torstai 4. syyskuuta 2014

Vielä yksi toisto part VIII

Viimeisestä saman otsikon tekstistä on vuosi, viime syyskuussa meni aiheeseen liittyen vielä hyvin, itseasiassa loistavasti. Ei mene enää. Alamäki alkoi selän kosahtamisesta lokakuussa. Selkäongelmiahan mulla on ollut ~16-vuotiaasta saakka ja välillä on ollut jaksoja, jolloin sängystä ylöspääsy on ollut työn ja tuskan takana, puhumattakaan jostain niin vaativasta kuin sukkien vetämisestä jalkaan.

Uudenvuoden jälkeen päätin skarpata. Sitä kesti kuukauden. Toukokuussa skarppasin uudestaan. Sitäkin kesti kuukauden. Kesäkuussa kävin vain pari kertaa salilla, heinäkuussa kerran, elokuussa en kertaakaan. Aina on ollut vaikea aloittaa uudestaan. Jo pelkkä viikon tauko tekee sen, että on hyvin vaikea lähteä uudestaan liikkeelle.

Vaatteet kiristää, ahdistaa ja puristaa. Tämä ei tietenkään mikään uusi asia ole, koska olen jojoillut painoni kanssa puolet elämästäni. Miksi kaikki ruoka on niin hyvää... Vaa'alla en ole uskaltanut käydä koko vuoteen. Luulisi, että suurimman osan 27 vuodesta ylipainoisena olleena tähän tilaan olisi jo tottunut. Yleensä tarvitsen ne itseäni säälivät itkupotkuraivarit ennen kuin ryhdistäydyn, mutta nyt oon taas pakottanut itseni salille. Kesällä on vaikea mitään dieettiä aloittaa, mutta maanantai 1.9. kuulosti hyvältä. Varsinkin kun olin ukkelille luvannut, että silloin menen salille. Oman vaikeutensa tuo tämä etätyöskentely porukoilta käsin, koko ajan olisivat tunkemassa ruokaa naamaan. Sekä se, että joka kerta oma sänky/sohva on miellyttävämpi vaihtoehto kuin salille meno. Must... stay... tough... Katsotaan mitä tapahtuu. Nyt on tapahtunut ainakin naaman punoitusta, koko selän valumista pitkin laitteita, sydämen hakkaamista ja vartalonmyötäiset salivaatteet ovat vaihtuneet miesten shortseihin ja isoihin bändipaitoihin. Ma, ti, ke salilla, tänään välipäivä, huomenna taas puuuh.

Tässä samalla ajattelin sanoa pari sanaa tuosta #kutsumua-aiheesta, joita kuvia näkyy nyt paljon blogeissa ja facebookissa. Itse en tähän osallistu, koska mua ei koskaan kiusattu, vaikka olisinkin ollut helppo valinta: olin koko kouluaikani (Palojärven ala-aste, Nummelanharjun koulu, Länsi-Uudenmaan koulutuskeskus) hiljainen pullukka, joka vetäytyi omaan tai niiden parin parhaan kaverin seuraan, ja varsinkin ala-asteella olin vielä hölmön näköinenkin. Hikarikin olin, lukuun ottamatta vuoden kestänyttä 'ihan sama'-vaihetta yläasteella. Ihan haukuitta en päässyt, joskus sain pari poikkipuolista sanaa, mutta niiltä tuskin kukaan välttyy. Ne liukuivat samantien pois. Mitä mulle on pari vieraan lapsen ulinaa? Ei mitään.


Again, jojoing with my weight. Just like I have the last 14 years. Last September I was in good shape, but it all went south when my back pain returned on October. And the weight just kept coming back. No surprise there, why is all food so good? And going to the gym a pain in the ass? Think I've used to being overweight like I have most of my life, but nooo. Anyway, time to shape up again. Maybe...

4 kommenttia:

  1. Mäkään en osallistu tuohon haasteeseen, kun ei ikinä kiusattu, ainakaan niin että olisin ottanut sen kiusaamisena. Yläasteellakin olin puolet ajasta erittäinkin normaalipainoinen, joten ees läskiksi ei haukuttu. En siis osaa samaistua tarpeeksi että voisin osallistua, mutta tärkeällä asialla siinä ollaan silti.

    Ja tosta saleilusta... Mä oon vuoden verran tässä käytännössä maksanut salimaksuja ihan turhaan, kun hädintuskin oon ees vilkaissut sinne päin. En oo uskaltanut pistää jäsenyyttä poikki, kun usko on ollut kova, että vielä sinne mennään ja käydään säännöllisesti :D Juu ei. Ens maaliskuuhun asti olisi vielä tätä sopparia jäljellä, mutta jollei siihen mennessä mitään ryhtiliikettä tapahdu, niin täytynee jatkaa kymppikorttimeiningillä. Mä en todellakaan ole ihminen, jonka mielestä salilla on PAKKO käydä kun siitä kerran joutuu maksamaankin, nyt se on viimeistään nähty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne salimaksut vähäsen takaraivossa naputtaa, kun ei siellä käy. :P Mulla on hyvä olla se jäsenyys, että sit aina välillä jossain hulluuspuuskassa, kun on kovasti aloittamassa liikkumista (jälleen kerran) ni ei tartte alkaa miettiä, että pitäisikö sitä taas salille liittyä vai meenkö vaan lenkille, joka on tylsää, vai mitä teen. Fressistä kuitenkin tykkään, kun siellä on kaikkea: ryhmäliikuntaa, kuntosali ja vesijumppaa.

      Poista
  2. Minä taas osallistuin tuohon #kutsumua -juttuun koska kiusattu olin, ajoittain hyvinkin rajusti. Jännä miten elämänkatsomus voi johtaa siihen, että koko persoona ulkonäköä myöten pyritään latistamaan.

    Tsemppiä salikäynneissä kunnostautumiseen, se ensimmäinen kerta kai vaatii suurimman ponnistelun mutta siitä se sitten helpottuu. Mielestäni sinä et ole kuitenkaan läskiä nähnytkään vaan olet kaunis nainen. Sekä sisältä että ulkoa. Liikunnasta kuitenkin saa hyvää fiilistä joten siksi tsemppaan saliharrastuksen suhteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Anna. ^^ Ensimmäinen ryhdistäytymisviikko kunnialla ohi! Tänään ajateltiin Eetun kanssa vielä tehdä Nuuksioretki. Ei se salilla käynti mitään herkkua ole ainakaan tässä vaiheessa, mutta sen jälkeen on hyvä fiilis, että sai lähdettyä. :)

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)