maanantai 25. helmikuuta 2013

Matkan varrelta

Random kuvia edelliseltä kymmeneltä päivältä.

Elizan kanssa juuri ennen laivaan nousua, pe 15.2.

Risteilytarkkailua Maaritin ikuistamana, la 16.2.

Koiravahtina, ti 19.2.

Noin 3 kk ja istutaan jälleen naispatsaan luona. Leikin reipasta ja kävelin
työfysioterapeutille ja takaisin, Kallio-Kamppi-Kallio 6 km, to 21.2.

Niina otti kuvan BtD-keikalta, la 23.2.

Koko viikon himoitsin pekoni-sieni-chili-aurajuustopiirakkaa,
karkkipäivänä sellaisen loihdin, su 24.2.

 Also, uusi banneri. Edellinen olikin ollut blogin alusta lähtien eli syyskuusta 2011.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Before the Dawnin jäähyväiskeikka

Before the Dawnin, Routasielun ja Black sun aeonin The End-jäähyväiskiertue päättyi eilen Lahteen, jolle lähdin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Kaveri kyseli kuuden jälkeen, että hän lähtee Lahteen ja kyytikin on, lähdenkö mukaan. Jahkailua puoli tuntia, ostin lipun ja tunnin päästä olinkin jo ulos ovesta. Siis minä, maailman non-extemporein ihminen, jolla pitää aina olla suunnittelu-, aikataulutus- ja valmistautusmivaraa. Sain poikaystävältä kyydin Meri-Rastilaan, josta minut noukittiin kyytiin. Olimme yhdeksältä perillä Finlandia-klubilla, joka on tunnettu aikaisista aikatauluistaan ja kalliista lipuistaan.

Alla (kuumottava) avec 1/3. Muina tuttuina paikalla näin ystäväpariskunnan ja Maijan. Naamabongailin myös Profane Omenin kitaristin, Entwinen rumpalin ja Iconcrashin solistin.


Schedule:
20:00 DOORS
20:45 ROUTASIELU
21:30 BLACK SUN AEON
22:45 BEFORE THE DAWN
00:00 Curfew


Ehdimme biisin-pari kuulla Routasielua, joka ei ollut entuudestaan mulle tuttu, tosin ei ollut Black sun aeonkaan lukuun ottamatta edellisviikon The End-kiertueen akustista settiä (klik). Black sun aeonin keikan aikana vaihtui solisti kolme kertaa; Heikkilä oli ja pysyi, mutta joku tuntematon jäpikkä vaihtui Janica Lönniin ja Sotajumalan Mynniin. Ja sitten viimein Before the Dawn. Lavalla nähtiin myös entiset solistit Willman, sekä oma lemppari Lars. Tuli paljon vanhoja suosikkeja ja voi että. Kuulin myös Saukkosen välispiikkaavan ensimmäistä kertaa. Repäisi viimeisen keikan kunniaksi. Aulassa oltiin infottu, että keikka myös kuvattaisiin.





Kiitos aikaisten aikataulujen, 100 km välimatka kotiin ei ollut ongelma eikä mikään, ja olin kotona jo puoli kahden jälkeen. Bensarahoja heitin parit hilut ja ehdotin pojille, että mitäs jos saisin kyydin kotiovelle ilman viinanhakureissua Meri-Rastilaan, niin minä voin heittää teille kymmenkunta edellisviikonloppuna laivalta ostamaani siideriä. Kaikki voitti. Vai hävisinkö minä sittenkin...Nääh, koko reissu oli yhtä voittoa.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Heureka part II

Ykkösosan joulukuulta 2011 löytää TÄÄLTÄ. Saavuin siis hetki sitten takaisin Heurekasta, jonne piti päästä uudestaan näin reilun vuoden tauon jälkeen uuden Body worlds-näyttelyn takia.

"Body Worlds on saksalaisen tohtori Gunther von Hagensin luoma näyttelykokonaisuus, jossa aidot plastinoidut ihmisruumiit ja elimet mahdollistavat ainutlaatuisen tavan tutustua ihmisen anatomiaan."

"Heurekan näyttelyssä on esillä yli 200 näytettä ja noin 20 kokonaista, eri asentoihin aseteltua ihmisruumista."


Tämä näyttely avattiin vasta viikko sitten lauantaina ja ennen kello kahta saapuessani paikalle sai jonottaa lippuluukulle pihalta asti. Odottelimme kahviossa hetkisen, kunnes seurueemme kaikki jäsenet olivat saaneet liput kouraan ja suuntasimme samantien Body worlds-osioon. Kuvaus kielletty-kyltti masensi, mutta TÄÄLTÄ voi käydä katsomassa ihanan ällöttävät kuvat.

Oli mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen, en sen enempää jaksa alkaa lätistä. Käykää katsomassa!

Planetaariossa kävimme katsomassa myöskin nyt helmikuussa ohjelmistoon tulleen Se on solu!-animaation. Ei mitenkään ihmeellinen. Plus tuli huono olo. Tuntui samalta, kun on juonut kauheesti, menee vuoteeseen, sulkee silmät, maailma pyörii ja tietää, että kohta lentää laatta.



Ei hyvä ihme, tämä jää nyt lyhkäiseksi, koska lähden extemporesti _nyt_ Lahteen katsomaan Before the Dawnin oikeesti viimosta keikkaa. ----->

torstai 21. helmikuuta 2013

Hereafter

Ei vitsi oon niin innosta piukeena, että poksahdan! Eilinen oli kovin suunnitelmantäyteinen päivä.

Löytiin lukkoon perheen kanssa, että isukin kuusikymppisillä menemme Tahkolle (vaihtoehtoina oli Kanariansaaret, laskettelukeskus ja kylpylä). Retkueemme tulee olemaan mitä tahansa viidestä kahteentoista henkeen, riippuen keitä sukulaisia tulee mukaan. Viimeksi taidettiin perheen ja parin sukulaisen kesken olla Teneriffalla iskän viiskymppisillä. Lähtölaskenta voi alkaa! ...vuosi. 59-vuotispäivä oli nimittäin toissapäivänä. Käytän tämän ajan siis suunnitteluun. Siellä on niin paljon aktiviteettejä, että ehdin osallistua vain murto-osaan. Paikan päällä pitää riittää aikaa ainakin lasketteluun, maastohiihtoon, moottorikelkkailuun, ratsastukseen ja kylpylähommiin. Jumankauta olis mahdollisuus myös ammuskella mettällä tai ampumaradalla, ajella huskyjen vetämällä reellä, mennä mönkijäajelle tai ajaa autoa jääradalla, on teatteria ja keilailua, patikointia ja lumikenkäilyä, noin niin kuin muun muassa. Aaaaaaa!


Toisekseen huomasin, että keväällä Lintsin Peacockiin tulee Queen-musikaali Show must go on. Miten tämä on voinut mennä minulta ohi! (Eikä vähiten sen takia, että siinä on myös JP Leppäluoto.) Sain kaverit seuraksi ja pistin heti liput tilaukseen. Tätä ennen ja odotellessa käyn Kansallisteatterissa katsomassa Frankensteinin.


Ja vielä lisää. Tajusin, että ensi kuussa on pääsiäinen. Silloin en missään nimessä tahdo pysyä pk-seudulla, kun kerta on pari ylimääräistä vapaapäivää. Viime vuonna olin Sveitsissä ja aiempina pääsiäisinä mm. parilla roadtripillä, Kilpisjärvellä Saanaa huiputtamassa, Lontoossa... Tänä vuonna todennäköisesti teen "vain" roadtripin. Oma toive olisi Mikkeli, koska saatiin kutsu sinne synttäreille maaliskuun alkuun, mutta se jäänee välistä teatterireissun takia. Poikaystävä mainitsi Tampereen. Vielä mahtuisi näiden lisäksi kaupunki tai kaksi aikatauluun.


Näiden lisäksi on muutenkin niin paljon kaikkea mukavata lähitulevaisuudessa tiedossa, että hyvä kun housuissani pysyn!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Merisynttäribaardit

Tämä teksti sisältää uskomattoman kuvaryöpyn. (Massiivinen) postaus nro 200.  Huudelkaa sitten ystävät hyvät, jos jonkun kuvan täältä haluatte minun ottavan pois.

Perjantain olin ottanut töistä vapaaksi, joten sain ihan rauhassa käytyä salilla, pakkailtua, kokeiltua vaatteita, käytyä suihkussa, meikkailtua ja syötyä. Ukkokin oli tehnyt viikolla ekstraa, joten päästiin ennen kolmea hyppämään bussiin. Keskustassa lähdettiin kävelemään etko- ja kokoontumispaikkaa kohti eli Pataässää. Lähdettiin samantien täysin vikasuuntaan kulkemaan. Onneksi Maarit tuli vastaan ja opasti meidät oikeaan paikkaan. Synttärisankari itse tuli juuri taksilla oven eteen muutamien muiden kanssa, pari olikin jo paikalla ja todella moni vielä saapui baariin.

Jos jotain vihaan, niin karaokea. Vajaan vartin kiristelin hampaitani, kun kolme porukkamme poikaa lurauttelivat vuoronperään koskettavat tulkintansa, mutta sitten helpotti. Kiskaisin ensimmäisen siiderin huiviin ja hyvissä ajoin lähdettiin kävellen+sporalla terminaalille, jossa odottivat loput matkatoverit.



Esitin toiveen hytit varanneelle synttärisankarille, että jos vaikka yllä olevat tytöt sais poikaystävän lisäksi samaan hyttiin. Wish granted. Ajattelin, että nää olis ns. pienin paha. Yhteiselo sujui hyvin. Kaikilla oli C-osastolla hytit, eli kaikkein halvimmat. Melko lähellä oltiin kaikki toisiamme. Meitä siis oli n. 30 liikenteessä.


Saatuamme kamat hytteihin kävimme katsomassa buffetin tilanteen, mutta meidän parinkymmenen hengen ruokailemaan tullut porukka mahtui vasta seuraavaan kattaukseen. Pari tuntia siis aikaa. Käytin tämän taxfreessä (suklaata ja siideriä) ja aloittelemalla. Olin ottanut ihan ekaksi juomaksi kotoa mukaan Somersbyn. ^^


Kahdeksalta syömään. Vaikka hyvät mössöt olikin, niin ei sitä 36 euron edestä mennyt alas. Muut voitti rahojaan takas kiskomalla buffettiin kuuluvaa kaljaa ja viiniä, mutta höh, kun ne semmoiset litkut eivät oikein ole sovussa makunystyröideni kanssa.

Seuraavaksi mahan leppuuttelua ja vaatteiden vaihtoa ja sitten loputon määrä hyttibileitä, kunnes vaihdoimme baariin. Muutaman asian mainitakseni; ilmaisia juotavia, uusi ihana brasilialainen kaveri, tanssilattialla selälleen kaatumista, mielensä pahoittanut glamrockpoika, jonka hyttiin en pilkun aikaan lähtenyt, maailman pyörimistä ja aamuyön laattailua.






Hame kyllä on päällä, sattui vain olemaan kovin lyhkänen.

Lauantaiaamuna heräsin omasta sängystä oman Eetun vierestä. Eipä näkynyt hytin muita tyttöjä omissa sängyissään, aijaijai. No okei, olivat nukkumassa baardiporukkamme muissa hyteissä, ei mitään sen kamalampaa.

Osa lähti heti maihinnousun alettua Tukholmaa kiertelemään. Minä en jaksanut. Vietin aikaa laivalle jääneiden kanssa ja juoksin heti ensimmäisen mestan, kahvilan, avauduttua klo 12 vetämässä pelastavaa mozzarellaleipää nassuun. Tämän jälkeen menin hyttiin ottamaan lepiä pariksi tunniksi. En edes saanut nukuttua, kunhan makasin sängyssä. Hentoinen päänsärky oli, muttei onneksi mitään sen pahempaa.

Iltapäivästä suunnitellusti saunaosastolle, joka oli ihan meidän hyttien vieressä. Enhän tosin olisi edes saunaan tai porealtaaseen saanut mennä 11 päivää vanhan tatuointini kanssa, mutta otin riskin. Lilluin aikana poreissa, kävin nopeasti saunassa. Kaikki olojen jämätkin jäi saunaosastolle ja tämän jälkeen neiteillessä olinkin taas elämäni vedossa.

Kävin jälleen taxfreessä. Piti meitä hakemaan tulevalle tädille jotain ostaa. Muuten en itselle oikein mitään löytänyt. Isukillekin vähän karkkia ostin, kun olin sen synttäreille menossa seuraavana päivänä.

Tuli aika ravita kehoa muullakin kuin nesteellä. Buffet sai jäädä, päädyimme 13 hengen kanssa ravintolaan (hienoille) hampurilaisille. Random faktoja syömingeistämme: 1) tarjoilijanamme oli sattumalta poikaystäväni entinen yläastetuttu 2) eräälle kaverille tytöt joutuivat sekä pilkkomaan että syöttämään ruoan, koska hän itse oli liian naamat niin vaativaan suoritukseen 3) sydän jätti lyönnin välistä kun kesken safkauksen viereen tuli hiljaa hiipien jättimäinen Scrat. Siis henkilökuntaan kuuluva Ice agen Scratiksi pukeutunut lapsia viihdyttävä immeinen. Siinä jumankauta seisoi ja tuijotti. Scars for live.



Ruokailun jälkeen palattiin bilehommiin. Join vain toisena päivänä kuten pitikin. Kahden muunkin piti olla selvinpäin lauantaina, mutta osasinkin odottaa, ettei niillä riitä selkäranka sellaiseen. :P Taas hyttibileitä ja baareissa istumista. Osa oli niin väsy eilisestä tai päiväjuomisesta, että menivät aikaisin nukkumaan, mutta toisaalta taas osa kykeni olemaan ihan uskomattomassa kuosissa iltapäivästä myöhään yöhön ilman minkään sortin välikuolemia, sammumisia tai baarista ulosheittoja. Minä valvoin jopa reiluun kahteen asti ja dokumentoin muiden touhuja, muun muassa kädenvääntöä ja tikaslimboa.







Tää oli ehkä mun suosikkihetki. H löysi keskeltä käytävää pienen kaapin, jonne S hänet ystävällisesti auttoi. Ovi meni lukkoon ja hetken oli kuumottavat paikat, kun sitä ei millään meinattu saada auki. Siinä olisikin ollut selittelemistä henkilökunnalle.



Lähtöaamu. Taas jäi aamupala väliin. Ei vaan jaksanut. Joskus siinä puoli ysin jälkeen nousin ja rauhassa pakkailin ja pistin itseäni ihmismäisemmän näköiseksi. Kauheat silmäpussit valvomisesta. Kävin muita hyttiporukoita aikani kuluksi ihmettelemässä ja palasin omaani hetkeä ennen maihinnousua. Me syöksyttiin ukon kanssa heti  ulos muita odottamatta, koska ei haluttu pitää kummitätiä odottelemassa. Se heitti meidät kotiin ja heitti vielä meille ruokaakin, koska arveli, ettei meillä olis kuitenkaan himassa mitään, eikä jaksettaisi kokata. Oikein. Onneksi meilläkin oli sille antaa jotain, oltiin ostettu taxfreestä punaviiniä lahjomistarkoitukseen.




Ai että oli hyvä idea juoda vain toisena päivänä. Jaksoin käydä iskän synttäreilläkin vielä sukuloimassa, eikä koko sunnuntai mennyt nukkuessa ja parannellessa oloa. Eeeexcellent reissu kyllä. Ei sitä turhan usein risteilyjä jaksa, mutta mikäs siellä oli ollessa äärimmäisen hauskojen, mukavien ja viihdyttävien kavereiden seurassa.

torstai 14. helmikuuta 2013

Nosturikeikkaa ja ystävähömpötystä

Keskiviikkona kävin keikalla ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Hain Haagasta kolme kyytiläistä ja ajeltiin Nosturille. Viimoseen asti mietin, että jaksanko lähteä, kun ilman vähintään kahdeksan tunnin yöunia olen täysin killissä. Tilasin lipunkin vasta kuuden jälkeen illalla, mutta olihan Before the Dawn pakko nähdä viimoista kertaa.

"Before the Dawn, Black Sun Aeon ja Dawn of Solace -yhtyeistä koostuva jäsenistö saapuu jäähyväiskiertueellaan Nosturin Alakertaan keskiviikkona 13. helmikuuta. Tuomas Saukkosen päätös lopettaa bändiensä toiminta hätkähdytti fanikuntaa ympäri maailman, ja käsillä onkin viimeinen tilaisuus todistaa tämä kokoonpano elävänä Helsingissä."

Showtime oli klo 21, vartin odotuttivat itseään ja sitten 50 min akustinen setti. En ollut aikoihin Before the Dawnin menoa seurannut ja kahta muuta bändiä en ollenkaan, joten olen pihalla kaikista muista lavalle nousseista henkilöistä Saukkosen lisäksi. Hyvältä näytti ja kuulosti anyhow.



James postasi tällaista kuvaa seinällään ja infosi samalla, että tulevana lauantaina Tilt-ohjelmassa on LotFP-juttua ja juontajalla on samainen asiaan kuuluva paita yllänsä, jonka itse esittelin TÄÄLLÄ. Jaoin uutista fb:ssä, jotta "Anni Uusivirralla on mun naama rintakehällänsä! Eetu tuskin tietää miten päin olla, se kun on tuohon akkaan ihan rakastunut. : )"


Otin varaslähdön ja aloitin viikonloppuni jo tänään yhdeltä. Otin huomisen vapaaksi, koska tahdon nukkua pitkään, ehtiä käymään salilla ja rauhassa neiteilemään ennen risteilylle lähtöä. Kaveri päätti haluta pitää synttärinsä laivalle ja saikin ihan naurettavan määrän tovereitaan mukaan (fb-event näyttää tällä hetkellä kahtakymmentäyhdeksää henkeä). Vapaapäivistä puheen ollen, nyt saisi kuulemma alkaa tuumimaan kesälomatoiveitaan. Tiedustelin, että paljonkohan mulla niitä lomapäiviä on jemmassa. Tältä vuodeltä täydet 30 pv ja viime vuoden lomiakin vielä pitämättä 14 pv. Hups, olen näemmä kokonaan unohtanut tämän oravanpyörän lomailupuolen. Toisin sanoen mua ei taida tänä kesänä näkyä paljoa toimistolla. :)

Ja kappas ystävänpäivä. Juhlistan tätä... en mitenkään. Jos pusun saan poikaystävältä pihistettyä, olen tyytyväinen. Tuumasin, että olisin mennyt katsomaan ilmaista aloittelevaa standuppia Kallioon, mutten saanut ketään seurakseni, joten höh. Toisaalta viime yön kämäset viiden tunnin yöunet vaativat veronsa, nuokun jo tässä kypsässä kello viiden iltapäivässä. Alla vielä kuva eiliseltä. Ainoa, jossa esiinnyn, enkä edes edustavana, mutta ainakin käsillä olevaan päivään liittyen viekussa on yksi vanhimmista ystävistäni, Csaba. Vuonna 1999 eli 12-vuotiaana siirtyessäni yläasteella sain jonkun tommosen luokkakaverikseni. Jatkettiin molemmat kauppikseen 2002, jossa meistä tosin vasta tuli varsinaisesti kavereita. Oppikirjaesimerkki aiheesta ulkomaalaiset tulee ja vie meidän naiset.


Niin että hyvää ystävänpäivää kaikille, jotka ovat onnistuneet löytämään valioyksilöitä elämäänsä! :)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Laskiaissunnuntai

Onnistuin feilaamaan perjantai- ja lauantai-illat, mutta sunnuntaina skarppasin! Edellisiltoina olisi ollut menoa, mutta nukkumatti voitti ja olin kumpanakin iltana umpiunessa, kun jonnekin olisi pitänyt lähteä. Mutta sunnuntai sitten. Kiskoin ylleni tyylikkään ulkoiluasuni ja tuumin, että ollaanpa me kuin mikäkin vanha pariskunta, kun molemmat kahisevat varustuksissaan valmiina lähtemään sunnuntaiaamusta ulos ja Eetulla vielä puurokin naaman edessä.



Heti kahdeksitoista pulkkaostoksille, josta huristeltiin Alppipuistoon mäenlaskupuuhiin. Oli yllättävän hyvät mäet ja ihmisiäkin paljolti paikalla, tosin ei yhtäkään tuttua naamaa. Kaveri oli pistänyt asiasta eventin aikaa sitten ja alkamisajankohdaksi klo 12. Nooh, siinä soiteltiin kavereita läpi: krapula, feidaus, krapula, feidaus... Kyllä meitä kuitenkin pieni joukko lopulta odottelun jälkeen oli paikalla.

 Taidonnäytteitä:






Joku porukka tuli kahden aikaan pistämään pöytää ja pressua pystyyn ja ilmoittavat, että nyt olisi tarjolla ilmaista pullaa. Oli siellä myös pillimehua, suklaata ja lakua. Pienellä googlettamisella selvitin, että kyseessä oli Kallion seurakunta. Poikaystävä tunnisti porukan piispan, oli häntä nimittäin haastatellut radiotoimittajakoulutuksen työharjoittelussa tammikuussa.


Eliza teki Mörön.


Lopputuloksena oli läpimärät hanskat, varpaat ja sormet jäässä ja lunta oli päässyt sisään lahkeista ja niskasta. Hrrr. Kamalata toimintaa tämä ulkoileminen, iski raikkaan ilman myrkytyskin ja koko loppupäivä meni väsymystä vastaan taistellessa. Mutta hauskaa oli! En edes muista milloin olin viimeksi pulkkaillut, en varmaankaan lapsuusvuosien jälkeen. Kiitos Petterille järkkäämisestä. :)