torstai 29. elokuuta 2013

Fressi

Viime torstaina eksyin Fressin sivuille. Ilmaisten asioiden ystävänä katse kiinnittyi heti "kokeile kolme päivää veloituksetta"-tarjoukseen. Ahdistelin hetken siskoa asian tiimoilta ja kohta oltiin molemmat pistetty tietomme eteenpäin. Vielä samana päivänä Fressiltä soitettiin ja sovittiin sinne treffit seuraavaksi maanantaiksi.

Maanantaina saavuimme Fressille tarkoituksena vain kokeilla ilmaiseksi kolme päivää ryhmäliikuntatunteja. Little did we know. Ryhmäliikuntatunneilla en ole käynyt sitten kauppis- ja yläasteaikaisten Vihti Gym-tuntien, jotka pidettiin yläasteen liikuntasalissa, enkä myöskään ole koskaan vieraillut tuollaisissa "hienommissa" liikuntakeskuksissa. Täysikäisenä olen käynyt vain kuntosaleilla. Toisin sanoen olin täysin blown away siitä, mitä hienoa siellä oli. Iiiiso kuntosali, ryhmäliikuntasali, spinning-sali, uima-allas, sauna, infrapunasauna. Niillä oli kahden päivän tarjous meneillään, jolloin liittyessä ei tarvinnut maksaa liittymismaksua ja kaupan päälle sai kolme ilmaista trainer-kertaa sekä kehonkoostumusmittauksen. No voi saakelin saakeli...


Seuraavaan päivään asti mietiskelin salinvaihtoa. Fit1:lla on vain se kuntosali ja se maksaa 30e/kk. Fressillä sen sijaan olisi kaikkea, mutta rahanmeno nousisi: 70e/kk. Kun kuitenkin siskokin oli valmis vaihtamaan salilta toiselle, soiteltiin Fressiin ja sovittiin uudet treffit. Vielä samana iltana käytiin tekemässä sopparit ja irtisanomassa edelliset.

Eilen käytiin kokeilemassa bodycombatia ja bodybalancea. Oli ehkä turhan ronski aloitus tuo combat. En oikein pysynyt tahdissa mukana ja nyt sattuu joka puolelle ylävartaloa. Ei se mitään! Koko rahan edestä, joten tänään menen abs-, ryhti- ja kahvakuulatunneille, huomenna spinningiin ja selkä-pehvatunnille ja viikonloppuna pidän taukoa ja itken lihaskipuani, kun en muuhunkaan kykene. Ensi viikolla jatkan apinan raivolla eri liikuntatuntien läpikäymistä ja etsin itselleni ne parhaiten sopivat ja koitan saada aikaiseksi varata aikaa trainerille. Vitsit kun oon innoissani! Ja tuskissani!


Kuvat Fressin sivuilta.

maanantai 26. elokuuta 2013

Nuuksion kansallispuisto - Klassarinkierros

Kuvia viime tiistain Nuuksiolenkiltä. Seurana oma perhe.

"Klassarinkierros (4 km) on rengasreitti, joka vie sinut kansallispuiston länsiosassa Kurjolammen ympäri ja nousee sitten Klassarinkalliolle upeiden maisemien ääreen. Reittimerkintä on violetti. Klassarinkierroksen lähtö- ja päätepiste on Valklammentien pysäköintialueella."

Pictures from last Tuesday's trip to Nuuksio national park. Avec: my family.














perjantai 23. elokuuta 2013

Forever alone 2/2 - Exercise edition

Toinen vaellusleskeysviikko pyörähti tapahtumarikkaan viikonlopun jälkeen käyntiin. Edellisviikolla oli jokaiseksi päiväksi jotain suunniteltua, jota tämä viikko kompensoi tyhjyydellään. Eli siis päivä kerrallaan ja muita AA-kerhon iskulauseita. Teinkin tästä viikosta urheilupainotteisen ja sillä saralla monipuolisen.

Second week alone while my boyfriend's hiking and visiting relatives. I had no other plans so I made this week sports oriented.

MA: Tapanilan urheiluhallilla oli avoimet ovet, jota olin jo aiemmin siskolleni mainostanut ja olimme päättäneet mennä kokeilemaan jousiammuntaa. Tämän lisäksi olisi voinut kokeilla seinäkiipeilyä, veitsenheittoa, hohtokeilausta, salia, jumppia, nyrkkeilyä ja näiden lisäksi oli myös kaikenlaista muuta oheisohjelmaa ja tekemistä. Me kuitenkin suuntasimme suoraan jousiammuntaan. Jokaisen nuolen sain tauluun! En välttämättä siihen varsinaiseen maalitauluun, vaan taustaan, mutta kuitenkin. Yksikään ei mennyt seinään tai lattialle, wohoo! Olen uuden ajan Robin Hood; en varasta rikkailta, enkä osu hyvin mihinkään. Sen verran oli ruuhkaa, ettei kokeilun jälkeen jääty muita lajeja ihmettelemään. Ihan viihdyttäväähän tuo jousiammunta oli ja voisi mennä joku kerta uudelleenkin kokeilemaan.

Monday: Tapanila's sports hall had open house, I went to try archery with my sister.


TI: Hehkutin Nuuksiota siskolleni käytyäni Haukankierroksella viime kuussa. Siitä lähtien oltiin mietitty, että voisimme yhdessä käydä viemässä Viliä mettään joku kerta. Se kerta oli nyt! Reitiksi valikoitui neljän kilometrin mittainen Klassarinkierros. Tämä reitti lähtee Valklammen pysäköintialueelta, joka on niin lähellä lapsuudenkotia, että soitettiin vanhemmatkin mukaan. Tehnen tästä reissusta erillisenkin postauksen, tuli niin paljon kivoja kuvia!

Tuesday: Next stop; Nuuksio national park. The path me and my sister chose was so close to our childhood home we deciced to ask our parents to join us.


KE: Päivän agendana sulkis. Arvatkaa kenen kanssa. Siskon tietenkin! Se on käynyt muutamia kertoja kavereidensa kanssa pelailemassa Talin tenniskeskuksessa, minulle tämä oli siellä ensimmäinen kerta. Muutoinkin viimosimmasta sulkiskerrasta on jo vuosia, aikoinaan tykättiin käydä Nummelan Liikuntasammon urheiluhallilla huitomassa. Siellä pienenpieninä harrastettiin tennistä, ja kössiäkin tuli kokeiltua.

Wednesday: Badminton with... guess who? With my sister! :P She lives nearby and it isn't hard to get her up and moving.


TO: Kuusi vuotta olen asunut vain reilun kilometrin päässä uimahallista, siellä koskaan käymättä. Sen kerran kun ajattelin sinne mennä, niin se on remontissa! Onneksi tarkastin aukioloaikoja netistä ennen lähtöäni. Ei se mitään, tein vain pienen muutoksen suunnitelmaan ja otin suunnaksi Tapiolan uimahallin.

I can't recall the last time I went to a public swimming pool. I righted that wrong today by going to Tapiola indoor swimming pool. Alone this time, poor me.


PE: Tästä aion tehdä ihan tavallisen salipäivän ilman mitään sen ihmeellisempää. Salilla ehdin muun toiminnan ohessa käymään joka päivä, ma-pe. "Normaaleina" viikkoina käyn usein salilla, harvakseltaan lenkillä ja ehkä seinäkiipeilemässä.

Friday: Just an ordinary gym day. Though I did manage to went there every single day. On a normal week I usually go to the gym 3-4 times, sometimes I go for a walk or wall climbing.

Just trying this English thing for a while since my blogger statistics shows me readers/visitors also for example from Russia, US and all over Europe. :)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Metrorundi

Kahdesta edellisestä vuodesta oppineena harrastin anarkismia ja vähät välitin säännöistä! Tämä metrorundi meni selvinpäin dokumentoiden kaverien alkoholinhuuruista reissua läpi Helsingin. Metrorundin ideana on liikkua metrorata päästä päähän pysähtyen jokaisella asemalla ottaen yhdet juomat lähimmässä baarissa. Vaihtoehtona on myös pussikaljailu. Osallistuin kolmatta vuotta tähän lystiin, VIIME VUONNA kuljettiin Mellunmäestä Ruoholahteen, tänä vuonna Vuosaaresta Ruoholahteen. And it goes like this:

Vuosaari: Fregatti
Rastila: Pikku Pelikaani
Puotila: Vivaldi
Itäkeskus: Black bird
Siilitie: Siilinpesä
Herttoniemi: Treffipub
Sörnäinen: Loosister, Kolme kaisaa, Sivuraide
Hakaniemi: Majava
Kaisaniemi: Jone's
Rautatientori: Paino
Kamppi: Bruuveri
Ruoholahti: Amsterdam


Aloitetaanpa alusta. Sain jo edellisyönä vieraakseni tamperelaisen Jossun, jonka olin luvannut majoittaa koko viikonlopuksi. Herätys oli lauantaille suhteellisen aikainen, mutta silti myöhästyttiin aloitusajankohdasta (klo 12) muutamalla hetkellä liikkuessamme Leppävaarasta Vuosaareen. "Jotenkin kauheeta, kun pitää laittaa herätyskello herättämään, että herää aamulla dokaamaan", kuten eräs ystäväni asian ilmaisi. Joka tapauksessa, vuorokausilippu bestest, saatiin suhata 12 eurolla koko päivä.

Vuosaaressa kipaisin ensin moikkaamassa Fregatissa istujia ja siirryin sitten muutamien kanssa ulkosalle. Vähän oli vilposta ja sadettakin luvattu, mutta ei näyttänyt pussikaljoittelijoita haittaavaan. Niukka budjetti ennenkaikkea.



Saatiin otettua ajoissa paikalla saapuneista yhteiskuva, meitä oli näköjään vähäiset 31. Matkan varrella toki tuli lisää osallistujia, mutta epäilen myös joidenkin pudonneen ennen loppua kyydistä pois. En pysynyt perässä kaikista juonenkäänteistä.


Rastilassa osa meni Pikku Pelikaaniin, minä läheiselle parkkikselle tuttavapariskunnan auton kylkeen syömään suklaata ja kuuntelemaan Frederikiä.


Puotilassa jakauduimme kolmeen: spugeilemaan ja Vivaldiin, toisen baarin nimeä on muista. Itäkeskuksessa baarina toimi Black bird, sinne olemme eksyneet kahtena edellisenäkin vuonna.


Siilitien Siilinpesä.


Herttoniemessä jakauduimme Treffipubiin ja metronaseman kylkeen.


Kulosaari ja Kalasatama jätettiin välistä ja siirryimme suoraan Sörnäisiin, jossa vietimme pidemmän ajan ja ruokatauon. Toki niitä juomia piti ottaa Kulosaaren ja Kalasatamankin puolesta. Hajonta oli sen verran suurta, etten ole varma kaikkien menoista. Itse kävin Loosisterissa syömässä burgerin (päivän ainoa rahareikä vuorokausilipun lisäksi) ja Kolmessa Kaisassa istumassa. Jokunen taisi eksyä ainakin Sivuraiteeseen.



Hakaniemessä koitin hetken värjötellä Karhupuistossa, mutta oli jo sen verran vilpoinen, että siirryin Majavaan. Baarimikko tuli ystävieni luritteluhetken jälkeen ilmoittamaan, että älkää laulako, täällä on laulaminen kielletty.



Kaisaniemessä menimme Jone'siin. Karaoke, kuinka sinua vihaankaan. Muuten kestin oikein hyvin selvinpäin tämän rundin ja aika meni nopeasti, kun oli koko ajan liikkeellä. Mutta tämä. Ei. Päivän ainoat pinnan kiristymiset. Tuntui myös, että tähän asti porukka oli ollut suhteellisen ok, mitä tulee promillemääriin, mutta tässä kohtaa alkoi enemmän näkyä ja kuulua, että hei, porukkahan on juonut!



Steissillä poikettiin Painossa. Aikataulumme osui nappiin, sillä astuimme ovesta sisään tasan klo 21, jolloin siellä oli juuri loppunut yksityisbileet.


Almost there! Kampissa Bruuveriin. Poikapusuja tasapainotti yksi nähty tissipari. Pitkin matkaahan kavereita ripotteli mukaan, täällä myös. Eräs heistä, fiksu tyttö ja sananlaskujen mestari, totesi, että "hyvää kannattaa koittaa."


Ja viimeisenä Ruoholahti ja Amsterdam. Metrorundi suoritettu ja lähdinkin tästä kotiin yhdentoista jälkeen. Kovasti puhuivat johonkin tanssimestaan lähtemisestä, joka on kaukana omista kiinnostuksenkohteistani. Myöhemmin kuulin, että olivat menneet DTM:ään. Siellä toki olisi voinutkin poiketa, koska en siellä ole käynyt sitten Iso-Roba-aikojen jälkeen.


Matka kotiin kävi joutuisasti kaverin osuessa samaan bussiin. Vieraani saapui kolmen aikaan yöllä kämpille, mutta olinkin ohjeistanut häntä tulemaan mihin aikaan tahansa, minä kyllä möngertäisin uniltani oven avaamaan.

Sellaista tänä vuonna! Rahat, yöunet, itsekunnioitus ja muisti säilyivät ja ilman juomistakin nautin suuresti seuralaisteni man vs. metrorundi-kamppailun seuraamisesta. Ehkä aika kultaa muistot ensi vuoteen mennessä ja koitan taas osallistua rundiin kuten siihen kuuluukin; tölkki kädessä.

maanantai 19. elokuuta 2013

Weekend festival

Maanantaina pyörittelin ajatusta Weekend festivaliin osallistumisesta ja tiistaina ostin lipun perjantaille suunnitelmissa nähdä Cheek, Redrama ja Darude. Perjantaina käytin töissä viimeisen taukoni meikkaamiseen ja työviikkoni loputtua kävin vain auton kautta vaihtamassa vaatteet ja pistämässä murua rinnan alle.

Olin hieman skeptinen ko. tapahtumaa kohtaan viime vuoden onnettoman toteutuksen vuoksi. Itse toki toimin vain kavereille kuskina silloin Luukissa järjestetylle festarille: 18 kilometrin matkaan tuhraantui aikaa 2h 45 min. Itse festareilla sen sijaan kuulemma tökki ainakin seuraavat asiat: narikkaa ei vartioitu, vessoja oli liian vähän ja niihin sekä vesipisteille joutui jonottamaan käsittämättömiä aikoja.

Auton siis jätin töihin ja kävelin 2 km Kalasatamaan. Tässä vaiheessa, eli puoli kolmen aikaan, siellä tuntui ainakin olevan paljon tilaa tien varsissa ja muutenkin oli vielä melko hiljaista, kuten myös festivaalialueellakin.

Alue oli kuin mikäkin leikkikenttä: oli maailmanpyörää, ketjukaruselliä, sumopainia, benjihyppyä, rodeohärkää, skyvoltteria, kiikkerät "saat 50e jos pääset ylös asti" tikkaat ja mitä vielä...


Ihan yksin siis lähdin näille festareille, mikä ei sinänsä haitannut, koska olin parin tutun kanssa jutellut, että treffataan paikan päällä. Välillä tuntui kuin olisin täysin väärässä paikassa; keski-ikä oli alle 20 ja suurin osa porukasta oli kuitenkin sitä ihan peruspissistä, jos nyt rumasti saa sanoa. Minua katsottiin kuin vierasta sikaa, luulivat varmaan että olin eksynyt kokomustissani, niittivyössä, maihareissa ja PVC:ssä. Saapuessani siellä soittaneen bändin välispiikit olivatkin seuraavanlaisia: "kuinka moni teistä oli tänään koulussa" ja "kuinka moni joutui lintsaamaan tän takia koulusta". Prosentuaalisesti hauska sattuma: bongasin kaksi hevaripariskuntaa, toisen tunsin. Heitä kävin moikkaamassa ja siihen jäivät sosiaaliset kontaktini, koska matkapuhelinverkko oli kaatunut suuren käyttäjämäärän takia, enkä näin ollen saanut niitä tyttöjä kiinni, joiden kanssa piti nähdä. Etsi siinä sitten tuttuja 20 000 ihmisen joukosta.

Olenpa nyt negatiivissävytteinen... :P Aika siirtyä niihin siisteihin juttuihin!

Olen niin true fani, että kärkkysin eturivipaikkaa Cheekin keikalle ja sen saatuani istuin ja odotin siinä 1,5 tuntia keikan aloitusta. Kolmen vartin aikana ehti tulla koko hittikimara. Hauskinta oli kuulla Cheekin suusta Kaija Koon Tinakenkätyttö! Oon kuitenkin sitä mieltä, että klubikeikka on tälle artistille paljon toimivampi, eikä tästä jäänyt sellaista jee parasta ikinä-fiilistä.



Varttia ennen Cheekin lopettamista ja Redraman aloittamista siirryin lavan luota toiselle, sellaiseen jumalattomaan 10 000 henkeä vetävään telttaan.  Noteerasin Redraman vasta Ricky-Tick Big Bandin ja Julkisen sanan myötä, enkä ole häneen uraansa seurannut ja tunsinkin entuudestaan vain pari biisiä. Silti! Oli ihan huippuhyvä! Parasta mitä näillä festareilla näin! Kauhia kun oli sympaattinen poika. En oikein välitä radioissa alati soitettavasta Clouds-renkutuksesta, mutta potpurista löytyi Hang it up ja jopa RTBB:n ja Julkisen sanan Burnaa-biisistä pätkä!


Yhtään en bändien välissä joutunut odottelemaan, kun kolme katsottavaa esiintyjää nousivat toistensa jälkeen lavalle. Examplelta tiesin vain biisin Changed the way you kiss me, jonka he soittivat tietenkin viimeiseksi (kuten Redramakin Kickstartin). Tätä katselin kauempaa ja silti moneen otteeseen tunsin maan tärähtelevän tuhansien ihmisten pomppiessa yhtäaikaa musiikin tahdissa.


En jaksanut jäädä odottelemaan kolmea tuntia Darudea, joten I'm out of here. Ei kuulemma edes soittanut Sandstormia! Käveltyäni alueelta kilometrin verran alkoi verkkokin toimimaan ja puhelimeen paukkasi samantien kuusi viestiä. :o Kävin vielä moikkaamassa Kalliokierroksella olevia kavereitani ja läksin kotiin. Oli ollut jo pitkä päivä. Seuraava päivä tulisi olemaan, noh, jos ei ihan yhtä pitkä, niin ainakin rankka.

perjantai 16. elokuuta 2013

Forever alone 1/2

SU: Jäätyäni yksin siivosin vimmaisesti! Niin vimmaisesti, että saavuin vasta kahtakymmentä minuuttia ennen juhlien loppua eksäni nykyisen tyttöystävän lapsen 1-vuotissynttäreille. Täälläkään en kauaa takamuksellani ehtinyt istua, kun siirsin pehvani leffateatteriin katsomaan Wolverinea siskoni kanssa. Sellon Biorexin Rex-sali on jo vuosia ollut mun suosikki: pieni 28 paikan sali, jossa tuolit ovat tilavat ja pehmoiset ja niissä saa selkänojan alas ja jalat ylös.



MA: Pyörittelin kolme ensimmäistä tuntia töissä peukaloitani töiden puutteen vuoksi. Huonomminkin voisi mennä: tutustuin Weekend festivalin bänditarjontaan, kuuntelin näitä youtubesta, mietin kuumeisesti osallistumistani ko. tapahtumaan ja huusin huuto.netistä itselleni Daruden Before the Stormin. Kotona viihdytin itseäni siivoamalla lisää ja huomaamalla Weekend festivalin perjantain lippujen loppuunvaratun jahkailtuani liian kauan.

TI: Jumankekka! Vapautuneita lippuja! Tiketin lahjakortilla haalin itselleni perjantaille festarilipun sekä lipun marraskuiselle Flogging Molly-keikalle.

Iltapäivästä isukki kurvasi noutamaan minua peräkärryn kanssa (ihan autoon pääsin kuitenkin istumaan) ja kävimme hakemassa puoli-ilmaiseksi kaverilta työpöydän. Edellinen olikin yli 20 vuotta vanha, sen sain ennen 1. luokan alkua. Hiukkasen oli aikansa elänyt.

KE: Edellispäivän uusi kaluste herätti sisustamisvimman. Etsin korkkitaulua, hiirimattoa ja korutelinettä. Ensimmäinen löytyi, toisen pöllin poikaystävältä ja viimosen päätin jättää hankkimatta.

Kävimme Elizan kanssa katsomassa Itse ilkimys kakkosen, alkuperäisenä versiona tietenkin. Se pienin tyttö on niin sulonen! Ja ne kätyrit! Iiih!


Sisustusostoksia rajoittamalla säästetyt rahat katosivat leffan jälkeen käydessämme BodyShopissa. Edellinen White Mysk-parfyymini oli lopussa! Tätä lempparituoksuani olen käyttänyt jo 8-9 vuotta.

Uudeksi pistetty datauspisteeni näyttää nyt tältä, vertailun vuoksi vanhakin alla.


TO: Disney-ilta! Tätä oli fundeerattu toukokuusta asti. Seurakseni sain työ-, blogi- ja irl-kaverini Marian ja Annan. Jälkimmäisen kanssa pidettiin samanmoista teemailtaa silloinkin, kun Eetu edelliskerran lähti vaeltamaan. Leffavalintoina toimi Aladdin (tietysti!) ja Leijonakuningas. Pientä merenneitoa saatiin vartti tuhottua, kunnes neitojen tuli aika lähteä kotiin. Siitä tulee mulle hyvä sunnuntaileffa!

PE: Tänään syöksyn suoraan töistä Kalasatamaan katsomaan ainakin Cheekiä, Redramaa ja Darudea! Onhan tästä vain vaivattomat 2 km festarialueelle. Oon comfort zoneni ulkopuolella ja menen yksin. Olen tosin paria kaveriani jo ahdistellut, että tungen heidän seuraansa. Oma seura ei kiinnosta niin paljoa, että jaksaisin sen 9h siellä yksin hengata.

maanantai 12. elokuuta 2013

Laskuvarjohyppy

Laskuvarjohypystä oon aina miettinyt, että sitä ei tulisi koskaan kokeiltua. Se on jo vähän liikaa. Kesäkuussa kaveri kävi hyppäämässä ja katselin tästä netistä materiaalia, mutta silti jätin asian sikseen. Kaikkea pitää kokeilla, mutta johonkin pitää vetää raja. En tiedä mitä tapahtui, mutta viime kuun alussa asia tuli jälleen mieleen, hetken huutelun jälkeen löytyi kaverikin seuraksi ja kohta olikin hypyt varattuina.

Varasin tandemhyppyni Skyxperienceltä, jonka sivuilla varaus onnistui ongelmitta. Myöhemmin kuitenkin tuli mutkia matkaan. Viikkoa ennen hyppyä sain viestin, että heidän koneensa ovat kyseisenä ajankohtana joillain festareilla ja aikaa pitää siirtää. Ehdin pistää pari viestiä eteenpäin ja soitella muutamina päivinä pariin eri numeroon, kunnes lähes viikko varatun ajan jälkeen sain sähköpostia, että olenko varannut uuden ajan. No en ole. Henkilökuntavaihdosten takia olivat olleet heikommalla tavoitettavuudella. Joka tapauksessa sain uuden ajan varattua viime perjantaille 9.8.


Aloin jännittää vasta saapuessani Malmin lentokentälle. Pessimisti minussa odotti uutta peruutusta. "Nyrkkisäännön mukaan hyppy on mahdollinen, jos taivaasta näkyy yli puolet ja tuuli on alle 10 m/s." Keli oli ollut vähän niin ja näin koko päivän, mutta onneksi Malmilla oli hyvä tilanne.

Hyppykaverikseni oli Tampereelta saapunut Anna. Eetu tuli katsomaan suoritustamme ja kuvaamaan maasta käsin. Ilmoittautuessamme paikalle täyttelimme ensitöiksemme lappusia. Henkilö- ja terveystietoja ja luottamusta herättäviä kysymyksiä, kuten kelle haluamme ilmoitettavan jos jotain sattuu ja ymmärrämmekö, että hyppyyn liittyy riskejä, jotka voivat johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Jo-jooo...


"Saavu hyppypaikalle valitsemanasi ajankohtana, älä myöhästy." Ei myöhästytty. Hätähousuina oltiin puoli tuntia ajoissa. Kuitenkin jouduttiin vielä varatusta ajasta, kello neljästä, odottamaan kolme varttia ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Briiffaus oli pikainen, siinä käytiin läpi tapahtumien kulku, varusteet ja lähtöasento. "Jos et muista mitään muuta, niin muista lähtöasento. Jos et muista sitäkään, niin muista edes hymyillä kameralle." :D


Pistettiin seksikkäät haalarit päälle. Myös omilla kuteilla olisi voinut hypätä, mutta valittiin nämä katu-uskottavuuden vuoksi. Plus käytännöllisyyden. Eikä haluttu tietenkään laskeutuessa sotkea omia pöksyjämme. Kypärä oli myös vapaaehtoinen, minä otin sen lähinnä korvisteni takia. Lasit olivat pakolliset. Eihän taivaalla sovi puolta ajasta olla simmut kiinni. Valjaat vielä päälle ja pikkuhiljaa suunta ulos.



"Käytsä mulle?"

Itse hyppy kustansi 360e, tähän lisäksi halusin kuvat, joka teki 60e lisää. Totta hitossa pitää todisteita olla! Seuraavat kuvat ovat paria lukuun ottamatta hyppyyttäjäni ottamia. En siis kuuna päivänä yksin olisi lähtenyt hyppäämään, vaan nimenomaan tandemina. Antaa ammattilaisen tehdä kaiken työn. Hyppymestarit olivatkin rentoa ja mukavaa porukkaa, mutta ammattimaista. Ei tullut luottamuspulaa. Kaikki selitettiin ja käytiin uudestaan läpi, valjaat ja vermeet tarkistettiin myös useamman kerran.

Ennen koneeseen nousemista pistivät meidät Annan kanssa ottamaan erän kivi-sakset-paperia siitä, kumpi joutuu hyppäämään ekana. Anna hävisi.



Kone oli kuvittelemaani pienempi. Nipinnapin sinne mahtui kolmen hyppääjän ja hyppymestarin lisäksi kuski, yksi itsenäinen hyppääjä ja joku randomi. Ajantaju katosi noustessa, mutta eiköhän siinä mennyt kymmenisen minuuttia nousta.




Sinne tipahti ensimmäinen.

Hippasen vajaassa kolmessa kilometrissä tuli aika hypätä. Jos oikein muistan, niin hypyt tehdään 2,4-4 km korkeudessa. Voi luojaaaaaaargggh se vapaapudotus... En tiedä oliko se maailman siisteintä vai kauheinta. 40 sekuntia sä vaan putoat, etkä voi tehdä asialle mitään ja naama senkus väpättää ja apuaaaa! Vauhtia oli vaatimattomat 200 km/h.


1,5 kilometrin korkeudessa avattiin varjo. Se muutamien minuuttien liitely oli parasta. Tuntui kuin olisi ollut keponen höyhen, joka leijaili taivaalla, eikä maa tuntunut lähenevän ollenkaan. Jalkojen alla ei ollut mitään ja maisemat oli mielettömät.


Maahan tultaessa ei tarvinnut muuta tehdä kuin nostaa jalat suoraan eteen, kun hyppymestari otti maan vastaan ja sitten pyllähdettiinkin istualleen maahan. Voin sanoa, etten ole ikinä yhtä kevyesti lentänyt perseelleni.



Saatiin autokyyti kiitoradan kupeesta takaisin lentoasemalle, jossa ei muuta kuin vaihdettiin vaatteet ja päästiin jatkamaan tätä muuta oravanpyörää. Fiilis oli semmonen huhhuhhuhhuhhuh ja jalkoja heikotti. Melkein unohdin miten kävellä.

Kotiin päästyäni olo vaihtui johonkin tuttuun, en vain saanut mieleeni mikä tämä fiilis oli: silmät oli valonarat, etoi, päätä särki ja rahat olivat menneet. Hmm... Toisaalta mulle tulee huono fiilis huvipuistossa heti parin hurjemman laitteen jälkeen, että ehkä tämä oli ihan odotettavissa. Iltaan mennessä se kuitenkin väistyi ja olihan se pieni hinta niin äärimmäisestä kokemuksesta.

Kuvatkin olin saanut sähköpostiini vielä samana iltana! TÄÄLTÄ voit varata oman hyppysi!