lauantai 5. heinäkuuta 2014

Ruisrock '14

Vaikka aika ei ollutkaan ehtinyt kullata muistoja, pakko se oli lähteä Ruissiin seitsemän vuoden tauon jälkeen. Sen lisäksi, että parkkis ja leirintä on alueesta saakelin kaukana, ja on aina yhtä seikkailua kävellä se 2 km alueelle ryysiksessä, koska lähemmäs ei bussein tai autoin pääse, ei sinne myöskään tunnelman tai ihmisten takia mennä; ihan hirveetä porukkaa, suurin osa ajattelee vain itseään, tönii, rynii, pahoinpitelee, heittelee tavaroita muiden päälle ja on ihan hirveissä aggressiokänneissä. Enkä muuten ole missään muualla tullut kohdanneeksi niin montaa "haluutsä turpaan"-tilannetta oli se sitten kavereihin kohdistunutta tai vierestä kuultua, aina syyttä suotta.

"Me mennää kattoo Offspringii, mitä te teette?"

Haukuinko jo tarpeeksi? Siispä tähän väliin kaunis tarina: noin 20 vuotta sitten olin kaverilla kylässä. Löydettiin hänen veljensä levy, jossa oli hassu kansi. Pistettiin kuunteluun ja se oli siinä.  Kyseessä oli tietysti Offspringin Smash.

Keväällä julkaistiin Ruissin esiintyjiä ja Offspringin kohdalla mietin, että juu, täytyy harkita. Kun kuitenkin uutisoivat myöhemmin, että vetävät siellä koko Smash-albumin, olihan se pakko lähteä.

Olin lupautunut meidän porukalle kuskiksi, koska haluttiin kuitenkin yöksi kotiin. Oli ihana jo ennakkoon katsella ennusteita kaiken tän koleuden jälkeen: arska paistaisi pilvettömältä taivaalta. Festariasuksi otin topin ja uudet sortsit. Hain pojat klo 13 Csaban luota. Yhtä lukuun ottamatta meillä kaikilla oli lomapäivä. Nokka kohti Turkua ja pelkkää Offspringiä soittimeen: Smashiä ja Americanaa.

Kolmen aikaan oltiin Artukaisissa, jossa oli leirintä ja parkkis. Jätettiin auto sinne ja otettiin festaribussi alle. Kuskin kanssa oli pieniä kommunikaatio-ongelmia: "Meneekö tää festivaaleille?" "Sillan alle." Okei... Päästiin kuitenkin perille. Tai perille ja perille, ainahan siinä on se 2 km kävelymatka Ruissaloon. Juuri parahiksi tultiin paikalle, kun alue avattiin klo 16.


Samantien mentiin niittylavan eturiviin odottamaan Sonataa, koska pojilla oli missio. Heittää tän vuoden Tykittelijämies-paita Kakolle! En oikein tiedä mistä tää kaikki lähti. Viime vuoden Nummessa laulettiin ja soitettiin niin maan jumalattomasti Tallulahia ja sinne nuo oli teettäneet paidat, joissa luki: "Tykittelijämies (subst.) mies, joka tykittelee, useimmiten astetta rankempaa modernia metallia". Tän vuoden versio vilahtikin jo Nummipostauksissa: mustavalkoinen Kakko ja alla teksti Minun maitani - tykittelijämies". En olis uskonut, että suunnitelma onnistuu, mutta ai jumankauta! Paitaa heiluteltiin eturivissä muutaman biisin verran ja My landin soidessa heitettiin se lavalle. Kakko pisti sen vain ensin syrjään, mutta biisin loppuessa meni ottamaan huikkaa, avasi mytyn ja iloisena näytti sitä yleisölle. Keikan loputtua otti sen vielä mukaansa ja poistuessaan lavalta heilutteli sitä Csaballe ja Zsoltille, joilla oli sama paita päällä. Everything went better than expected.


Törkeästi kopsattu Sonatan fb-sivuilta. Löytäkää tykittelijämiehet ja minut eturivistä.

Sonatan jälkeen siirryttiin anniskelualueelta käsin kuuntelemaan Stonea. Tarkastettiin merchandise-koju (Offspring-paidat ETA klo 20, höh), etsittiin vesipiste ja Cheekiä jäin katselemaan lähempää, kun pojat palasivat bönthöhommiin. Oli se taas hyvä, jee! ^^ Sen aikana törmäsin myös ukkelin siskoon. Muitakin tuttuja tuli yllättävän hyvin bongattua ilman suunnittelua tai yhteydenottoja.

Tavattiin poikain kanssa kasin jälkeen taasen merchandisen luona, nyt olivat Offspring-paidat ilmestyneet, mutta ei ollut mitään tarpeeksi hienoa. Kolme T-paitavaihtoehtoa, eikä yhtään lady fitiä. Pidettiin ruokatauko ja mentiin katselemaan Children of Bodomia. Niillä oli Bodom beach barbeque-taustakangas, lavalla autoja, grilli ja kisavoittajia istumassa ja katsomassa ja syömässä grilliruokaa. Tää oli beach barbeque part 2, ensimmäinen osa oli ollut edellisviikolla Tuskassa. Luulin vitsiksi, kun olivat väittäneet, että grillasivat lavalla. Lost Societyn pojat siellä joivat kaljaa ja kääntelivät makkaroita. Very cool! Vaikka en kyllä Bodomia ole koskaan ottanut erikseen kuunteluun, ni kyllähän siinä seisoi ja ihmetteli sen tunnin verran. En tosin tunnistanut yhtään biisiä. Yksikään kertosäekään ei kuulostanut edes etäisesti tutulta.


Bodomin lopetettua koitin päästä mahdollisimman lähelle lavaa. Saavutin kutosrivin. Jo siihen päästyäni mietin, että olipa huono idea. Kamalaa kiroamista ja tönimistä ja riidan haastamista ja keskisormen näyttelyä. Koitin vaan hengitellä, että katson tästä pari ekaa biisiä, otan muutamat hyvät kuvat ja lähden turvaan. Klo 23.15 aloitti Offspring. En nähnyt mitään saatikka saanut niitä hyviä kuvia. Ei siinä, olin heti niin fiiliksissä, kun käyntiin pärähti Time to relax-intro. Ensimmäisen biisin jälkeen lähdin vaivalloisesti ja vaarallisesti kohti miksauslavan turvaa. Sieltä käsin olikin paljon parempi. Itse keikka sitten.. Uuuh! Miten vanhat miehet jaksaakin vetää. Such Smash, so nostalgy, wow. Vikan puoli tuntia soittivat muitakin biisejä, kuten Pretty flyn (tietysti) ja lopettivat The kids aren't alrightiin. Iik! Ruisrock 0/5, Offspring 5/5. Olin tyytyväinen ihmislapsi.


Koko settilista:
  1. Time to Relax
  2. Nitro (Youth Energy)
  3. Bad Habit
  4. Gotta Get Away
  5. Genocide
  6. Something to Believe In
  7. Come Out and Play
  8. It'll Be a Long Time
  9. Killboy Powerhead
  10. What Happened to You?
  11. So Alone
  12. Not the One
  13. Smash
  14. Self Esteem
  15. Intermission
  16. All I Want
  17. You're Gonna Go Far, Kid
  18. Staring at the Sun
  19. Why Don't You Get a Job?
  20. (Can't Get My) Head Around You
  21. Pretty Fly (For a White Guy)
  22. The Kids Aren't Alright
Yllättävän hyvin tästä päästiin vyörymään kohti uloskäyntiä, ja matka bussillekin meni jouhevasti. Thank god päästiin heti bussiin, joka parissa minuutissa lähti kohti Artukaisia. Auto samantien alle ja kotimatkalle. Takapenkki nukkui, mutta onneksi Csaba piti mulle koko matkan seuraa, ettei alkaisi väsyttämään. 1,5 tunnissa oltiinkin jo Haagassa ja kotiin pääsin ennen puolta neljää. Pakko oli vielä käydä lisäämässä fb:hen kuva Kakosta tykittelijämiespaita kädessä. Siitä onkin jo ehtinyt tulla mun koko fb-historian tykätyin ja jaetuin kuva. :D Stop sössöting, start cannoning!


Ruisrock 2014, only because of Offspring. After 20 years of fangirling I finally saw them! And yes, I was ~7 years old when I heard the Smash album first time and loved it. Ruisrock 0/5 (I really don't like anything about this festival), but Offspring 5/5.

4 kommenttia:

  1. Aika jännä nuo sun Ruisrockin kokemukset, kun oma ainoa on ollut paras festari koskaan. :D Johtu kyllä siitäkin, että koko ajan oli joku esiintyjä, jonka halus nähdä. Muistan kyllä sen kävelymatkan auringonpahteessa, ihan älyttömän perseestä. :-(

    Ja aaaah Offspring, olen kateellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän, että joko oot eläny siellä jossain omassa kuplassa tai se sun kertasi oli se poikkeus, joka vahvistaa säännön. ;D Oon ollut kolmasti tai neljästi Ruississa: kerran-pari alaikäisenä, 07 ja nyt. Jälleen kerran vannon, että never again, mutta pakko perua puheeni, jos joskus tulee taas noinkin kova bändi esiintymään. :)

      Poista
  2. Jep, tuo ensimmäinen virke :D en tiedä onko turkulaisilla joku asenneongelma, mutta joka ikinen kerta kun oon itse sielläpäin edes kadulla kävelemässä, joku tulee huutamaan korvan juureen ja meinaa vetää turpaan! Ja sitten just toi ikuisuuden kävelymatka Ruisrockiin on aina yksi saatanan sirkus :D
    Muuten kyllä tykkään Ruissista, mitä nyt muutamina vuosina ollut.
    Hauskaa näyttää olleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään Turkufani en itsekään ole, mutta Ruissia en pelkästään turkulaisten syyksi pistä. Se varmaan kerää ihan joka puolelta Suomea jotenkin maagisesti ne kaikki kakkapäät sinne. :P Toisaalta 35 000 ihmistä kerääntyneenä samaan paikkaan... Just waiting to explode.

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)