maanantai 12. tammikuuta 2015

Dance on the graves

Oon varmasti jaaritellut Sentenced-historiaani tarpeeksi parissa aiemmassa postauksessa (esim. täällä), joten liikutaan suoraan viime lauantaihin, jolloin Circuksessa järjestettiin Täältä Pohjoiseen - Sentencedin tarina-kirjan julkkarit ja muuta oheistoimintaa. Viralliselta nimeltään tapahtuma oli Dance on the graves - A celebration of & and a tribute to Sentenced.

Kolmen ja seitsemän välissä meillä kävi kavereita, yhtä lukuun ottamatta kaikki menossa Circukseen. Ehdittiin siinä ajassa melkein kaikki albumit kuunnella läpi. Kahdella autolla jatkettiin keskustaan. Hiukkasen hermot kiristyi, kun aikataulu petti siinä vaiheessa, kun piti ajaa vielä takas kotiin avaamaan ovea kännykkänsä meille unohtaneelle kaverille. Keskustassakin tietysti meni aikansa löytää parkkis. Oltiin kuitenkin kymmentä vaille kahdeksan paikalla.

19.00 Ovet
20.00 Haastattelu
21.00 Kirjan signeerausta
23.00-01.00 Tribuuttibändin esitys


Koko illan oltiin aikataulusta myöhässä, mutta eikö se niin mene vähän kaikkialla. 20.20 lavalla tapahtuman järjestäjä ja tribuuttibändin laulaja haastatteli about ysiin asti Laihialaa, Lopakkaa ja kirjailija Riekkiä. Tämä oli henkilökohtaisesti tapahtuman paras kohta. Yleensä vaan pyörittelen silmiäni, kun fanit alkoholihuuruissa huutonauraa idoliensa mukahauskoille jutuille, mutta täytyy myöntää, että nyt omatkin hartiani hytkyivät useampaan kertaan. Lavallakin näytti olevan hauskaa. Kamalasti on haastatteluissa ja kirjassa toistettu, kuinka ovat juroja ja hiljaisia pohjoispohjanmaalaisia, mutta oli ilmeisesti hyvät pohjat, kun juttua riitti. Laihialalla mikki putoili ja kaljat purskahteli suusta, kun nauratti niin.



Seuraavana ohjelmanumeron oli kirjojen signeeraus, joka ei ollut... öh... ihan tavanomaista toimintaa. Ensin yleisö ohjattiin väärään kohtaan, sen jälkeen oikeaan, oli ihan hirmuinen tungos, eikä minkäänlaista loogista järjestystä, kunnes lavalta kuulutettiin, että josko tekisitte jonon pöydän oikeasta kulmasta lähtien. Jono oli... oli... paksu. 3-4 ihmistä vierekkäin. Ensimmäiseen puoleen tuntiin sain liikuttua askeleen. Alun hirmuisen suman ja kiilaavien tyhmäpäiden jälkeen jono alkoi onneksi vetämään. Toisaalta en tiedä, miten tuonne olisi edes jonon saanut järkevästi järjestettyä. Jono liikkui hitaasti myös sen takia, että pojat ei liukuhihnamaisesti vain signeerannut kirjaa kirjan jälkeen, vaan jäivät myös juttelemaan faneille ja antoivat ottaa yhteiskuvia. Ja olihan siinä myös se seikka hidastamassa, että he olivat nauttineet virvokkeita ja ramppasivat vessassa.



Sain kaikilta kirjaan nimmarit (Riekki, Jarva, Laihiala, Kukkohovi, Lopakka, Ranta), vaikka hetken näytti huonolta: Laihiala häipyi pissutauolle kesken kaiken. Kukkohovi kuitenkin ystävällisesti sanoi, että tytöt oottaa nyt siinä sen aikaa, että Ville tulee takaisin ja tarjosi kaljaansa, mutta kieltäydyin kohteliaasti kuskin hommiin vedoten. Itse asiassa tänään tuli täyteen 6 kk siitä, kun viimeksi koskin alkoholiin. Kyllä sitä sitten Nummessa ehtii. Mutta niin. Laihiala kerkesi vessareissunsa jälkeen signeerauspöydän takana olevassa baarissa hetken hengata kunnes Lopakka kävi hänet vetämässä takaisin pöydän ääreen (tässä välissä oli pari muutakin ehtinyt jo käymään ja tulemaan takaisin wc-tiloista). Hieman oli huonotuulisen ( ja hyvin humalaisen) oloinen ja siitä näki, ettei tää homma nyt ollenkaan kiinnostaisi. Laihialalle miinusta, Kukkoholville plussaa, muut olivat aika neutraaleja poikia. Ranta kätteli signeerauksen jälkeen. Myöhemmin kuulin, että hyvinhän se mulla kohdalla vielä meni; lopulta Laihiala oli tehnyt katoamistempun, eikä kaikki olleet hänen nimmariaan saaneet. Kyllä mun mielestä homma pitäisi kunnialla hoitaa loppuun, kun leikkiin on kerta lähtenyt.



Taas lisää odottelua. Tribuuttibändi, jolla ei ilmeisesti mitään virallista nimeä ollut, oli puoli tuntia myöhässä. Suurimmalle osalle taisi olla epäselvää ketkä bändissä soittaa ja arvailivat ehkä jotain edes vähän nimekkeitä nimiä siihen. Minä olin jo fb-eventtiin liittymisen aikaan tiennyt, että ihan eihän se niin ole. Alunperin parin kaverin piti siinä soittaa, lopulta soitti vain yksi. Tapahtuman järjestäjä lauloi. Muista jäsenistä ei ollut sen tarkempaa tietoa, heitä en tuntenut. Tiedossa oli kaksituntinen settilista, mutta lähdin jo neljännen biisin kohdalla, koska 1) selkä ei enää kestänyt 2) väsytti 3) suoraan sanottuna ei kiinnostanut jäädä enää pidemmäksi aikaa. Nähty. Tästä on ollut paljon puhetta, että bändi soitti hyvin (niin soitti), mutta että solisti olisi ollut ihan pehvasta. Ei ollut. Siis _ihan_ pehvasta. Perus karaokejamppa. Ääni ei vaan tuntunut kestävän, vaikka vasta aloiteltiin. Ts. odotin paljon parempaa.



Seuraavana päivänä olin menossa mielenkiinnosta katselemaan mitä porukka oli kommentoinut fb-eventtiin. Kuitenkin kun koko ajan kaikki oli ollut myöhässä, signeeraustilanne oli kaaosta, baaritiskille sai jonottaa puolikin tuntia ja solistista oli tullut sanomista. Ilmeisesti kritiikki oli käynyt liian painavaksi, koska tapahtuman järjestäjä/solisti/eventin luoja oli poistanut eventin.

Epäkohtia toki oli, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Sen verran fanityttö olen, etten olisi jättänyt missään nimessä välistä. Ja sain mitä halusinkin eli nimmarit kirjaan ja näin haastattelun.


I participated on a book release party (a book about a band called Sentenced) last Saturday at The Circus. Sentenced split up ten years ago. The band members (-1, one of them died six years ago) were also present. There were an interview with the author and two band members, a book signing session with the author and the whole band and a 2-hour tribute band performance. The interview was funnyyyy, I got the autographs, but I left after four songs due to backpains and tiredness, but that's ok, 'cos I got what I went for. ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)