tiistai 1. huhtikuuta 2014

One does not simply warg into Hodor

Viime lauantain Game of Thrones-maratonia lukuun ottamatta oon nauttinut tapahtumaköyhästä.... ööö, oikeastaan koko viime viikosta. Oon lähinnä katsellut leffaa leffan perään (sarjoja unohtamatta) ja istunut himpessä jahka töistä oon päässyt. Kerran leffailu tosin vei teatteriin asti, kun käytiin siskon kanssa katsomassa Captain America, joka osoittautui yllättäen hyväksi.

Mutta siitä maratonista. Kerran vuodessahan se GoT-maratoni on pidettävä, jotta tapahtumat ovat tuoreessa muistissa. Kymmenen kuukautta kun uutta kautta joutuu odottamaan, ei välttämättä kaikki yksityiskohdat enää ole mielessä. Kahtena viime maratonina porukkaa on ollut ainakin puolet enemmän, mutta nyt tilanpuutteen yms yms yms vuoksi nautittiin kolmoskauden kääpiöistä, tisseistä ja verestä pienellä porukalla syytäen samalla sokeria naamaamme minkä kerkesimme. Rupeama oli yllättävän nopea ja kivuton, everything went better than expected. Tiukkaa toimintaa (ainakin telkkarin puolella, meidän pehvamme eivät montaa kertaa nousseet sohvalta ylös) klo 12-22. Such phun! Kiitos isännälle ja seuralle.

Mitäs muuta... Eilen pulputtelin menemään! Olin aikoja sitten pistänyt kalenteriini lähihuudseillani tapahtuvan verenluovutustilaisuuden. Pyysin tuota työkaveriani eli Annaa mukaan ja yllättäen sehän lähti, ekakertalainen ja parin tunnin varoitusajalla. Vähän mietin, että mahtaako hemoglobiini olla noussut kolmessa kuukaudessa tarpeeksi ilman rautakuuria (edellisen kerran kävin luovuttamassa 23.12.) ja entä nää mun tulehduskipulääke- ja lihasrelaksanttikuurit, jotka lääkäri määräsi viikko takaperin niskajumiin jaaaaa vielä sekin fakta, että olin vasta kaksi viikkoa sitten ollut kipeänä. Eikä mitä, alkuhaastiksessa ei mitään ongelmaa edellä mainittujen asioiden kanssa ja eikun luovuttamaan. Suoneni sen kuin suihkusi, ei tainnut mennä viittäkään minuuttia pussin täyttymiseen. Siinä syötiin vielä luovutuksen jälkeiset piirakat ja tankattiin nesteitä. Heitin Annan kotiin ja ajelin himppeen ottamaan rennosti. Ei sillä, ei mulla aiemminkaan ole luovutuksen aikana, välittömästi sen jälkeen tai myöhemmin huipannut, etonut, heikottanut tai mitään muutakaan. Kesällä sitten seuraavaksi ojentamaan kättä!


To refresh our memory before the upcoming season 4, we threw an annual Game of Thrones-marathon. Those ten hours were surprisingly painless and rapid!

What else... The whole last week I didn't do much else than watched movies and some tv shows. At home, at my sister's place, at the movies... Yesterday I managed to do something a bit more important; I donated blood. It was only my third time (first time was 12/2012), but I seriously need to make it a habit to donate every three months, it has gone so well everytime. Plus it makes me happy! (Plus everyone gets a free snack afterwards!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)