maanantai 30. kesäkuuta 2014

VarjoTuska

Jo neljäs vuosittainen VarjoTuska! \o/ VarjoTuska 2013 löytyy TÄÄLTÄ ja VarjoTuska 2012 TÄÄLTÄ.

Olin liikenteessä perjantaina jo puolilta päivin ja Kaisiksessakin jo ennen kahta, mutta nää aiemmat jutut eivät liittyneet mitenkään VarjoTuskaan. Kaveripariskunta meni naimisiin, teen siitä myöhemmin oman postauksensa. Tästä hääporukasta suurin osa lähti kohti Tuskaa ennen neljää, jossa vaiheessa minä siirsin pehvaani sata metriä Naispatsaan suuntaan. VarjoTuska-mode activated.



Ekana päivänä varjoilu oli ihan kakkososassa. Perus puistomeininkiä. Mua vaan alkoi parin tunnin jälkeen juhlamekko ahdistamaan ja oli pakko lähteä himaan. Sen kerran ku en ole autolla liikenteessä, hnghh. Bussi alle, kotiin vaihtamaan vaatteet, kaupasta välipalaa ja autolla takaisin Kaisikseen seiskan aikaan.

Porukka oli moninkertaistunut, mutta oli tosi paljon ihan uppo-outoja tyyppejä meidän porukassa. Parisen tuntia siinä taas meni höpötellessä ja maassa kieriessä, kunnes piti siirtyä häiden jatkobileisiin. Alkoi jo kovasti väsyttämään jo aikaisessa, joten lähdettiin jo kotiin päin. Maijakin oli ilmestynyt paikalle ja sen otin sovitusti mukaani ukkelin lisäksi.




Auton olin jättänyt Kaisikseen, joten sinne mennessä pyörähdettiin katsomassa vielä VarjoTuskan kunto. Aika heikko. Oli porukkaa, muttei enää kuin pari tuttua. Auto alle, Leppävaarasta pitsua ja himppeen katsomaan Sinkkuelämää ennen kuin sammahdettiin.

Vähäsen oltiin mietitty Maijan kanssa, että kun viime vuoden VarjoTuskan aikaan katsottiin Bieber- ja Robin-leffat, nyt olisi Isac Elliotin vuoro. Tää kuitenkin lässähti siihen, ettei sitä ollut mistään lähettäviltä vuokrattavissa.




Ukkelin lähtiessä Tuskaan mekin alettiin pikkuhiljaa olla neiteilymme neiteilty. Otettiin bussi alle, käytiin Sellossa ostoksilla ja jatkettiin junalla keskustaan. VarjoTuska day 2. Vain Mystis oli meitä ennen paikalla, mutta kyllähän se siitä taas pikkuhiljaa. Päivä oli vieläkin porottavampi kuin edellinen. Pakko oli välillä varjoon päästä. Olin vähäsen palanut edellispäivänä, rintakehä ja toinen olka punoittivat, joten nyt oli aurinkorasva mukana.

Loppujen lopuksi olinkin taas hirmuisen kaverimäärän ympäröimänä. Kuten jokaisessa edellisessäkin VarjoTuskassa, Juha Jyrkäs tuli sähkökanteleensa kanssa viihdyttämään meitä. Maijan ja Mystiksen lisäksi näin muitakin blogi-ihmisiä: edellispäivänä Maria tuli moikkaamaan ennen siirtymistä festareille, Elzy ja Lita istuskelivat porukoissamme ja tän lisäksi iloisena yllätyksenä saatiin seuraamme Nebula, Saija Sasetar ja Shadow.



Tuskaihmiset alkoivat valumaan takaisin kymmenen-yhdentoista välissä. Vähän tämän jälkeen alettiin suuntaamaan ukkelin ja kaveripariskunnan kanssa meille. Pistettiin Kauna pyörimään, mutta nukahdin kesken kaiken Eetun kylkeen.

Sössöting Sunday. Vettä satoi kaatamalla koko päivän, joten jäin ihan vaan kotiin. Olihan täälläkin mulla seuraa pitkälle iltapäivään asti. 1,5 viikkoa lomasta kärsitty, kolme viikkoa edessä. Otan täksi ajaksi ehdotuksia ja kutsuja vastaan, varsinkin arjelle!


Forth annual VarjoTuska event. For those who are too lazy/broke/uninterested/something else to go to the actual Tuska Festival.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Nummirock 2014, part 3/3

Lauantaina käytiin aamusella Turon ja Jaanan kanssa autolla kaupassa. Katseltiin sateessa kauppaan vaeltelevia ihmisiä, hurrr. Takaisin päästyämme pidettiin autobileet, wohoooo! No okei, ne oli kyllä aamupalabileet Runtelin Metsäbileiden säestyksellä, mutta silti.


Kävin katsomassa Tuonen, vaikken ole siitä enää vuosiin välittänytkään ja tästä jatkettiin Maijan kanssa katsomaan pari biisiä Ismo Leikolaa. Olisi ollut kiva katsoa se kokonaankin, mutta en jaksanut enää olla alueella. Tunti riitti. :P Välillä pitää vaeltaa takaisin leirintään, sinne parhaisiin juhliin.


Seuraavaksi olikin Nummen kovin veto, tästä sain suurimmat kiksit: Poisonblack. Villen ihana ääni + en ollut näitä nähnyt vuosiin. Ja sitten taas leirintäbileet. Viime vuonna mulla meni lakucalypset kokonaan ohi, mutta tänä vuonna sain pariinkin pulloon osallistua. Kalle oli tehnyt useita lakuja eli viinaa+Lakrisalia, jota en ollut ennen maistanutkaan ja meni ihan täysii hornan ohi suosikkishotiksi. Jallun vihaajana olin myös hyvin järkyttyneen yllättynyt Anun tekemästä Jallu+Pätkissekoituksesta, joka ei maistunut ollenkaan Jallulta.



Pojat olivat teetättäneet Nummeksi Kakko-paidat vuosimallia 2014. Tai siis tykittelijämiespaidat. Heillä oli myös tykittelijämiesbisseä eli olivat tehneet etikettejä ja liimanneet niitä kaljapullojen kylkeen.


Sunnuntaina olin jo ysin aikaan hereillä. Pakkailin kamoja ja kiertelin hiljaista leiriä. Yllättävän nopeesti saatiin kaikki lähtökuntoon. Kiertelin moikkaamassa hereillä olevat ihmiset ja lähdettiin 11.30 kotia kohti. Yleensä ollaan aikalailla joka vuosi startattu tasan klo 12. Poliisitkaan eivät olleet vielä puhalluttamassa (ehkä ne olivat vain pitämässä sadetta) vaikka Jaana oli jo valmiiksi kuumotellut, että nyt hän joutuu elämänsä ensimmäiseen puhallutukseen.

"Yes? This is Bönthö."

Parkanossa pysähdyttiin pesemään raivokkaasti käsiämme (tämä oli kaikkien suuri toive) ja syömään. Toinen pysähdys oli vessa- ja tankkaustauko Toijalassa. Tän jälkeen koin jotain uutta: otin autossa päikkärit! Yleensä oon aina itse kuskina takasmenomatkoilla mistä tahansa, etten voi nukkua. It was niiiice. Tiputettiin ensin nuo kyydistä ja minä ajelin sen vartin matkan kotiin, pojat kun olivat ottaneet matkalla vielä yhdet Garaget. Ensin tosin käytiin Eetun kanssa Sellossa ostamassa mupellettavaa illaksi.


Heti kotiin tultua revin vaan samantien kaikki vaatteet pois keskelle lattiaa. Ällöttävät ryönäset savulta haisevat vaatteet. Perinteisesti piti heti päästä hinkkaamaan Nummirock iholta pois. Lämmintä vettä, juoksevaa vettä!  Hyvin ehdin purkaa tavarat, syödä ja käydä internetin läpi, kun Hanna soitti, että olisi kohta täällä. Oltiin Nummessa puhuttu, että voitaisiin täällä vielä jatkaa viikonloppua, pötkötellä vain.

Csaba toi siis Hannan tänne suoraan Nummesta, lupasin heittää sen seuraavana päivänä laukkuineen varusteineen kaikkineen kotiin. Lainasin sille puhtaat vaatteet ja katseltiin The big Lebowski ja Dogma. Puolen yön aikaan mentiin nukkumaan. Olin ihan killissä. Pehmeä vuode ja lämmin ympäristö tuntuivat hyvin miellyttäviltä.


Post Nummirock depression tuli vuorokautta myöhemmin katsellessani Elizan kuusi tuntia väsäämään videokoostetta tapahtumasta (se on tuossa ihan alimmaisena), jossa taustalla soi Aikakoneen Vuosisadan rakkaustarina. Hei, enää vuosi Nummeen!


Nummirock Saturday and Sunday. A day after coming home I already got post Nummirock depression. At first I was fine, but then Eliza made this:


torstai 26. kesäkuuta 2014

Nummirock 2014, part 2/3

Öiden nollakelit ei ihan kauheesti haitannut, vaikka välillä oli vilu, mutta oli mulla hyvä makuupussi. Oli sadekuuroja, yksi aamuinen raekuuro, mutta pääosin ihan kuivaa keliä, vaikka muuten vilpoisaa. Harmitti tietenkin vähän, kun nyt oli huonoimmat kelit mitä koskaan aiemmin näin 10 vuotena, jotka oon Nummessa viettänyt, mutta siellä paikan päällä ollessa ei voinut kyllä valittaa; alkoholi, ystävien läheisyys ja notski lämmittivät hyvin.



Perjantaiaamu alkoi rauhallisesti meidän kyytiläisten kesken autolla aamupalaa tehden. Joku junttipulla oli yöllä mennyt polttamaan toisen tamperelaisten tuoman sohvan ja sai tästä hiukka  nootia. Siitä oli ilmeisesti tehty hälytyskin yöllä, kun meinasi alkaa ympäristökin samalla palamaan. Sen kerran kun tän sankarin näin, ni hän kantoi mukanaan hetkeä aiemmin jostain leiristä pöllimäänsä aurinkovarjoa. Nuija. Jos välttämättä haluasi pyromaniataipumuksiaan toteuttaa, olisi edes odottanut sunnuntaihin.




Bönthöleiri

Tän päivän bändit olivat Assemble the chariots, joka oli viime vuonnakin täällä soittanut ja ollut meidän leirissä laulamassa aamun pikkutunteina lyriikoiltaan vakuuttaavaa ja improvisoitua "nussikaa minua perseeseen"-hittiä. Itse asiassa viime vuonna se oli mennyt multa kokonaan ohi, koska olin nukkumassa, ja kuulin tästä villiä huhua vasta myöhemmin. Joka tapauksessa. Tätä slogania Jaakko huutelikin läpi keikan ja viimeisen biisin jälkeen solisti sanoi, että nää huutelijat voisi jäädä keikan jälkeen paikoilleen. Ja eikö se solisti hetken kuluttua tullut yksinään lavalle pitämään puolen minuutin yhteislaulusessiota ko. biisistä.





Tästä piti heti vaihtaa lavaa ja mennä katsomaan Wolfheartia. En jaksanut tosin loppuun asti, vastahan tää oli helmikuussa nähty. Ei siinä, hyvää mössöä oli, mutta milloin Saukkosen bändit eivät olisi.

Joka päivä sain kaikki must see-keikat mentyä katsomaan, mutta kaikki "nää vois kans katsoa"-bändit jätinkin välistä kuten Stamina, Turisas ja Fear of Domination. Toisaalta kaikkihän nää on jo aiemmin nähty. Ainoa, mikä vähän harmitti, oli Whispered. En tiedä bändistä yhtään mitään, mutta kuulin myöhemmin, että olivat soittaneet Hopeanuolen tunnarin metalliversiona. ;__;



Anssi toivoi esiintyvänsä tästä lähtien ainakin joka viidennessä postauksessa.


Ysäribileet jatkuivat leirissä. Muumi oli toista vuotta kauniissa vaaleanpunaisessa onepiecessä koko saakelin Nummen, nyt ilmestyi paikalle Kapa banaaniasussa. Perusmeininki. Kaljamölkkyä kävin jossain vaiheessa seuraamassa, mutten jaksanut/uskaltanut itse osallistua. Täältä leiriin palattuani Kati huuteli yksityisbileisiin: oli tehnyt ämpärillisen boolia ja ottanut mukaan piiitkiä pillejä. Siihen me pistettiin retkituoleja ympärille ja imuuteltiin kavereiden kanssa boolia ja pillien välityksellä syötettiin mansikoita toisillemme.




Nää kelit oli semmoisia, ettei todellakaan tullut tehtyä perinteistä pulahdusta Nummijärveen. Eikä sen puoleen huvittanut riisuutua senkään vertaan, että olisi suihkussa käynyt. Telttailussa on huomattavissa sekin puoli, että hiuksia saa selvitellä ikuisuuden aamulla. Lauantaina hiusten jo ollessa lättänät ja likaiset, pistinkin ne vain hyvin kiinni ja pois edestä. Sunnuntaina laiskotti jo sen verran, että edellispäivän kampauksella mentiin. Erona tosin oli, että se oli niin räjähtänyt, että piti vetää huppu päähän.

Tänä iltana en jaksanut valvoa kuin johonkin kahteentoista. Edellisyön viiden tunnin yöunet painoivat päälle.





Nummirock Friday. This is all normal, basic festival activity.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Nummirock 2014, part 1/3

No oho, en jaksanutkaan jäädä odottelemaan muilta kuvia. Lisäilen niitä sitten myöhemmin, jos on erityisen hyviä tai nöyryyttäviä otoksia.

Tämän kuvan pistin fb:n pakolliseen kuvaketjuun: minä ja lippuni. Takana ukkeli lataa akkuja.

Elikkäs! Keskiviikkona alkoi loma klo 13. Phuk yea! Kotiin päästyäni oikeastaan vain pyörin tuskastuneena ympäri kämppää haluten, että jotain jo tapahtuisi. Ukkelillakin oli jo tämä päivä vapaa. Viimein Jaana ja Turo ilmoittelivat itsestään ja lähdettiin niitä hakemaan yökylään. Käytiin vielä Tammiston Cittarissa ostamassa vikat jutut ja tultiin meille. Aikamme kuluksi illan leffaksi latasimme Walter Mittyn ihmeellisen maailman. Islantimaisemia! Nää alkoi kympiltä katsella jotain futismatsia, jolloin minä vetäydyin yöpuulle.

Operaatio Tetris.

Ensimmäinen maistuu aina parhaalta?


Torstaina se koitti viimein! Nummiaamu! Olin jo ennen kelloa hereillä, käynyt suihkussa ja datailin. Muutkin alkoivat pikkuhiljaa heräillä. Suunnitelmana oli lähteä viimeistään kymmeneltä ajamaan, mutta ei tietenkään haittaisi, jos oltaisiin jo aikaisemmin valmiina. Ja hei, auto starttasikin jo 9.15! Hieman oltiin malttamattomia.



Oli muuten ensimmäisen näistä kymmenestä Nummestani, jolloin mun ei tarvinnut ajaa. Eetu ajoi sinne, Jaana takaisin. Pojat otti etupenkin omakseen, naiset oli takapenkillä. Lähes jokavuotinen pysähdys tehtiin Parkanossa (vessatauko ja apuasejaseunohtui). Tämä myöskin on se paikka, jonka kohdalla näen parhaaksi avata ensimmäisen alkoholijuoman. Sinne jäi 9kk soberness. Eikä ollut ensimmäinen juoma edes Somersby, jotka olivat hankalasti takakontissa (en ollut miettinyt tätä loppuun asti) vaan jaloissa pyörivä Garage.

Juhannusvillapaita.



En ollut ennen tiennyt, että Eetu oli nimennyt kännykkänsä seuraavasti: Swagiluuri. Bluetoothin välityksellä kun kuunneltiin autossa musaa niin tämä teksti näkyi stereoissa.

Tämän vuoden Nummeensaapumisbiisi oli Puita kaminaan. Uh! Se on siis se biisi, joka vikalle suoralle kääntyessä pistetään soimaan ja jota luukutetaan leirintään ajaessa.

Tätä tää oli koko ajan. Niin paljon tanssimista.


Koska oltiin jo puoli kahden aikaan Nummessa, oli vielä mukavan hiljaista. Vaikka olihan siellä jo kavereita semmoset parikymmentä paikalla. Pistettiin teltta kasaan ja aloitettiin juhliminen. Mitään rankempaa musiikkiahan ei taas ollut meidän leirissä, ysäri ja Makitara soivat (Muumi oli liimannut kitaransa täyteen Makin kuvia). Koko ajan tuli lisää kavereita ja sai olla halailemassa siellä täällä. Goatseleiriinkin eksyin sen yhden ainoan kerran tänä Nummessa ja juurikin torstaina. Eli siis Jaakon ja sen kauhajokelaisten kavereiden leiriin, joka sijaitsee rannan puolella.

Oli uusia tuttavuuksia, paidattomia miehiä, tyttöbakteereja, ja torstain ainoana katsottavana bändinä Profane Omen. Tätä seurasin alkuun raivokkaasti eturivistä Sinnan kanssa, mutta lopulta lähdin syrjäytymään ja löysin muitakin kavereita. Ja Eetun, joka otti mut toiseen kainaloon, Hannan toiseen, ja kaatui suorilta jaloin meidät mukaan vetäen aidan päällä kaataen sen. Kapa sai tästä otettua kesken kaatumisen kuvan, joka näyttää siltä, että me tytöt siellä vaan kaatuillaan kännissä, Eetua ei siinä edes huomaa. :P


Kaksi seuraavaa kuvaa löysin semmoisen henkilön kuin Lihtsalt Muumi fb-sivuilta.


Ihan erikseen mainitsen tässä Natun. Ollaan seurattu toistemme blogeja, meidän yhteinen ihana kaveri on tuo rakas pinkissä onepiecessä seikkaileva Muumi ja Natun poikaystävän bändi soitti Nummessa. Somersbyn rohkaisema ysärijytkeen soidessa taustalla istahdin hänen viereensä sohvalle juttelemaan ja tykästyin kovasti! Onneksi kavereineen hengasivat useasti meidän leirissä koko Nummen. ^^

Uskomaton suoritus multa näin kuivan kauden jälkeen. Ei mennyt överiksi eikä vajareiksi. Koko ajan oli kivaa ja mitään aukkoja muistissa ei ole. Jaksoin bailata aamuviiteen, eli ohi monien konkareiden. Success!


Nummirock thursday. I'm feeling too lazy to translate all that unimportant text when the pics tell the story good enough. :)