keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Häähumua

16.5. lensin Itävaltaan Katin polttareihin. 27.6. vietettiin Katin ja Kapan häitä. Tällöin oli vielä loma, joten rauhassa sain aamulla neiteillä. Olin pestannut kummitädin kuskiksi ja hän tuli hakemaan mua klo 12 ja heitti Albertinkadulle maistraattiin. Keräännyttiin porukan kanssa siinä ulkopuolella teatterin edessä ja varttia vaille yksi siirryttiin sisään. Meitä oli maistraattihäihin nähden melkoinen porukka, kolmekymmisenkymmentä. Puolet suomalaisia, puolet itävaltalaisia.



Mukavan nopeaa toimintaa tämä maistraattitoimitus, muutamien minuutin seremonia. Vain asiaa, ei turhaa jorinaa. Tämän jälkeen vähän halailtiin ja kaaso itkeskeli ja Kapa tuuletti ja ihailtiin morsiamen sormusta, joka oli sulhasen suunnittelema. Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa häihin sopimattomasta mustien vaatteiden merestä, oli hääparin toive seuraava: "the dress code is “stylish casual” and it needs to be fully BLACK".






Hääpari lähti autolla maistraatista juhlapaikalle Kaisaniemeen, suurin osa otti sporan, minä sain kavereilta kyydin. Olivat pystyttäneet Kaisaniemeen altaan viereen paviljonkikatoksen, jonka alla olivat ruoat ja juomat, ja vieressä oli pitkä pöytä. Sopivasti osui hyvät säät, kun koko kesäkuu oli ollut melko kylmä. Nyt ei edes pitkähihaista tarvinnut.



Kati huuteli, että meillä on 2h aikaa juoda ilmaiset alkoholit, hophop. Minä kompensoin juomattomuuttani syömällä paljon. Herrrrkullisia fingerfoodeja: lihapullia ja dippiä, kirsikkatomaatti-juustovartaita, paria erilaista suolaista leivosta, hedelmiä ja dipattavia kasviksia, suklaaneliöitä ja kakku. Ns. virallisia kuviakin muun kuvailun lomassa otettiin monta. Yhteiskuvaa, tyttökuvaa, poikakuvaa... Hääkimpun heittoon varustauduin heittämällä korkkarit helevettihin. Enkä silti saanut puskaa! Eetu oli huojentunut.



Ennen neljää suurin osa porukasta lähti Tuskaan. Tuskatapaaminen, Tuskakihlat, Tuskahäät. Loogista. Pari ihmistä jäi purkamaan katosta ja siivoamaan jälkiä. Minä ja muutamat siirryttiin VarjoTuska-modeen. Eli Naispatsaalle.




VarjoTuskasta alettiin ysiltä liikkumaan häävieraiden kanssa Villiin Wäinöön, jossa oli jatkobileet. Tunnin verran hengattiin baarin puolella ja klo 22-01 oli saunatila meille varattuna. Kauheesti poikien ruumiinosia heilumassa ysärimusiikin tahtiin. Vähän väliä kuului poks kun joku tiputti tuopin lattialle. Ihan ei itävaltalaiset olleet yhtä raivokkaita bilettämään, mutta eivät olleet meidän poikien sylitanssiesityksistä moksiskaan. :D




Mua alkoi kovasti väsyttämään jo puolen yön aikaan, joten jätin siinä vaiheessa muut remuamaan ja lähdin seuralaisteni kanssa kotiin. Nää oli vasta toiset kaverihäät, joihin oon osallistunut. Edelliset olivat syksyllä 2009. Silti kovin moni on jo mennyt naimisiin ja alkaneet lisääntymään, ei välttämättä siinä järjestyksessä. Eikä me juuri vasta saavutettu täysi-ikäisyys! Itsekin olen viime aikoina leikkinyt aikuista, mutta siitä myöhemmin. Teaser, hähää!


My friends finally said the I do's.  First we went to the register office, then to the party at a park, from where most of us (not me) left to Tuska Open Air Metal Festival. The after party was at a bar, where the newlywed had booked a sauna for us.  Dresscode was black, the groom had designed the bride's ring, there was 90's music at the after party, random lapdances were performed, and I laughed at this: "Party games: We hate them." Okay, that was not all of it, it continued like this: "...so please don’t even try to steal the bride or do some of those silly wedding games!" Not the most traditional wedding, but neither is the couple a traditional one. I hope they live happily ever after! <3

6 kommenttia:

  1. Haha ihana Marjut, korkkaritkin lensi :D Hyviä kuvia, muutenkin näyttää olleen tosi kivaa, mikä on tärkeintä häissäkin imo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut turhan jäykkää tai kaavamaista. Onnistuneimmat häät, joissa oon ollut. :)

      Poista
  2. Olet tosi nätti tuossa ekassa kuvassa! :)

    VastaaPoista
  3. Mukavan erilaiset häät, ja uutena lukijana täytyy sanoa, että voi luoja miten ihanat hiukset! :O Minäkin olen aina haaveillut, että kasvatan kuontaloni noin pitkäksi, mutta aina se tulee pätkäistyä ennen kuin se lähtee hipomaan edes alaselkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. :) Oon minä näitä aikani kasvatellutkin ja pitkänä pitänyt sen jälkeen kun 7. luokalla sain hyvän idean, että "mulla on aina ollut pitkät hiukset, vois kokeilla polkkatukkaa". :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)