sunnuntai 31. elokuuta 2014

We love the 90's

Jes, ysäriä! Vaikka olinkin tätä festaria odotellut jo useampia kuukausia, heräsin asupuoleen vasta päivää ennen. Yritin porukoilta etsiä Spaissari-lootastani (oon säilyttänyt kaikki vanhat Spice girls-jutut) T-paitaa, mutta ei löytynyt. Seuraavaksi koitin etsiä vyölaukkua, sitäkään ei löytynyt. Lopulta päätin käydä ostamassa Punanaamiosta Union jack-mekon ja leikkiä Geriä, rekvisiitaksi pääsi mukaan Baby spice-barbi.



Perjantaina lähdin töistä hyvissä ajoin, jotta ehdin kekkuloida kotona rauhassa. Tutkin levyhyllyni ysäriaarteita ja Catcatin, Mr. Presidentin ja Aikakoneen levyistä valitsin autoon kuunneltavaksi viimeksi mainitun. Olin sopinut tapaavani siskon Sörnäisissä, kun hän pääsee 15.30 töistä, jotta saisin hänen parkkiksena. Olin olettanut, että lähialueilla ei olisi yhtään vapaata paikkaa, mutta riittihän niitä. Oli silti hyvä olla suunnitelma varalle.

Festareiden ovet olivat auenneet klo 15 ja ensimmäinen esiintyjä aloittaisi klo 16. Koko tapahtuma oli K-18, multa kysyttiin portilla henkkarit... Treffasin samantien Jassun, joka toimikin pitkälti mun perjantain seuralaisena.



Perjantai oli the päivä, lähes kaikkea tuli pikkuisena kuunneltua. Lauantaina olisi paljon vähemmän katsomisen arvoisia esiintyjiä. Ensimmäinen esiintyjä oli Catcat. Tiedättehän; bye bye baby, baby goodbye. Näillä keikoilla yleensä oli lavalla laulajat ja ehkä pari taustatanssijaa. Mikä bändi..?


Next stop: Rednex. Tiesin tältä vain yhden biisin: Cotton eye Joe, enkä osannut oikein odottaa mitään, mutta huh mimmosta tykitystä koko keikka. Ihanaa junttimeininkiä ja hyvää mieltä, tykkäsin!

Vähän sivukorvalla ja -silmällä tutkin Captain Jackia, jossa ei ollut yhtään alkuperäisjäsentä. Meh.



Ja sitten nää nuoruuteni kovimmat bändit, ensimmäisenä Mr. President. Oon ala-asteella luokan tyttöjen kanssa koulujen välisissä futiskisoissa cheerleadannu Coco jamboon tahtiin. Asia, jota en ehkä välttämättä tahtoisi muistaa.. Ja tää hittibiisi tulikin kahteen kertaan; ekana ja vikana. Yksi juttu, minkä huomasin, oli bändien kokoonpanot. Joissain ei ollut yhtäkään alkuperäistä jäsentä, joissain yksi. Tässä oli alkuperäinen ukkeli ja kahden naisen sijaan oli yksi, sekään ei tuttu lapsuudesta.


Sitten! Viikonlopun odotetuin! AIKAKONE! Tää oli mulle maailman kovin juttu ennen Spaissareita. Oli kasettia ja cd-levyä ja nimmaria ja ainakin yhdellä keikalla kävin, kun Nummelaan tulivat. Olin luovinut hitaasti kakkosriviin edelliskeikan aikana. Tässä vain Veera oli korvattu toisella naisella. Miinuksena täytyy koko festareille antaa Kattilahallin käyttö. Todella pieni ja tunkkainen. Lähtiessäni huonon ilman takia kesken kaiken pois, ovella oli jono. Tai oikeastaan ryysis. Kaikki halukkaat ei päässeet sisälle ja niitä oli hirmuinen määrä. Oli muuten vihaista. Aikakone ja Waldo's people olivat päällekäin, mutta ehdin kumpaakin katsomaan.


Seuraavaksi Günther. Kauheesti ei miehen duckface ja viikset olleet videoilla mieltä lämmittäneet, mutta kyllähän tuota kuunteli ja tunnistinkin parit biisit: Touch me, Ding dong song, Teeny weeny string bikini.

Illan pääesiintyjänä oli E-type. Onneksi ensimmäisenä tuli ne kaksi ainoaa tuttua biisiä eli Angels crying ja Life. Olin nimittäin ihan puhki, selkää sattui, niskat särki, ja kolmannen biisin jälkeen jätin festarit taakseni.


Autoon päästyäni kerkesin vikat 10 min kuuntelemaan YleX:ltä Matti Airaksisen Parasta ennen-ohjelmaa, joka on ainoa kuunneltavan arvoinen radio-ohjelma, ja tänään se vedettiinkin tuolta festareilta käsin. Airaksinen soitti levyjään kumpanakin päivänä myös Kattilahallissa.

Päivä 2. Koko päivän seisominen ei ollut tehnyt hyvää jo muutenkin yli 10 vuotta vaivanneelle selälle; kävelin etukenossa. Niska-hartiatilanteessakaan ei ollut kehumista. Olin kyllä illalla ennakoinut ja pistänyt Voltarenia hartioihin ja nappaissut Sirdaludin, mutta tilanne oli silti kehno. Jossain vaiheessa ilmoitinkin tutuille, että taitaa tämä päivä jäädä välistä, ellei tilanne parane. Muutamat tunnit vain lepäsinkin maaten leffaa katsoen ja sisko toi mulle ruokaa, ettei mun tarvitsisi liikkua. Ja kah, iltapäivästä tilanne olikin jo parempi. Enää ei sattunut jokaisella vasemmalla jalalla otetulla askeleella! Victory!

Olin ajatellut toiselle päivälle laittaa vain normivaatteet, mutta kyllä mä silti sain vähän grungehtavan kokonaisuuden ylleni ja tämän päivän kaveriksi otin Woodyn. Toy story tuli vuonna 1995, mitä hittoa? Oon vanha.



Olin ehtinyt missata jo kaksi kolmesta "hyvästä esiintyjästä", Magic affairin (kuunnelkaan tämän bändin Omen-biisi, huuuuh miten kova) ja E-roticin. Muumilta tosin kuulin, että "E-rotic oli vähän nolo. Alkuperäinen vanha nainen ähkii lavalla. Ei kiitti." :D Olisin silti tahtonut nähdä!

Pääsin alueelle asti Captain hollywoor projectin aikana. Muumi haki mut porttien luota ja mentiinkin samantien ulos, jossa Anna ja hänen kaverinsa hengailivat ennen Sashin katsomista. Heidän siirtyessä hyvissä ajoin Kattilahalliin, minä tungin itseni muiden tuttujen seuraan. Katsottiin Basic element, joka soitti vain puoli tuntia, mutta oli aika hiton hyvä!

Seuraavaksi oli päivän odotetuin: Pandora. Hyvältä se näyttää vieläkin. Soitti just ne kaksi mitä halusinkin kuulla: Trust me ja Don't you know. Minähän en tanssi edes humalassa, saatika selvinpäin, mutta nää biisit sai ehkä vähän liikehtimään. Ehkä. En myönnä mitään.


Ukkeli oli juur ennen Pandoran aloittamista pistänyt viestiä, että monelta oon kotona ja hän menee Mäntsälän kohdilla. Hän oli siis viikko sitten perjantaina lähtenyt vaeltamaan Ruotsin puolelle. Pandoran jälkeen lähdinkin alueelta ja yllätys oli suuri, kun Eetu odotti mua porttien ulkopuolella! Yllätysukkeli! Olin yhtä hymyä ja sotkin sen naaman samantien huulipunallani. Hihii! ^^

Lueskelin We love the 90'sin fb-sivuja, kamala itku ja parku vessa- ja bissejonoista. Itsehän ei tarvinnut jonottaa kertaakaan kummassakaan, joten muahahahhaa. Kortitkaan ei ilmeisesti toiminut, vippilippulaiset joutui jonottamaan omassa rannekejonossaan tunnin-pari ja ilmeisesti nää vippilippuhommat ei muutenkaan toiminut miten piti. Itsellä oli normilippu. Maakin lainehti muovituopeista, mutta mua ei häirinnyt mikään. Seriously. Mä alan käymään vain näillä teemafestareilla, porukka oli mun mielestä ihan älyttömän hyväntuulista, olivat panostaneet ysäripukeutumiseen, kaikki tanssivat sydämensä kyllyydestä, nostalgisoivat nuoruuttaan/lapsuuttaan, ja olivat samalla aaltopituudella. 5/5, mahtava tunnelma.



Yes! We love the 90's festival! I finally got to see all the bands I listened to when I was a kid, but never got to see them.

Friday: I dressed according to the theme; union jack-dress and a Baby spice-barbie as a prop. I saw Catcat, Rednex, Captain Jack, Mr. President, Aikakone), Waldo's people, Günther, E-type. I missed only Alexia, Dr. Alban and Bad boys blue, but they weren't so important.

Saturday: I got my neck, shoulders and lower back seriosly hurting. I have a bad back anyways and it didn't like the all day standing. I was about to stay at home this day, but resting and laying down till afternoon made it better. This day's outfit was more.. covering. A hadn't thought of this so much, so I just put together some grunge-ish clothes and took Woody as my avec. Toy story came out in 1995, what the hell? I feel old. I didn't arrive in time to see Magic affair or E-rotic, but I did make it to Pandora, which was the most important one to see this day. I also saw Captain hollywood project and Basic element.

I came to the conclusion that theme festivals might just be the best ones when it comes to people connecting, being on the same page and having fun together with complete strangers. Nostalgy trip!

6 kommenttia:

  1. I have the same Baby Spice doll!!
    Nostalgia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I have all my old Spice girls stuff left at my parents place. :P

      Poista
  2. Rrraaah! Toivottavasti jo ens vuonna pääsis ees johonkin ysärifestarille. Oon ihan masis kun en oo vieläkään päässyt vaikka niitä on ollu jo monta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän noita tuu, ysäri on in! Kattelin siellä eventissä, että olisit ollut tulossa, mut höh. ;___;

      Poista
  3. Iiiih..voi vitsi tuolla olis ollu mahtavaa! :D #lapsuus
    Yks omia ihan yybersuosikkela oli Mr. President! <3 Suutuin ihan kauheesti ku tuli niitä smurffi-covereita ja en suostunu kuunteleen sit ku oli coco jambosta tehty biisi, menin kaverin synttäreilläkin toiseen huoneeseen piteleen korvia ihan protestiksi. xD

    Ihan möhmöö jos ei oo alkuperäisjäseniä, eihän se sit oo oikeeta! Prkl!

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä annan Mr. Presidentille ton "väärän" naisen anteeksi, koska se oli aika kuumis. ^^ Jotkut Smurffien biisit on pinttyny niin pahasti päähän, että niiden alkuperäisiä sanoja ei enää muistakaan. Tulee automaattisesti vaan, että jeejee, jeejejeejee, jeejejeejee, Smurffit on taas täällä!

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)