lauantai 21. helmikuuta 2015

Kun minä olin nuori

Ensimmäisen koulupäivän aamuna kiukuttelin vanhemmilleni, että en mene kouluun ennen kuin (vuotta nuorempi) pikkusisko tulee myös. Siskolla ei myöskään saanut olla mitään, mitä mulla ei ollut. Se sai silmälasit jossain vaiheessa ja minä olin onnesta soikeena, kun sain omani myöhemmin. Hah! Mul on kans! ...tosin vuoden-parin rillien käytön jälkeen tarkastuksessa totesivat, etten olisi niitä missään vaiheessa edes tarvinnut. Hyvä, olinkin todennut ne jo tylsäksi hommaksi.

Väitin lemppariprätkähiirekseni Turboa, vaikka oikeasti olin lääpälläni Vinskiin. Sen sijaan suosikkiturtle on aina ollut Leonardo. Nykyään sekä Vinski että Leonardo koristavat oikeaa pohjettani.

Jos jätetään piirretyt sikseen, ihastuksiini kuuluivat Harrison Ford ja The Moffattsien Dave. Juuh elikkäs. :')

Meillä oli "vain" Nintendo Entertainment System ja olin parhaalle kaverilleni kateellinen heidän Super Nintendo Entertainmet Systemistä, jota kävin usein heillä pelaamassa. Aikuisiällä hommasin itselleni SNESin ja ostin ko. kaveriltani muutamat vanhat pelit.


Ala-alasteaikoina kävin joka talvi ihan täpöö laskettelemassa. Pari postausta sitten kerroin kuinka piti mennä laskettelemaan ensimmäisen kerran sitten vuoden -99, mutta vuokraamosta ei löytynyt sopivia monoja. Torstaina kävin hitto soikoon ostamassa hyvät monoset sekä lasketteluhousut ja nyt odotan parempia kelejä kuin nää räntäsäät. Toivottavasti edelleen tykkään laskettelusta...

Kävin läpi kaiken maailman oikomishoidot niskavedosta rautojen kautta sekä ala- että ylähampaiden kaariin. Dem traumas. Kyllähän se tietysti kannatti ja nykyään ei hampaat harota minne sattuu ja hammaslääkärissä käyn mieluusti. Kerran jopa toivoin vanhemmilta joululahjaksi käyntiä suuhygienistille.

Aikakone oli parasta. Ja Spice Girls. Ensiksi mainitun näin viimeksi keikalla elokuun We love the 90's-festareilla. Huoneeni olin vuorannut täyteen Spaissareiden julisteilla.

Olin huono häviäjä. Pelikortit ja -laudat lenteli. Kiukkusin. Nykyään... Oon edelleen huono häviäjä. Poikaystävä ei suostu pelaamaan kaksistaan mua vastaan mitään. Porukassa sentään on helpompaa, kun on monta häviäjää. Kunhan en vikaksi jää.


Halusin joko kampaajaksi tai oopperalaulajaksi. Jälkimmäistä en osaa kommentoida mitenkään, mutta hiusten parissa olisi mukava häärätä. Tosin ilman sitä ihmiskontaktia...

Löysin parhaan kaverini 2. luokalla ja sitten oltiinkin kauppikseen asti ku paita ja peppu. Meillä on ollut kovin eri jutut ja kiinnostuksenkohteet ja kaveriporukat viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta koitetaan kuitenkin nähdä ainakin se kerran-pari vuodessa.

Olin aina näääääin hyvä koulussa lukuun ottamatta yläasteen vuoden jotain muka-badass-kautta. Muuten hikari to the bone. Ainoa, missä olin surkea, vaikka kuinka yritin, oli musa. En vaan osaa, en tajuu. Eiks riitä, että on hyvä kuuntelemaan?

Viidentoista ensimmäisen ikävuoteni harrastuksiin ja liikunnallisiin kiinnostuksenkohteisiin kuului tennis, pyöräily, rullaluistelu, sulkapallo, laskettelu, uinti, aerobic ja step-aerobic. Sekä tietenkin lukemin, lukeminen, lukeminen. Muuta: taekwondokiinnostus loppui parin kerran jälkeen, samoin työväenopiston järjestämä ranskan kurssi umpitylsistyttävän ja monotonisen opettajan takia.


Ps. Kuvat on sentäs ihan nykyaikaa, vaikka hetken pohdinkin aikaa vievää valokuva-albumien läpikäyntiä ja skannausprosessia. Sain ryhdistäydyttyä ja laitettua väriä päähän ensimmäistä kertaa sitten marras-joulukuun. Hyvä hiuspäivä! ^^

6 kommenttia:

  1. Tää oli jotenkin todella herttainen ja hauska postaus. Ihania kuvia myös sinusta. ^-^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. ^^ Itseäni kiinnostaa lukea ennen ja jälkeen-tyyppisiä ja menneisyydestä kertovia postauksia, toivottavasti muitakin. :)

      Poista
  2. Hauska postaus, lapsena itsekin fanitin Spice Girlsiä, mutta huononlaisesti kun piti aina naapurissa käydä kuuntelemassa, kun ei ollut omaa soitinta, eikä niitä julisteitakaan. Ihan pienenä halusin balettitanssijaksi ja koska olin niin laiha, olisin varmaan pärjännytkin siinä, jos vanhemmat olisi ottanut toiveeni tosissaan.

    Huono häviäjä ollaan täälläkin, penskana tosin vähemmän, nykyään sitäkin enemmän :D Ragequit tuttu juttu ainakin Monopolissa. Sitä en tosin enää tykkää pelata laisinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitään en oo samalla antaumuksella fanittanut ennen enkä jälkeen Spaissareitten. Kaverin Spaissari-pleikkapeliä ja polaroidkameraa kadehdin suuresti. :P

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)