sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kesälomaa part III

Viimeisen kesälomapäivän viimeiset hetket. Oon koittanut pysytellä hyvin liikkeellä tämänkin viikon, ettei myöhemmin tarvitse mutrustella heittäneensä vapaapäiviä hukkaan.

Maanantai: Aloitin päiväni käymällä hakemassa postista paketin, jonka sisällöstä mulla ei ollut mitään tietoa. Olin voittanut Philipsin bluetooth-kajarit! Nyt on aina puistossa popit mukana! "Tukee kaikkia vähintään Bluetooth 2.1 varustettuja laitteita, kuten iPadit, iPhonet (>3), lähes kaikki Android -laitteet, kannettavat tietokoneet ja Nokia älypuhelimet. Mulla ei tosin ole älypuhelinta tai minkäänlaista muutakaan vastaavaa hienoa nykyaikaista vekotinta, eikä aikomustakaan hankkia sellaista, mutta onneksi tuo miehen retale on enemmän näihin elektroniikkavempeleisiin päin. Kaveri kyseli järkyttyneenä, että millä mä sitten musiikkia kuuntelen? Entä mites kun oon lenkillä tai salilla? Lenkillä en tarvitse musiikkia, salilla soi niiden omat musat taustalla, autossa on CD-soitin ja radio, kämpillä radio ja pöytäkone. Olen tyytyväinen. :)

Meinasin mokata ja heittää paketin pois, mutta katsoinkin varmuudeksi vielä, etten ollut sisälle mitään unohtanut. Olin.... Jumankauta 240e lahjakortti Tikettiin. Huhhuh. Tää on siistein voittoni ikinä. Kävin Tiketin sivut läpi ja ainakin Flogging Molly-liput on pakko hankkia. Sen verran säästän joulukuuhun, että saan hommattua Nummirock-lipun heti, kun tulevat myyntiin.

Illalla käytiin siskon kanssa katsomassa World War Z. Ei zombit voi olla vikkeliä!


Tiistai: Sain viimein puhuttua siskon seinäkiipeilemään viiden viikon tauon jälkeen. Se ei ole tuosta yhtä innostunut kuin minä + on meillä muutoinkin mennyt aikataulut ristiin. Vedettiin itsemme ihan piippuun ja lähdettiin paikalta vasta, kun ei enää jaksettu kiivetä paria metriä korkeammalle otteen lipsumatta ja tippumatta alas.


Keskiviikko: En ollut puoleentoista viikkoon nähnyt kavereitani, joten puistohoms it its! Kaisiksessa pari kaveria jo ootteli ja iltapäivän/illan aikana moni kävi ja poistui ja joku paikkasi ja taas seuraava lähti kotio. Minäkin jossain vaiheessa viluilin ja sanoin poistuessani ehkä tulevani vielä myöhemmin baariin.

Ja niin teinkin! Muutamalla oli suunnitelmissa mennä katsomaan Baseen bändiä, joka soitti Nummessa ja olivat meidän leiriin majoittuneet. En jaksanut lähteä liikenteeseen tarpeeksi ajoissa, joten näin vain pari viimeistä biisiä. Hetkeä myöhemmin tehdessäni avokin kanssa lähtöä joku seurueessamme ollut poikkeliini kysyy, että "oletko sinä SE Marjut M*******?!?!?!" Kuumotti! Myöhemmin selvisi, että se oli (kai) kaverin serkku. Oletan, että on kaiken maailman fb-tägäyksistä mut muistanut.


Torstai: Siskon koiran lenkitystä ja romattinen date night w/ Heidi. Käytiin Classic pizzassa syömässä ja leffassa katsomassa The Lone ranger. Vähän olivat pitkäksi sen vetäneet ja Tonto oli kovin sparrow'mainen. Ihan katsottava pätkä silti. Kauheesti on nyt tullut elokuvia, jotka tahdon nähdä! World war Z:n ja The lone rangerin lisäksi pitäisi vielä nähdä Suuri puhallus ja Wolverine.


Perjantai: Yli 30 hengen suuresti odottamat bileet peruuntuivat emännän feidauksesta ja moni etsi korvaavaa tekemistä. Suddenly extempore Tampere! Minä en viimoista kesälomaviikonloppua suostuisi nyhjöttämään kotona. Party to the max!

Parit kaverit autoon ja kohti Tamperetta. Toinenkin Helsinkiauto lähti myöhemmin liikenteeseen. Punkattiin erään ihanan hipinrentun luona. Lähdettiin Koskipuistoon syömään ja juomaan ja päivän vaihtuessa kömmittiin baarista toiseen. Vikkulassa baarimikko innostui mansikkadaiquirin tekemisessä ja sainkin yhden lasin sijasta puolitoista. Raideriin mentäessä ensimmäinen kuulemani biisi oli Sentencediä ja myöhemmin seuralaisteni toivomuksesta soi Tallulah, jota he tietenkin syrämensä kyllyydestä lauloivat mukana. Aamun pikkuntunteina vielä jatkoilua, minä tosin simahdin "jo" viideltä, kun taas ammattilaiset jatkoivat aamukahdeksaan.




Lauantai: Päivä venyi pitkälle iltapäivään ennen kuin olin takaisin kotona. Muutaman tunnin huilailun jälkeen kipaisin Otaniemessä bongailemassa mörköjä ja kavereita. Ropeconhan siellä oli käynnissä. Törmäsinkin useampaan tuttuun, vaikkei visiittini kestänytkään pariakymmentä minuuttia kauempaa. Muutoin pidin koti-iltaa, vaikka erään herrasmiehen kanssa tapahtuikin lähikaupassa seuraavanlainen sanavaihto:

"Anteeksi, tiedätkö missä täällä on oluet?"
"Tuolla iiihan toisella puolella."
Mies ottaa muutaman askeleen ja kääntyy:
"Lähtisikö mun kanssa juomaan?"

Sunnuntai: Voin rehellisesti sanoa tuhlanneeni päiväni syömiseen ja töllön edessä istumiseen. Kinkkiä naamaan ja karkkikaupan kautta kotiin katsomaan Hunger gamesia ja X-men Origins: Wolverinea.

Kohta unten maille, tästä nää klo viiden aamut taas lähtevät.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pariisi, pv 6-7: Luxembourgin puisto, Pantheon, kotiinpaluu

Meillä ei ollut enää mitään suunnitelmia, olimme käyneet must see-listani läpi, mutta saatiin jonkinnäköinen suunnitelma kasaan Lonely planetia selaillessa ja lähdettiin liikenteeseen. Käytiin hotellin viereisessä Autopassion-ravintolassa (formula- ja ralliteemaa) syömässä hyvin täyttävä aamupala, jatkettiin viimeistä kertaa suosikkileipomoomme Dominique Saibroniin (söin elämäni ensimmäisen macaronen) ja pitkän istuskelun ja maailman menon seuraamisen jälkeen otettiin suunnaksi Luxembourgin puisto.



Puisto oli massiivinen, hiekkaisa, paljon kuitenkin puita ja varjoa, patsaita ja veistoksia, oli poniajelua, leikki-, koris- ja tenniskenttää, leikkiveneen uittamista ja vieressä Luxembourgin palatsi.


Huomattiin Pantheonin näkyvän jonkun matkan päässä, joten suunnattiin sinne. Piti käydä vain ihailemassa, mutta kohta huomattiinkin jo ostavamme sisäänpääsylippuja. Eetu pääsi jälleen puolet halvemmalla. Pantheonissa oli järkyttävän kokoisia seinämaalauksia (mun suosikki oli surullinen 4-osainen Jeanne D'Arc-teos) ja veistoksia. Alakerran krypta oli hivenen sokkelomainen, mutta käytiin se kunnolla läpi ja löydettiin muun muassa Voltairen, Victor Hugon ja Marie Curien haudat. Curie on kryptan ensimmäinen ja ainoa nainen.








Kahvilatauko! Hyvin oltiinn unohdettu (muka)kiire ja tykästytty paikalliseen tyyliin kahvioissa pitkään istumiseen. Kävellessä hotellille huomattiin massiivinen marketti ja käytiin siellä. Päätettiin rauhallisesta "koti-illasta" ja ostettiin muun muassa juustoja ja viinirypäleitä. Hotellilla pistettiin aiemmin viikolla aloitettu Toy Story pyörimään ja levitettiin eväät sängylle. Innostuttiin vähäsen ja klo 01 mennessä oltiin katsottu edellä mainitun lisäksi Leijonakuningas, Kaunotar ja hirviö, ja Notre Damen kellonsoittaja. Hups.


Voi ei! Sunnuntai! Vikat hetket! Sinne jäi hotelli ja mukavat respan sedät. Check-out oli klo 11, mutta lento lähtisi vasta klo 19. Etsittiin hyvä aamupalamesta, jossa vietettiin kauan aikaa. Eetu otti ranskalaisen aamiaisen, minä vuohenjuustosalaatin. Ruoka oli hyvää, viihde ei: kävelykadun toiselle puolelle tuli mummeli, joka kampesi toista tuntia posetiivariaan laulaen vihaisella äänellään päälle.


Siirryttiin katakombien viereiselle pikkuiselle puistonläntille ihmettelemään jälleen kerran sitä jonon määrää, itse pötköteltiin siinä Eetu Madventures-kirja sylissä, minulla päiväkirja.


Lähdettiin äärimmäisen hyvissä ajoin lentokentälle päin. Ihan hyvä idea. Juna oli hidas ja seisoi parilla asemalle k-a-u-a-n. Lentokenttäkin on valittu maailman hankalimmaksi. Kyllä me kuitenkin ehdittiin istuskella paljon, syödä lisää leivoksia, jutella joulupukin näköisen suomalaisen motoristin kanssa, jonka pyörä oli varastettu loman aikana, ja ihmetellä surutta kamoja paiskovia kentän työntekijöitä.

Lento lähti seiskalta ja Suomen kamaralle päästiin ennen yhtätoista. Sisko oli meitä hakemassa hauvelinsa kanssa. Kuinka tervetullut olikaan Suomen +16 lämpötila! Viikko meni tosi nopeasti (ja rahat) ja oli uskomattoman ihana loma. ^^


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Pariisi, pv 4-5: Eiffel-torni, Vapaudenpatsas, katakombit

Edellispäivä oli semmosta haipakkaa, että nyt otettiin iisisti. Nukuttiin pitkään ja otettiin aikamme, päivän plääni oli ottaa niin rennosti, ettei jalkoja pakota missään vaiheessa. Vasta lähempänä puoltapäivää lähdettiin hotellilta. Ostettiin lähimarketista eväät ja mentiin Eiffel-tornin juurelle piknikille. Voin sanoa, että oli parhaita hetkiä elämässä, osasin nauttia: oon lomalla Pariisissa, Eetu vierelläni, massu täynnä, kaunis päivä, varjossa selälläni maaten ja katsellen Eiffel-tornia.



Tosiaan joka ikinen päivä oli vähintään se +30 astetta, joka kävi aika rankaksi. Vettä piti olla koko ajan mukana ja naamaa kuivata. Metroissa oli viileää, mutta junilla (onneksi harvemmin) kulkiessa oli hyvin tukalaa ja tuntui, että hameen takamus ja selkä olivat sen jälkeen läpimärkiä.



Vapaudenpatsaasta on monta jäljennöstä ympäri maailman, yksi kuuluisimmista on Île aux Cygnesillä (keinotekoinen saari Seinellä). Korkeutta oli 11,5 metriä, alustansa kanssa 22 m. Kasvot olivat suunnattuina New Yorkin patsaaseen päin.


Näitä Ameriikan maineikkaita ravintoloita kun oli julmettu määrä leipomoiden ja kahviloiden seassa, Eetulla oli visio, jonka hänelle toteutin. Alla tulos.


Illalla lähdettiin paikalliseen Kallioon, kuten Eetu asian ilmaisi. Hän oli bongannut Lonely planetista jonkun heidän suosittelemansa ravintolan, jota halusi kokeilla. En nyt muista ravintolan nimeä, mutta se oli mukava, pieni ja vilkas paikka, henkilökunnastakin pidin, mutta ruoka keskinkertaista. Tuli lähinnä mieleen joku huoltoasemasafka. Käveltiin pitkä matka ruoan jälkeen sinne tänne, piti yhdessä puistossakin käydä, mutta sinne ei enää niin myöhään saanut mennä. Ranskalaisten puistologiikka oli jokseenkin sitä semmoista, että tässä teille kaunis puistoalue, mutta älkää menkö nurmikolle! Ottakaa tuosta tuoli. Noin. Hyvä.

Perjantaina uusi katakombiyritys! Aikaisin ylös ja kaupan kautta mestoille yli puoli tuntia ennen katakombien avaamista. Syötiin aamupalaa vielä liikkumattomassa jonossa. Kun paikka vihdoin aukesi, kesti 1,5h ennen kuin päästiin sisään.


Oli kyllä siistiä, niin paljon luita, kalloja ja headshotteja! Ihailin ääneen siististi ja tiiviisti kasattuja rivejä. Loistavaa tilankäyttöä! Tunti meni sen 2 km reitin kävelemiseen, kun vähän väliä piti pysähtyä kuvaamaan. Mukavan viileääkin oli, 14 astetta. Kyllä sen jonottamisen sitten lopuksi ymmärsi, olihan toi nyt hiton siisti paikka + sinne päästettiin harvakseltaan ihmisiä, jotta saisi rauhassa olla ja katsella. Monesti ei nähty taikka kuultu ihmisiä meidän edessä eikä takana. Kokonaisuudessaan tähän lystiin meni enemmän aikaa kuin mihinkään muuhun, including Eiffel-torni.






Ulostulopaikan vieressä oli asialle omistautunut kauppa. Pääkalloteemaa ja hei, absinttia! Koska oon niin kova alkoholinkäyttäjä, ostin pakkauksen, jossa oli kolme erilaista pientä absinttipulloa.

Matkalla takaisin hotellilla käytiin ostamassa mukaan leivokset ja pidettiin huilihetkeä ennen iltaa. Se oli varmaan se lämpö, joka pisti veteläksi ja jonka takia otin useana päivänä päikkärit. Kuten nytkin.

Iltapäivästä lähdettiin etsimään tiettyä viinakauppaa sitä löytämättä, mutta lopulta raidattuamme lähimarketin ihan ajatuksen kanssa, löydettiin mulle limuviinaa ja siideriä. Kaikki nää 0,75 litran pulloissa. Ostin maltilliset kolme. Aloiteltiin hotellilla ja katsottiin samalla stand-uppia. Yksi siidereistä oli ihan peruspahaa omenaa, mutta juotavaa sellaista. Toinen oli liian pahaa nieltäväksi ja limuviina maistui kaljalta. Nirso, much? Ihan ruokakaupoissakin oli älyttömät valikoimat viinejä ja 0,7-litrasen hintahaarukka lähti niinkin matalalta kuin 1,5-2 eurosta. :o



Yhdellä metrolla päästiin Black dogiin, Pariisin ainoaan metallibaariin. Mentiin sinne siis juomapuolen lisäksi syömäänkin. Ravintolapuoli oli ihan tukossa, mutta jouduttiin vain vajaa 5 min odottelemaan pöytää + ne piffit oli ihan naurettavan hyviä. Samaa en voi sanoa heidän(kään) siideristä. Lyhyt hetki vielä ruokailun jälkeen hengattiin, mutta multa oli mennyt juomisfiilikset ja olin ihan ähky ruoasta, joten lähdettiin takas hotellille. Ihan nappiin ei siis mennyt, mutta säästyipähän nekin rahat, yöunet ja vältyttiin mahdollisilta dagen efter-oireilta. :)

torstai 25. heinäkuuta 2013

Pariisi, pv 3: Nähtävyysoverload

Olin jo aikaa sitten tehnyt listan must see-nähtävyyksistä. Lähimpään näistä, katakombeille, oli hotellilta matkaa 2 km. Käveltiin sinnepäin etsien samalla aamupalamestaa ja päädyttiin aamiaiscroissantille ja vastapuristetulle appelsiinimehulle Dominique Saibron-nimiseen leipomoon, josta tulikin meidän suosikkipaikka. Käytiin kolme-neljä kertaa siellä.


Katakombit. Sitä jonon määrää. Näin myöhemmin osaisin arvioida jonotusajan reiluksi kahdeksi tunniksi. Ei kuitenkaan jääty venailemaan, vaan päätettiin olla jonakin muuna aamuna aiemmin liikenteessä.

Sen sijaan rustattiin listalta ahkerasti muita kohteita, kolme kertaa enemmän kuin piti yhdessä päivässä. Käytiin Pere-Lachaisen hautausmaalla Morrisonin ja Wilden haudoilla. Ensin mainitulla oli melko vaatimaton hautakivi, mutta se oli täynnä kuvia ja kukkia. Ennen siellä oli ollut vartija, kun henkilökunta oli huomannut fanien menevän... öh, lempimään ja käyttämään huumeita haudalle, nyt vartijan oli korvannut aita. Wildellä sen sijaan oli jättimäinen hautakivi, massiivinen veistos ja suojaava lasi sen edessä. Lasi oli täynnä huulipunamuiskuja ja lasin alta oltiin työnnetty kivelle kirjeitä ja pikkulappuja. Yhdessä luki "dude, I'm as gay as they come, but I'm not kissing your tomb."





Käytiin Louvren sisäpihalla. Oltiin päätetty, ettei jakseta museoon sisälle asti vain Mona Lisan takia, kun kuitenkin jonot ovat naurettavat, etsimiseen menisi paljon aikaa, lippukin maksaa ja taulun näkemisestä saisi taistella, kun miljoona muuta turistia on kameroineen edessä.



Tehtiin kolme vahinkolöydöstä: Palais-Royal ja sen puisto, pikkuriemukaari Arc de Triomphe du Carrousel ja love lock-silta.




Käveltiin Seinen vartta Notre Damelle. Jonoa oli, mutta se kulki nopeasti, koska sisäänpääsymaksua ei ollut. Olihan tuo aika vaikuttava paikka. Torneihinkin olisi päässyt maksua vastaan, mutta se jätettiin väliin.




Otettiin välikuolemaa hotellilla ja illalla lähdettiin uudestaan liikenteeseen. Käytiin Sacre-Couerin basilikalla, tai siis sen edustalla, joka on Pariisin korkein paikka. Dem näköalat. Väittäisin, että basilikan edustalla ja portailla oli eniten krääsämyyjiä ja huijareita verrattuna kaikkiin muihiin lomalla käymiini turistikohteisiin.



Kaikki matkat kävi Pariisissa yllättävän nopeasti ja vaivattomasti kiitos uskomattoman hyvien metrolinjojen. Kaikkialle pääsi lähes ihan viereen. Esimerkiksi seuraavalle kohteelle, Moulin Rougelle. Metrosta maanpinnalle, missäs.... aha siinä, nenän edessä. Tyydyttiin vain nappaamaan parit kuvat, näytöksiin kun joutuu ainakin semmoset lähemmäs 100e maksamaan. Siis vähintään.


Riemukaari, hoplaa! Jouduin maksamaan tästä lystistä melkein kympin, kun Eetu pääsi ilmaiseksi. Tosi monessa mestassa alle 26- tai alle 24-vuotiaat sai lipun puoleen hintaan henkkareitaan vilauttamalla, tai tässä tapauksessa ilmaiseksi. Aina olin liian vanha. ;___; Riemukaarelle joutui kapuamaan kierreportaita reilu 200, mutta olihan sekin sen väärti, vaikka naama vain valui. Huimat näkymät ja auringonlasku. Olin täysin ällistynyt Riemukaaren valtavasta koosta. Mikään näkemäni kuva ei ollut antanut tarpeeksi hyvää käsitystä, kuinka jättimäinen rakennelma on kyseessä. Riemukaaren ympärillä on maailman suurin liikenneympyrä (jota pää pyörällä seurasin yläilmoista, itse en uskaltaisi autolla lähellekään sitä kaaosta) ja itse nähtävyydelle pääsi turvallisesti jalankulkijoille tarkoitetun tunnelin kautta.








Ajateltiin kokeilla vielä onneamme Eiffel-tornin kanssa, kun kellokin oli jo ehtinyt pitkälle iltaan. Jonotettiin porraspuolelle (kapuaminen 2. tasanteelle, yli 500 porrasta), joka tuli halvemmaksi ja liikunnallisemmaksi, jonokin oli paljon lyhyempi. Raput oli kuolemaa, samoin 2. tasanteen jono hisseille, vaikka se menikin yllättävän opeasti. Kun viimein päästiin ylös asti, oli aurinko laskenut. Upeat yömaisemat! Lytittiin toisiamme ja pusittiin toisiamme ja oli rrromantisch. Ja vieressämme tapahtui kosinta! Siinä pariskunta kovasti nyyhki. Eetu alkoi kiusaamaan mua sen jälkeen, että miiiitäköhän mulla täällä taskussa on. Onneksi ei mitään. :D Oli se kuulemma viikkoa aiemmin Huhmaribileissä kaverin kanssa jutellut, ei siis tosissaan, että vähänkö Marjut sekoaisi, jos hän ottaisi ja kosisi Eiffel-tornissa. Näin ilta/yöaikaan selvittiin tästä kohteesta kahdessa tunnissa.






Kohta tulikin kiire. Jonoa oli myös alas, tietenkin, ja raput piti porhaltaa vikkelästi ja kävellä reippahasti viimeisiin julkisiin. Oltiin viimeksi syöty ennen neljää ja kun kellokin näytti jo lähemmäs kahta, käytiin hakemassa hotellin viereisestä grillistä safkaa mukaan. Tiedän, aika ala-arvoista näin Pariisissa, mutta nautittiin silti. :P Pötköteltiin sängyllä syöden ja katsottiin läppärillä Toy Storya. Oli hippasen karmivaa, kun oma Woodyni hengasi taka-alalla. Äääälä liiku, iiiihan paikoillaan...