sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 5/4

Oho, bonuspostaus! Jätän vain tämän tähän. Puolet kavereista puuttuu kuvasta, mutta heille sekä alla oleville kiitos taas vuoden siisteimmistä päivistä. (Kuvaa saa suuremmaksi sitä klikkaamalla.)


Huomenna (tai alkuviikosta) siirryn läpikäymään VarjoTuskaa, jossa vietin kolme päivää, mutta ehdin myös pyrähtää jatkoklubilla, ug-VarjoTuskassa ja Tuskan ulkopuolella. Tämän lisäksi harrastin jatkobileitä, kavereiden majoittamista ja puolet nuorempia poikia.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 4/4

Okei, oon puoli kuudelta loma-aamunani hereillä tekemässä töihin lähtevälle poikaystävälle aamupalaa ja miettimässä pitäisikö jo mennä salille? Mainio juttu iltaa ajatellen. En ryydy alkuillasta, en ryydy alkuillasta, en ryydy alkuillasta...

Hoidetaan sitten pois viimonen Nummipostaus, kun kerta aikaa on.

Sunnuntaiaamu. Kovin oli freesin näköistä porukkaa liikkeellä. Olin iloinen, että olin ollut edellisillan juomati. Ainakin olisin ajokunnossa milloin vain.



Eetulla kesti satakakssataa vuotta päästä ylös, mutta skarppasi kun sanoin, että "jos nouset nyt niin tarjoon sipsut ja dipit". Tadaa! Oon edellisvuosina lähtenyt aina kahdentoista aikaan ajelemaan kotiin, mutta nyt meni puoli kahteen. Ihan rauhassa kerättiin itsemme ja kamamme, käytiin aamupalamakkaraperunoilla ja tykiteltiin vielä se saakelin Tallulah sekä Bönthöö. Poltettiin Turon kengät notskissa ja osa puhalteli Pasila-teemaisiin kertakäyttöisiin alkometreihin. Kahden minuutin odotusaika oli kuin olisi raskaustestin tulosta odottanut.



Kilometrin päässä alueesta oli poliisit puhalluttamassa kuten aina. Hirmunen määrä oli jäänyt autoja haaviin. Just siinä joku pölhökustaa oli vetänyt uukkarin huomattuaan ratsian ja saanut moottoripyöräpoliisin peräänsä. Meidän leiristä kuulemma yhdeltä oli lähtenyt kortti. Myöhemmin tien päällä muista syistä toiselta. Minä puhalsin nollat ja kotimatka meni joutuisasti. Kerran pysähdyttiin tankille, mutta muuten ajettiin yhtä huutoa. Piti ajaa vain puolet matkasta, mutta oho, kun ei ollutkaan toinen kuski ajokunnossa vielä edes Helsingin päässä. Matkaleikkinä oli bongailla ohittavista/ohitettavista autoista Nummi-ihmisiä.


Lämmin suihku pesi osan rusketuksestani pois. Pyykkikasa kasvoi. Kuvia löytyi kamerasta reilu 400. Ja ensi vuonna uudestaan, countdown alkakoon.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 3/4

Everything went better than expected! Vai menikö, hetko... Tämä aamu kaipasi järeämpiä aseita, mitä tuli ihmistäytymiseen. Suuntimet suihkuille. Edellisillan viinanläträykset eivät yllättäen tuntuneet missään. Kunnes... Suihkujonossa iski ihan yhtäkkiä yhtäaikainen silmissä sumeneminen, pyörrytys ja etova olo. Tyylikkäästi poistuin jonosta, kävin laatoittamassa aluetta suihkujen takana ja palasin huomaamattomasti jonoon samalle paikalle. Smooth. Kröhöm. Mutta yhtä nopeasti se meni ohi kuin oli tullutkin.

Ei luoja, se suihku oli karmeinta koko festareilla. Ei muuten, mutta jumankauta, meinas hypotermia iskeä, kun siellä jotenkin koitti hiuksiaan pestä kastumatta liikaa. Todennäköisesti jäi shampoonjämät hiuksiin, kun ei vaan kyennyt pesemään loppuun asti. Hurrrrr. Kovin oli raikas kokemus.


Parin tunnin päästä oltiin autolla Eetun kanssa. Katosin äkisti ja Eetu arveli, että olin palannut leiriin. Mitä vielä. Taas iski samanlainen kohtaus kuin aiemmin, aggressiivinen vastenmielinen olo veti mut ihan kaksinkerroin ja annoin aamupalavoileipäni takaisin luontoon. Siis mitä hittoa. Ja taas oli kaikki fine. Onneksi jäi vikaksi kerraksi.


Jännä homma, kun ei enää tehnyt mieli juoda. Tuskin olisi muutenkaan, en mä edes noita kahden päivän putkia harrasta kuin muutaman kerran vuodessa. Hyhhyh.


Päivä jatkui samaa rataa edellispäivien kanssa yhtä tärkeää seikkaa lukuun ottamatta. Nummirockin kohokohtaa. Esiintyjää, jota jaksoin odotella lavan edessä kolme varttia!

Pojat olivat päättäneet Tallulah-huuruissaan käydä open stagella vetämässä edellä mainitun biisin Tykittelijämies-paidoissaan, sen enempiä harjoittelematta. Bändikin, nimeltään Biluhoms ("Biluhoms peruttu"), taidettiin kasata vain sen mukaan, että kunhan nyt on vähän jotain joskus soitellut. Jos että päässeet Biluhomsin ensimmäiselle keikalle, tätä unohtumatonta show'ta pääsette ihastelemaan alta.



Loppuillan kuvasaldona on lähinnä loputon määrä piiskoja, pyllyjä ja punoitusta. Kas näin.


Illalla kävin katsomassa pari biisiä Rytmihäiriötä, kunnes siirryin odottamaan festareiden viimeistä eli pääesiintyjää, Children of Bodomia. Mulla ei ole minkäännäköistä historiaa bändin kanssa, enkä osaa yhtäkään biisiä heiltä nimetä, mutta ajattelin, että onhan se nimekäs poppoo ja kai se pitää edes kerran käydä tsekkaamassa. Ja ihan päteväähän se oli!


Voi ei, enää viimeinen päivä jäljellä!

Sitä postausta odotellessanne voitte tulla katsomaan mua viikonloppuna VarjoTuskaan sekä lauantaina Tuskan jatkoklubille Circukseen, jossa soittavat Shade Empire ja Turmion kätilöt. Oon todennäköisesti aika pitkälle seuraavat kolme päivää Maijan käsikynkässä. Harkinnassa on ottaa pääsiäisestä asti kaapissa kummitellut litranen tequilapullo mukaan ja tarjota sitä muun muassa kaikille.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 2/4

Päivä 2, perjantai. Jo kymmeneltä istuin notskipaikalla ihmistäytyneenä, sämpylä massussa ja meikit naamassa (ja siideri kädessä). Jumpsuit-pukuinen hevonen soitteli aamunavauksena Tallulahia ja päivä lähti käyntiin.


Eetuni aamiaiset level uppaa joka vuosi. Tällä kertaa hän paranteli normisettiään (pekonia, sämpylöitä, makkaraa, jogurttijuomaa..) letuilla. Oli nannaa. Edellispäivän tihkutus sai väistyä kun trangian ja kertakäyttögrillin ohella myös aurinko kuumotteli.


Seurasin taikuri Halosen perinteisesti järjestämää kaljamölkkyturnausta vain fanityttönä uskaltamatta osallistua mukaan. Oon huono häviäjä, mutta sen lisäksi en uskaltanut niin aikaisessa vaiheessa yrittää vetäistä ykkösellä mitään alas. Kannustamani kavereiden täyteinen joukkue voitti. \o/ Sitä kannustushuutojen määrää!



Muutaman kaverin missiona oli löytää festareille mukaan mahdollisimman urpot lasit. Niin moni asia, kuten leirissä soitetut ja tanssitut YMCA:t sun muut, mutta myös nämä kaksi alla olevaa kuvaa, tuovat erinomaisesti esille Nummen heavy metal-puolen.



Välillä meni alas viinaa Fairy-pönikästä, välillä sain "teen sulle drinkin"-yllätysviinaa, välillä hörpin alueelle salakuljetettua Jekkua. Kiittelin itseäni, että olin tajunnut jättää litrasen tequilani kotiin. En kiitellyt seuraavana päivänä itseäni pohjattomasta janostani.



Tämän päivän ainoa katsottava bändi oli Amon Amarth. Sitä katsoin pari hetkeä, kunnes parkkeerasimme pehvamme muun muassa Maijan kanssa anniskelualueelle, jossa odottelimme sitä juuri oikeaa hetkeä ottaa auringonlaskukuvia. Yleensähän on tullut yhtenä iltana otettua romanttisia pariskuntakuvia poikaystävän kanssa, mutta ne vaihtui romanttisiin tissikuviin Maijan kanssa. Pitihän sekin vakiintunut Nummikäytäntö saada hoidettua pois alta. "Teiltä varmaan taas tulee niitä pehmopornokuvia facebookiin juhannuksen jälkeen", kuten eräs ystäväni asian ilmaisi.





Seuraavia kuvia en osaa laittaa aikajärjestykseen noiden edellisten kuvien sekaan. Kuitenkin. Ensimmäisestä huokuu minun ja Jaakon suhde, toisessa keikistelemme Hennin kanssa ja kolmannessa... No, se oli pakko laittaa, kun poikia ns. kinosti.




Ainoa festareilla hävittämäni asia oli pari tuntia pe-la yöstä. En kaipaa muistiini täydennyksiä peläten möhlimisiä ja sitä seuraavaa morkkista ja sitten ne loman siiderien hörppimiset olisivatkin siinä. Viimeinen muistikuva on teltasta keskellä yötä, kun koitan pistää Eetulle jotain viestiä, että olen ihan väärinpäin.

Ja mitä sitten tapahtuikaan, katso seuraava jakso!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Nummirock 2013, osa 1/4

Yhdeksäs Nummirockini, go!

Kyytiläispariskunta tuli meille jo edellisyöksi asioiden lutviuttamiseksi. Minun ja Turon paremmat puoliskot joutuivat vielä pariksi hassuksi tunniksi torstaina töihin, kunnes klo 11 starttasi matkamme Nummijärvelle. Piti alunperin Eetun autolla matkata, mutta sehän posahti paria viikkoa aikaisemmin, joten jouduttiin pelaamaan Tetristä Fiestani naurettavan pienen takaluukun kanssa.


Yhtenäkään aiempana vuotena ei sitä reilua 300 km ole noin nopeasti saatu hurautettua. Nyt kuitenkin oltiin kaikki ostokset tehty etukäteen ja vain Pirkkalan Abc:lle tehtiin parin minuutin pikainen sämpylänhakureissu.

Se on yksi tietty Parkanon ruokakauppa, jonka kohdalla vuosittain otan ensimmäisen siiderin. Näin nytkin.

Osa kavereista oli jo keskiviikkona lähtenyt juhlimaan paikan päälle, joten meidän leiri oli jo tutussa ja turvallisessa paikassa jo pystyssä. Oma teltta pystyyn ja party hard. Tihutteli vähäsen, joten pk-ihmisemme olivat lähteneet pakoon omasta leiristämme järvileirinnän kauhajokelaisten Goatse-leiriin. Sinne siis leikkimään festarikesää.


Malttamattomina (tai kellonlukutaidon unohtaneina) olimme jo puoli tuntia aikataulua edellä odottamassa infopisteen luona lippujen vaihtoa rannekkeisiin. Mukana menossa muiden muassa Rosi.


Ja sitten omaa leiriä ja kaverikuvia. Oli vanhaa kaveria, uutta kaveria, puolituttua, irkkituttua. Fb:n Nummirock-eventin attending-listalla oli 80 kaveria. Metsästys alkoi!


Homman nimi oli mm. Tallulah ja tykittely.



19.9.1986, never forget. Voisin nimetä Muumin yhdeksi suosikki-ihmisistäni jo
pelkästään tuon ääriseksikkään jumpsuitin takia. Löysimme toisemme vuoden 2009 irkkimiitissä, mutta vasta 2011 vuoden Jurassic rockin ja ton pöhlön Helsinkiin muuton jälkeen hän on ollut hyvin vahvasti mukana piireissä ja olennaisena osana porukoita.


Mari-Liisille kiitos vuoden ensimmäisistä tyttöbakteereista. <3

Ainoa pakollinen nähtävä bändi koko festareilla oli Pain confessor ja senkin meinasin ajantajun menettämisen ja siiderin litkimisen ohella unohtaa. Onneksi Maija pelasti ja otti mut mukaansa leiristä vartti keikan alkamisen jälkeen.



Ensimmäinen päivä: success. Neljäsosa selvitty. To be continued.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Firman virkistyspäivä Uunisaaressa

Loma alkoi perjantaina klo 12.30, mutta välttääkseni voimakkaat ikävän tunteet työelämään, oli ohjelmassa lauantaina työpaikan virkistyspäivä. Otin Eetun aveciksi. Jotta tuleva ilmaisen ruoan rohmuaminen ei menisi suoraan takamukseen, löntysteltiin rauhassa Elieliltä Kaivopuistoon. Olo oli kuin turistilla, kun olin vain kerran aiemmin käynyt Kaivopuistossa, enkä sen kerran lisäksi muutenkaan ollut ollut sillä puolella Helsinkiä. Jännää! Oltiin kolme varttia etuajassa, joten hetki käveltiin puistossa ja otettiin kuvia.


Treffit muiden kanssa oli Kompassitorilla, josta lähdettiin klo 15.45 lautalla Uunisaareen. Sitä ennen nähtiin, kun joku mies sytytettiin tuleen. Siinä se minuutin roihusi ja lopulta hyppäsi mereen. Ajateltiin sen olevan polttarijuttuja, mutta myöhemmin vielä saareltakin nähtiin pari samanlaista esitystä.



15.45 siis lautalla Uunisaareen. Siellä sitten syötiin ja juotiin. Niin hyvää suklaakakkua! Yksi esimies tuli meille nuoremmille sanomaan, että "Hei, keittoa! Ottakaa tuolta mitä haluutte! It's on me!" Tästä "meidän" viiden hengen porukastamme tosin joi vain 1/5. Kyllä siellä kuitenkin suurin osa joi meidänkin edestä. Volyymi nousi koko ajan. Nämä oli mun elämäni ensimmäiset firman juhlat ja kyllä se näköjään on totta, miten niiden yleisesti ajatellaan menevän. Ei sillä, suurin osa siellä toki osasi ottaa kohtuudella ja käyttäytyä hyvin.

Syötyämme kiersimme pienen Uunisaaren ja Marian avec otti meistä bloggaajista kuvia. Pari herrasmiesspugea notskipaikan äärellä huuteli meitä seuraansa, heillä oli tarjota makkaraa ja viinaa. Ai että kuulkaa... : D Marian blogi löytyy TÄÄLTÄ. Tän tytön kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa yhteisten kaverien kautta jo vuonna 2008 ja viime joulukuussa meistä tuli työkavereita.




Jätettiin muut juhlimaan ja lähdettiin ennen kahdeksaa pois. Eetun kanssa jatkettiin iltaa Kumpulaan kaverin synttäreille. Eipä siellä kauaa ehditty olla, kun kymmeneltä tuli hiljaisuus ja siirryttiin holleilla olevaan puistoon. Joka paikassa oli muuten kakkutarjoilu. Uunisaaressa, synttäreillä ja vielä puistossakin viereisesta seurueesta nainen tuli iskemään kakun meille, että ovat juhlimassa hänen miehensä valmistujaisia, mutta eivät jaksa syödä tätä kokonaan. Tunnin hytistyäni puistossa lähdettiin keskustaan. Muut läksivät kohti erinäisiä baareja, minä sen sijaan jo uupuneena siirryin bussista toiseen ja otin suunnaksi kodin lämmön.


Nyt olen siis kuusi viikkoa lomilla ja palaan töihin vasta heinäkuun lopulla. Ajankohtaisimpana asiana tässä on kauan (vuoden...) odotettu Nummirock. Tänään pakkailua ja ostoksia, huomenna kyytiläiset tulevat tänne yöksi ja torstaina puolilta päivin lähtö Kauhajoelle. Fb-event näyttää, että "xxx ja 75 muuta kaveria aikovat osallistua". I am ok with this. ^^

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Seinäkiipeily

Pikkusiskoni oli antanut mulle joululahjaksi lahjakortin seinäkiipeilyn alkeiskurssille. Itselleen oli ostanut samanmoisen, koska "et sä sinne kuitenkaan yksin uskaltaisi mennä". Totta. Viimein saatiin aikaiseksi (viikkoa ennen lahjakortin voimassaoloajan loppumista) katsella aikataulujamme, sopia päivämäärä ja varata aika. "Hyvää joulua!"

Torstaina sisko tuli mua hakemaan ja suunnattiin Tapanilan urheilukeskukseen, joka sisältää monen muun harrastusmahdollisuuden ohella Helsingin kiipeilykeskuksen. Koko matkan sinne olin jännittynyt, ihan vatsanpohjassa tuntui ja hermostuneena räpelsin hiuksiani.


Alkeiskurssille osallistui meidän lisäksi kymmenen muuta henkilöä ja kurssi kesti kolme tuntia, kuudesta yhdeksään. Ohjaaja oli älyttömän mukava nuori mies, joka selitti asiat selkeästi ja auttoi kun sitä tarvitsi ja tuli muutenkin välillä katsomaan, että kaikki on kunnossa. Seinälle en ehtinyt kuin viisi kertaa, yleensä pääsin puoliväliin (olikohan se nyt 11 vai 12 metriä korkea), mutta kerran iiiihan ylös asti! Wohoo! Sama homma siskolla. Tietysti siskon kanssa oltiin pari eli aina kun toinen oli seinällä niin toinen oli köydän toisessa päässä varmistajana. Aloitettiin ihan valjaiden käytöstä, tarvikkeista ja oikeista otteista ennen seinälle menoa. Vika testing testing oli yllättää useaan kertaan varmistaja ja "pudota" seinältä alas. Että siinä olisi mätkähtänyt lattialle, jos toinen ei olisi osannut alhaalla asiaansa.  "Sä pelastit mun hengen!" Oli kyllä helpompaa mitä olin kuvitellut, siis se nousemisvaihe, mutta äärimmäisen raskasta. Hiki puski läpi jo siinä kuudessa metrissä. Kaikki vaiheet käytiin useasti läpi, jolloin asiaankuuluvat romppeet olivat varmasti oikein päällä/kiinni ja molemmat tiesivät osansa, jotta kiipeäminen olisi turvallista.


Nyt osaamme itsenäisesti hoitaa homman kotiin ja lahjakortin hinnalla saamme vielä käydä omin nokkinemme neljä kertaa kiipeilemässä. Nyt kaksi päivää myöhemmin käsivarsien lihakset ovat kipeät ja haaveilen jo seuraavasta seinäkiipeilykerrasta. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Bussi Somerolle ei voi ajaa ojaan

Äiti oli kysellyt mua ja Eetua mökille ja päätettiinkin viettää siellä lauantai. Herättiin aikaisin, jotta oltiin ihmisten aikoihin treffaamassa Somerniemen torilla äitiä ja siskoa. Tällä torilla pitää käydä kerran kesässä! On ainakin omalla to do-listalla. Löysin seitsemän Koontzin kirjaa ja vähän mussutettavaa kuten lakua ja jättimäisiä korvapuusteja.

Koko muu perhe oli mökillä ollut jo edellispäivästä saakka. Vietin päivän leikkien koiran kanssa, lukien, ottamalla aurinkoa, käymällä Rantatuvassa syömässä (sekin on kesän to do-listalla, söin ensimmäisen pizzan sitten syys-lokakuun vaihteen, oon pahis) ja ihan vain istumalla terassilla tuijottaen järvinäkymää.



Koitettiin saada Viliä huonoin tuloksin uimaan. Nössö ensikertalainen.

Ja sitten se hytisikin seuraavan vartin. Jalat vaan väpätti.


Siiiiellä joku polskii.

True story: Eetu ui parimetrisen puukepin kanssa keskelle järveä ja iski sen pohjaan pystyyn. Sitten se ui takaisin. Sitoi uimarenkaaseen muovipussin ja ui renkaan kanssa takaisin keskelle järveä. Kiinnitti narulla renkaan puukeppiin, jotta ei ajelehtisi tuulen mukana muualle. Otti muovipussista blehat ja Sandelsin ja nautti työnsä hedelmistä. Yeaaaah.


Oltiinhan me mökillä vielä yön yli. Sunnuntaina grillailtiin, keräilin pari ämpärillistä pihalta käpyjä, jotta paljain jaloin olisi mukavampi olla ja avasin kesän jäätelökioskikauden. On se mökkeily vaan kesän parhaita asioita.