maanantai 12. elokuuta 2013

Laskuvarjohyppy

Laskuvarjohypystä oon aina miettinyt, että sitä ei tulisi koskaan kokeiltua. Se on jo vähän liikaa. Kesäkuussa kaveri kävi hyppäämässä ja katselin tästä netistä materiaalia, mutta silti jätin asian sikseen. Kaikkea pitää kokeilla, mutta johonkin pitää vetää raja. En tiedä mitä tapahtui, mutta viime kuun alussa asia tuli jälleen mieleen, hetken huutelun jälkeen löytyi kaverikin seuraksi ja kohta olikin hypyt varattuina.

Varasin tandemhyppyni Skyxperienceltä, jonka sivuilla varaus onnistui ongelmitta. Myöhemmin kuitenkin tuli mutkia matkaan. Viikkoa ennen hyppyä sain viestin, että heidän koneensa ovat kyseisenä ajankohtana joillain festareilla ja aikaa pitää siirtää. Ehdin pistää pari viestiä eteenpäin ja soitella muutamina päivinä pariin eri numeroon, kunnes lähes viikko varatun ajan jälkeen sain sähköpostia, että olenko varannut uuden ajan. No en ole. Henkilökuntavaihdosten takia olivat olleet heikommalla tavoitettavuudella. Joka tapauksessa sain uuden ajan varattua viime perjantaille 9.8.


Aloin jännittää vasta saapuessani Malmin lentokentälle. Pessimisti minussa odotti uutta peruutusta. "Nyrkkisäännön mukaan hyppy on mahdollinen, jos taivaasta näkyy yli puolet ja tuuli on alle 10 m/s." Keli oli ollut vähän niin ja näin koko päivän, mutta onneksi Malmilla oli hyvä tilanne.

Hyppykaverikseni oli Tampereelta saapunut Anna. Eetu tuli katsomaan suoritustamme ja kuvaamaan maasta käsin. Ilmoittautuessamme paikalle täyttelimme ensitöiksemme lappusia. Henkilö- ja terveystietoja ja luottamusta herättäviä kysymyksiä, kuten kelle haluamme ilmoitettavan jos jotain sattuu ja ymmärrämmekö, että hyppyyn liittyy riskejä, jotka voivat johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Jo-jooo...


"Saavu hyppypaikalle valitsemanasi ajankohtana, älä myöhästy." Ei myöhästytty. Hätähousuina oltiin puoli tuntia ajoissa. Kuitenkin jouduttiin vielä varatusta ajasta, kello neljästä, odottamaan kolme varttia ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Briiffaus oli pikainen, siinä käytiin läpi tapahtumien kulku, varusteet ja lähtöasento. "Jos et muista mitään muuta, niin muista lähtöasento. Jos et muista sitäkään, niin muista edes hymyillä kameralle." :D


Pistettiin seksikkäät haalarit päälle. Myös omilla kuteilla olisi voinut hypätä, mutta valittiin nämä katu-uskottavuuden vuoksi. Plus käytännöllisyyden. Eikä haluttu tietenkään laskeutuessa sotkea omia pöksyjämme. Kypärä oli myös vapaaehtoinen, minä otin sen lähinnä korvisteni takia. Lasit olivat pakolliset. Eihän taivaalla sovi puolta ajasta olla simmut kiinni. Valjaat vielä päälle ja pikkuhiljaa suunta ulos.



"Käytsä mulle?"

Itse hyppy kustansi 360e, tähän lisäksi halusin kuvat, joka teki 60e lisää. Totta hitossa pitää todisteita olla! Seuraavat kuvat ovat paria lukuun ottamatta hyppyyttäjäni ottamia. En siis kuuna päivänä yksin olisi lähtenyt hyppäämään, vaan nimenomaan tandemina. Antaa ammattilaisen tehdä kaiken työn. Hyppymestarit olivatkin rentoa ja mukavaa porukkaa, mutta ammattimaista. Ei tullut luottamuspulaa. Kaikki selitettiin ja käytiin uudestaan läpi, valjaat ja vermeet tarkistettiin myös useamman kerran.

Ennen koneeseen nousemista pistivät meidät Annan kanssa ottamaan erän kivi-sakset-paperia siitä, kumpi joutuu hyppäämään ekana. Anna hävisi.



Kone oli kuvittelemaani pienempi. Nipinnapin sinne mahtui kolmen hyppääjän ja hyppymestarin lisäksi kuski, yksi itsenäinen hyppääjä ja joku randomi. Ajantaju katosi noustessa, mutta eiköhän siinä mennyt kymmenisen minuuttia nousta.




Sinne tipahti ensimmäinen.

Hippasen vajaassa kolmessa kilometrissä tuli aika hypätä. Jos oikein muistan, niin hypyt tehdään 2,4-4 km korkeudessa. Voi luojaaaaaaargggh se vapaapudotus... En tiedä oliko se maailman siisteintä vai kauheinta. 40 sekuntia sä vaan putoat, etkä voi tehdä asialle mitään ja naama senkus väpättää ja apuaaaa! Vauhtia oli vaatimattomat 200 km/h.


1,5 kilometrin korkeudessa avattiin varjo. Se muutamien minuuttien liitely oli parasta. Tuntui kuin olisi ollut keponen höyhen, joka leijaili taivaalla, eikä maa tuntunut lähenevän ollenkaan. Jalkojen alla ei ollut mitään ja maisemat oli mielettömät.


Maahan tultaessa ei tarvinnut muuta tehdä kuin nostaa jalat suoraan eteen, kun hyppymestari otti maan vastaan ja sitten pyllähdettiinkin istualleen maahan. Voin sanoa, etten ole ikinä yhtä kevyesti lentänyt perseelleni.



Saatiin autokyyti kiitoradan kupeesta takaisin lentoasemalle, jossa ei muuta kuin vaihdettiin vaatteet ja päästiin jatkamaan tätä muuta oravanpyörää. Fiilis oli semmonen huhhuhhuhhuhhuh ja jalkoja heikotti. Melkein unohdin miten kävellä.

Kotiin päästyäni olo vaihtui johonkin tuttuun, en vain saanut mieleeni mikä tämä fiilis oli: silmät oli valonarat, etoi, päätä särki ja rahat olivat menneet. Hmm... Toisaalta mulle tulee huono fiilis huvipuistossa heti parin hurjemman laitteen jälkeen, että ehkä tämä oli ihan odotettavissa. Iltaan mennessä se kuitenkin väistyi ja olihan se pieni hinta niin äärimmäisestä kokemuksesta.

Kuvatkin olin saanut sähköpostiini vielä samana iltana! TÄÄLTÄ voit varata oman hyppysi!

5 kommenttia:

  1. Voi huhhuh, mahanpohjaa kouraisi jo tästä lukiessa. Voi siis olla, että mä en koskaan uskaltaisi lähteä kokeilemaan tuota hommaa.

    VastaaPoista
  2. Annis: Oot jo toinen, joka sanoo, että pelkkä tän lukeminen riitti. :D

    papercuts: Rahaa vaan jemmaan ja varaamaan aikaa! Kyllä sitä kerran elämässään voi leikkiä hurjaa. ^^

    VastaaPoista
  3. Apua, miekin luin äsken ja katoin kuvat, samantien alkoi hikoilla kädet :D Mutta aivan huippukokemus varmasti! Uskomatonta että tolleen uskalsit vaan lähtä ja toteuttaa homman. Itellä riitti kyllä tuo 60 metrin benji-hyppy ihan hyvin korkeanpaikan kokemuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Benjiä oon kaksi kertaa kokeillut, molemmat kerrat Nummirockissa. Toinen yksikseen ja toinen tandemina. Tässä kyllä ylitin itseni! :) Täti jo kyseli, että mitä extremeä seuraavaksi keksin, mutta tätä on vähän hankala nokittaa, enkä tiedä edes haluanko. :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)