! Ottakaa tuosta tuoli. Noin. Hyvä.

Perjantaina uusi katakombiyritys! Aikaisin ylös ja kaupan kautta mestoille yli puoli tuntia ennen katakombien avaamista. Syötiin aamupalaa vielä liikkumattomassa jonossa. Kun paikka vihdoin aukesi, kesti 1,5h ennen kuin päästiin sisään.


Oli kyllä siistiä, niin paljon luita, kalloja ja headshotteja! Ihailin ääneen siististi ja tiiviisti kasattuja rivejä. Loistavaa tilankäyttöä! Tunti meni sen 2 km reitin kävelemiseen, kun vähän väliä piti pysähtyä kuvaamaan. Mukavan viileääkin oli, 14 astetta. Kyllä sen jonottamisen sitten lopuksi ymmärsi, olihan toi nyt hiton siisti paikka + sinne päästettiin harvakseltaan ihmisiä, jotta saisi rauhassa olla ja katsella. Monesti ei nähty taikka kuultu ihmisiä meidän edessä eikä takana. Kokonaisuudessaan tähän lystiin meni enemmän aikaa kuin mihinkään muuhun, including Eiffel-torni.






Ulostulopaikan vieressä oli asialle omistautunut kauppa. Pääkalloteemaa ja hei, absinttia! Koska oon niin kova alkoholinkäyttäjä, ostin pakkauksen, jossa oli kolme erilaista pientä absinttipulloa.

Matkalla takaisin hotellilla käytiin ostamassa mukaan leivokset ja pidettiin huilihetkeä ennen iltaa. Se oli varmaan se lämpö, joka pisti veteläksi ja jonka takia otin useana päivänä päikkärit. Kuten nytkin.

Iltapäivästä lähdettiin etsimään tiettyä viinakauppaa sitä löytämättä, mutta lopulta raidattuamme lähimarketin ihan ajatuksen kanssa, löydettiin mulle limuviinaa ja siideriä. Kaikki nää 0,75 litran pulloissa. Ostin maltilliset kolme. Aloiteltiin hotellilla ja katsottiin samalla stand-uppia. Yksi siidereistä oli ihan peruspahaa omenaa, mutta juotavaa sellaista. Toinen oli liian pahaa nieltäväksi ja limuviina maistui kaljalta. Nirso, much? Ihan ruokakaupoissakin oli älyttömät valikoimat viinejä ja 0,7-litrasen hintahaarukka lähti niinkin matalalta kuin 1,5-2 eurosta. :o



Yhdellä metrolla päästiin Black dogiin, Pariisin ainoaan metallibaariin. Mentiin sinne siis juomapuolen lisäksi syömäänkin. Ravintolapuoli oli ihan tukossa, mutta jouduttiin vain vajaa 5 min odottelemaan pöytää + ne piffit oli ihan naurettavan hyviä. Samaa en voi sanoa heidän(kään) siideristä. Lyhyt hetki vielä ruokailun jälkeen hengattiin, mutta multa oli mennyt juomisfiilikset ja olin ihan ähky ruoasta, joten lähdettiin takas hotellille. Ihan nappiin ei siis mennyt, mutta säästyipähän nekin rahat, yöunet ja vältyttiin mahdollisilta dagen efter-oireilta. :)

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Arvostin kuinka hienosti olivat pelanneet tetristä luiden kanssa. :) Niin jämptejä kasoja!

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)