perjantai 8. toukokuuta 2015

Ei kuivuman merkkejä

Tänään tuli täyteen tasan 300 päivää alkoholitta. Taustalla ei ole alkoholismia, raskautta, haasteita tai muutakaan sellaista. Muutoinkin olen tosi nirso nesteiden osalta. Miten tässä nyt näin on käynyt? Tämä postaus on omistettu juomiselle. Kuvissa on ironinen, muttei kovin hankala, haaste: löydä alkoholi.

Limu: Join kaikkia mahdollisia limuja päivittäin 15 ikävuoteen asti. Sitten yhtäkkiä vaan ei enää maistunutkaan. Itse asiassa alkoi maistua pahalta. Lopetin melkein seinään limujen litkimisen. Tän 13 vuoden aikana oon pari kertaa hörpännyt Fantaa (nenää nyrpistäen), jos ei ole muutakaan ollut lähettyvillä ja johonkin teinivuosien drinkintynkään oon heitellyt sitä sekaan.  Ainoa, mikä tuo lähes vilunväreet, on Cokis/Pepsi. Niihin en koskis nykyään pitkällä tikullakaan. Ihan tajuttoman kauheen makuista ja hajuista litkua, eikä se värikään ole mikään janonherättelijä. Yksi poikkeus kuitenkin on, jota tulee pari kertaa vuodessa juotua: Herra Hakkarainen-vadelmalimonadi.


Kahvi ja tee: Kummatkin ovat olleet aina epämiellyttävän makuisia. Yksi kesä yritin olla aikuinen ja opetella juomaan kahvia, tämä tosin tapahtui ollessani kymmenen ikävuoden tienoilla. Viimeksi maistoin useamman vuoden tauon jälkeen kumpaistakin (vietnamilainen kahvi, intialainen chai) MadCook-tapahtumassa lokakuussa 2012. Hyi. Oon kuitenkin sen verran aamuvirkku, ettei mun onneksi ole koskaan täytynyt harkita aamujeni aloittamista kahvilla. Ei vaan... Ei.  Kamalata myrkkyä. Vieraana oon tosi vaikea ja hävettääkin välillä, kun ensin tarjotaan kahvia, "ei kiitos", sitten teetä, "ei kiitos", kolmanneksi limua, "ei kiitos" ja vasta sitten tulee mehuehdotus, "jee! joo!"

Alkoholi: No niin, tähän pahaan, pahaan asiaan. Ensimmäiset kokemukset asian suhteen olivat 13-vuotiaana. Siihen se sitten jäikin 3-4 vuodeksi. Tämän touhun uudelleen aloitettuani se oli luokkaa kerta/kk. Montaakaan kertaa en siis ehtinyt juomaan ennen ensimmäistä seurustelusuhdettani, jonka alettua 4/2004 alkoholin kanssa läträäminen vähitellen muodostui lähes viikottaiseksi rutiiniksi. Sitä se oli sitten sen kolme vuotta. Eron jälkeinen vuosi ennen seuraavaa pariutumista olikin melkoista haipakkaa. Join joka ikinen viikonloppu sekä perjantaina että lauantaina. Niihin aikoihin otti paikkansa myös pisin putkeni: neljä päivää. Kyllä tärisytti. Jälkikäteen sitä touhua miettiessä välillä ihan hävettää. Turhaa juomista ja turhan paljon juomista. Alkoholin käyttö oli viikonloppuisin pakollista, muita vaihtoehtoja ei edes mietitty, ja rahanmenokin oli sen mukaista. Niin säälittävää toimintaa. Osan tästä läträämisestä pistän antisosiaalisuuteni ja ujouteni piikkiin. Kesäisin puistoon mennessä piti yksi ottaa jo bussissa, koska jännitti nähdä ihmisiä ja pelkäsin, että istun ihan tuppisuuna. Toisaalta voidaan miettiä, että olin tuolloin 20-21-vuotias ja sen ikäisenä kuuluu asiaan hölmöillä hölmöilyt pois alta. Mielsin oman toimintani kuinka tyhmäksi tahansa näin vanhempana, en silti mitään muuttaisi. Se teki musta tällaisen ja siitä johtuen olen nyt tässä missä olen.


Nykyisen seurustelusuhteeni (alkaen 8/2008) aikana juominen on koko ajan vähentynyt vähenemistään. Tahattomia tipattomia alkoi tulla 2010 (tähän väliin mainitsen, että muutamat kerrat pidin joskus aiempina vuosina sitä tarkoituksellista tipatonta tammikuuta) ja koko ajan ovat juomisvälit kasvaneet. Noudatan periaatetta "vain tarpeeksi spesiaaleissa tilanteissa". Esimerkiksi viime vuonna tämän kategorian alle lukeutuivat Nummirock, kesämöksäbileet ja VarjoTuska.

Näitä asioita arvostan juomattomuustilanteessani:
-raha ei katoa kurkusta alas
-yöunet eivät kärsi
-kaikki pysyy muistissa
-oma käytös pysyy kontrollissa
-krapulattomat aamut
-morkkisvapaat aamut
-vaivaton kulkeminen joka paikkaan autolla
-ei tarvitse pyydellä anteeksi seuraavana päivänä keneltäkään jos on jotain sattunut sössimään


Aikoinaan sain kommentin: "Voishan sitä koittaa joskus juoda sivistyneesti, ei tartte aina olla joka shitfaced tai vesiselvä." Mutku. Alkoholia käytän vain juopumistarkoituksiin. En käy yhdellä tai juo saunakaljaa tai ota ruokailun yhteydessä lasia punaviiniä tai mitään muutakaan vastaavaa siitä syystä, että alkoholijuomat on pahoja. Mieluummin juon jotain, mistä nautinkin, ja mikä todennäköisesti on halvempaa. Kaikki alkoholi jää aina kakkoseksi esimerkiksi mehulle tai vedelle.

Kyllä mun nirsous hyvin näkyy näissä alkoholijuomissakin. Katsahdus alkoholihistoriaan:
-ensimmäiset pari vuotta Gin lemon
-seuraavat pari vuotta 7,5-volttinen Gin-lonkero
-vuosi ylimakeita siidereitä, lähinnä Rekorderlig Mansikka-Lime
-monen monta vuotta jo Somersby

Aina on joku yksi ainoa hyvä juoma löytynyt ja sitä oon käyttänyt niin kauan, kunnes se on muuttunut pahaksi. Esimerkiksi tuon lonkeron hajua en voi enää sietää.


Sitten perinteisiin ärsyttäviin kommentteihin, kun oon selvinpäin jossain, onneksi nää on kuitenkin melkeinpä kokonaan jäänyt jo parin vuoden taakse. Kommentit, että oot tylsä ja mikset juo ja joisit nyt ja entä jos tarjoon ja oot hauskempi kännissä. Varsinkin eka ja vika osaa ärsyttää. Jos selväpäinen Marjut ei kelpaa, niin voit jatkaa matkaa, ole hyvä. Jos jonkun kaverisuhteen ylläpitämiseen alkoholi on välttämätön, niin se suhde saa mennä. Ja vielä yksi, joka kommentti saa sapen myös kiehumaan, vaikka ei minuun niin edes liity: että tipaton tammikuu on vain niitä varten, joilla on alkoholin kanssa ongelma. Ja samaan hengenvetoon väitetään, että voisivat pitää milloin tahansa itse kuukauden tauon, eivät vain halua. Tuskin muistavat edes, milloin edellinen tipaton viikko on ollut. Murrrr! Suomalainen juomiskulttuuri nyt vaan ikävä kyllä sattuu olemaan tätä tämmöstä...

Kyllä mä edelleenkin yhtälailla viinankittaamistapahtumissa käyn, kotibileissä ja baareissa, eikä mua haittaa, että muut juo. Täten muita ei pitäisi haitata mun juomattomuuteni. Onneksi nykyään on harvassa ne kerrat, että jotakuta haittaisikaan. Korkeintaan joku, joka ei mua niin tunne, saattaa yllättyä, mutta ei mitenkään pahalla.


Jos en olisi halunnut tehdä romaanipostausta, olisin vain sanonut, että tykkään itsestäni ja elämästäni enemmän näin. En kuitenkaan ala täysin absolutistiksi, voihan sitä välillä, jos sattuu siltä tuntumaan. Onneksi harvemmin tuntuu. Itse asiassa muistan milloin teki viimeksi mieli juoda! Joulukuussa meidän tupareissa. Mutta ei ollut tarpeeksi spesiaali tapahtuma. :')

No mitä minä juon?
Vettä. Kaikkialle kannan puolen litran vesipulloa mukanani. Välillä mehutiivisteitä. Jos oikein itseäni hemmottelen, ostan BonAqua Villivadelmaa tai Herra Hakkarainen-limonadia.


Todennäköisesti jäi useasta asiasta höpöttämättä, kun tätä tekstiä niin tohkeissani tahkoin, mutta olkoot. Huomatkaa myös, että puhun tässä itsestäni, omasta juomisestani ja omista kokemuksistani, joten on tarpeetonta luulla, että katson nenänvartta pitkin Sinua sen takia, että käytät alkoholia. Turhaa on myös elämänvalintojeni vähätteleminen tai kyseenalaistaminen. Eiks je? :) Mut musta olis kiva kuulla teidänkin suhteesta alkoholiin ja kokemuksista sen käytön aloittamisen ja/tai lopettamisen kanssa! Ihanaa viikonloppua itse kullekin!


It's been exactly 300 days since I last used alcohol. There's no alcoholism, pregnancy, some challenge or anything else like that behind this. It seems that in Finland you need a proper reason to not to drink or you are just plain weird. Here the alcohol culture is... just... Well, you drink. A lot. And that's normal.

I'm really picky when it comes to different kind of drinks and beverages. I'm a hard guest: "Coffee?" "No, thank you." "Tee?" "No, thanks." "Soft drink?" "Krrhm, ermh, no..." "Juice? "Yes, yeyeee!" I usually only drink water or juice, but mainly on the above I talk about alcohol.

My first experience was when I was 13. That was all for the next 3-4 years. When I started it again, I drank about once a month or less. At 17 I started dating the first time. After that the drinking slowly turned in to a every weekend sort of thing. We broke up when I was 20 and the next year as a young but of age single girl I was pretty much out of control. I drank every single weekend on Friday aaaand on Saturday. Every week for a year. It was a must, not an option, and the money I spent to it... It was a stupid, reckless time with poor decision making, but necessary; I needed to get it out of my system and without that period of my life, I wouldn't now be where I am.

So. Then. I was 21 when I started dating again (8/2008). I'm with that same person still. ♥ Since that the drinking decreased little by little. There was longer and longer times that I did not drink, it seemed less fun to me, and the last about three years I've drank only a couple of times a year. "I drink only on special enough cases." For example last year it was Nummirock, summer cabin party and Tuska.

Things I appreciate when not using alcohol: the money doesn't go down my throat, I get a decent good night sleep, I remember everything, my behavior doesn't change, no hangovers and I can visit many place per night by driving.

And then the usual super annoying things people say to someone who's not drinking: you are boring, why aren't you drinking, you should drink, what if I buy drinks to you, you are funnier when you are drunk. And so on and so on. You have to make do with the sober Marjut or no Marjut at all. If a friendship needs alcohol to work, that's some crappy friendship.

I still go to partys and bars like I use to. I just don't drink. I don't have a problem having drunken people around me so they shouldn't be bothered about me either. Fortunately me not drinking has been going on long enough that people have gotten use to it and I really, reaaally rarely have to listen to inconsiderate comments about it. Yey. :) I make it seem like I'm the only one this way. :P But of course that is not the case. A few other friends in our circle of friends have had enough of beeing drunk every weekend. Slowly but steadily I will have them aaaaall with me, bwahahahah!

TL:DR: I seldom use alcohol, because I like myself and my life better without it. No matter what the Finnish drinking culture is. Still, I am no absolutist and I do drink couple of times a year. That way it stays fun.

Ps. All the pics has a cider in them, yes, I know.

10 kommenttia:

  1. Mä oon taas outo suomalainen siinä mielessä, että saatan juoda sen yhden oluen ja siinä koko homma :D Monet kattoo sitä tosi pahalla, että mennään pubiin ja otan kaljan. Loppu ilta menee vettä juodessa ja silti mulla on kivaa. Joskus toki juon ihan kännin ilosta, jos näin saa sanoa, mutta suureksi osaksi se on sitä, että ruuan kanssa tai muuten tulee otettua yksi. Mun juomistottumukset on ollut samaa luokkaa, kun sulla. 20-21 vuotiaana tuli vedettyä kurkusta alas kaikki, mikä sai mut känniin. Toisaalta viimene superkänni on tapahtunut 2vuotta sitten, koska se herätti ajattelemaan toisin. Mitä siitä saa, että käyttää 20euroa kaljalavaan ja seuraavana aamuna on tukka kipee, kun vois ostaa muutaman kaksi hyvää olutta (harrastan oluita, namnam), Jotenkin tuntuu, että suomalaisuuteen kuuluu se pohjaton kittaaminen, jos et vedä väkeviä, olet tylsä ja huono. Ite tyydyn nykyään nimittäin mietoihin ihan sen takia, etten saa lärväkännistä mitään muuta kun morkkiksen irti.
    Oon myös kuullut, että mun suhde alkoholiin on epäterve, kun saatan ottaa lounaalla oluen. Se on näköjään terveempää, että vedetään perjantaina ja lauantaina tukka kipeeks ja krapuloidaan sunnuntai, kun että ottaa kohtuudella. :/
    Sekava kommentti, mutta toivottavasti pointti tulee esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös kuullut väitetyn sellaista, että käyn baareissa ja bileissä vain siksi, että saisin blogiin kirjoitettavaa. Ilmeisesti vaihtoehtona ei voinut millään olla se, että mulla on hauskaa selvinpäin ja nautin ystävieni seurasta. :D Pointti tuli esiin, kiitos tarinoinnista. ^^

      Poista
  2. Todellakin ymmärrän valintaasi. Itellä aina ollut ongelmana, että en kykene viettämään iltaa ja "ottamaan vaan pari kaljaa" vaan se päätyy aina siihen että olen kännissä kuin käki ja oksentelen pitkin seiniä. Useimmiten tulee myös tehtyä tai sanottua jotain hyvin typerää. Kiitos ei. Ja seuraavana päivänä juurikin se kauhea morkkis ja huono olo. Päätinkin taannoisen vapun jälkeen, että suljen korkin hyvin pitkäksi aikaa, ja toistaiseksi ainakin ajatus alkoholista on nostanut vain sapen maun suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ongelma ei ole siinä, ettenkö pystyisi jättämään juomista yhteen tai kahteen, vaan siinä, että hyi alkoholijuomia. :S Mulla se semmoinen hyvästä alkoholijuomasta nauttiminen ei oikein ole vaihtoehto, kun en niistä pidä. Eli ne kerrat, kun sitten juon, se on humalahakuista. Viime vuoden juomiskerrat oli tosi onnistuneita ja oli hauskaa! Vaikka aina siinä on kyllä se riski, että voi mennä överiksi.

      Poista
  3. Minä olen sitä tyyppiä, joka ei tarvitse alkoholia oikein mihinkään. Poikaystävä juo saunakaljan, itse juon ehkä limpparia. En näe tarvetta ravata baareissa, mutta jos kaveri haluaa lähteä niin silloin otan, mutta en ikinä liikaa. Vatsa sanoo kyllä kun raja tulee vastaan ja sitten ollaan vesilinjalla. Pelkään kännisiä (koska oksentelevat), joten en tahdo olla yksi heistä :D Otan vain kohtuudella, jos otan, mutta jos kaverit ei haluaisi lähteä illanviettoon en minäkään kävisi missään moneen vuoteen ja alkoholi jäisi tasan ruoan kanssa nautittavaksi punaviiniksi tai yhdeksi ainoaksi terassidrinkiksi kesäkuumalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverikännisiä en pelkää, mutta muuten joo! On tosi turvaton olo jos viikonloppuöisin satun liikkumaan jossain. Keskustassa ajaessa pistän ovet aina lukkoon.Baareissa ei tulisi käytyä, ellei siellä olisi kavereita. Lukuun ottamatta tietenkin keikkoja. ^^

      Poista
  4. Mä en juo oikeastaan ollenkaan nykyään. Tämän vuoden puolella on mennyt kaksi lasia skumppaa :D Aina saa kuulla "miksi et juo?", "Mikä sua vaivaa?", "Ootsä raskaana^?", "Kyllä se kuuluu välillä juoda!". Mutta entä jos ei vaan tee mieli? Olen mielummin selvinpäin ja voin hyvin ko kärsin darroista ja turhasta rahanmenosta. Pistän ne rahat mielummin ruokaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla taitaa olla muutenkin niin urheilullinen elämäntapa, että juominen pilais aika lahjakkaasti treenailunkin. :P Vähäinen/olematon alkoholinkäyttö auttoi säästämään hurjasti rahaa, eikä olis ollut mitään mahiksia, että olisin saanut tätä kämppää ostettua ilman näiltä vuosilta säästämiäni summia. Toki jokainen saa tietysti itse päättää mihin omat ansaitsemansa rahansa pistää, mä valitsen tämmöset pysyvämmät ja pitkäkestoisemmat sijoituskohteet. :) Mut tarttee kyllä myöntää, että on mulla tänä vuonna tulossa ainakin yksi tapahtuma, johon aion varautua Somersbyllä.

      Poista
  5. Kiva lukea kunnon avautuminen alkoholista ja aika paljoon voin samaistua. :) Ite kokeilin ekoja kertoja alkoholia muistaakseni 15-vuotiaana, jossain vaiheessa tuli oltua jopa koulussa hiprakassa/kännissä tai lähdettyä kouluajalla juomaan (kapinaa yliholhoavia vanhempia kohtaan ehkä ?).
    Kun muutin 18-vuotiaana omilleni ja isompaan kaupunkiin alkoholinkäyttö lähtikin sitten täysin lapasesta. Sain paljon paljon uusia "ystäviä", joista osat olikin alkoholin vietävissä jo valmiiksi, osan kanssa "alkoholisoiduttiin yhdessä". Putket piteni ja jatkui aamusta iltaan (tietenkin välillä sammuttiin ja sitten kun herättiin, jatkettiin), muistikuvat hämärtyi, kouluhommat kärsi ja lopulta oli pakko lopettaa kokonaan koulussa käyminen, ihmissuhteet hajoili, jälkeenpäin mietittynä varmasti myös lemmikit (kesyrotat) kärsi tilanteesta...

    Muutin parikymppisenä uuteen kaupunkiin paremman elämän perässä (ja sossujen painostuksen takia). Uudet "ystävät" ja ryyppypiirit löytyi tuossa tuokiossa ja taas sitä mentiin... Yks heinäkuu päätin olla selvin päin ja onnistuinkin siinä, mutta kuinkas ollakaan elokuun ensimmäisenä päivänä alkoikin viikon putki. Myös kovemmat päihteet ja käyttötavat tuli kuvioihin.

    Sitä jatkui muutaman vuoden, sekoilin ees taas, tein asioita ja jouduin tilanteisiin mihin en ikinä olis päätynyt ilman alkoholiongelmaa. 2010 Provinssin jälkeen päätin, että nyt loppu. Päätin lopettaa alkoholin (ja muiden päihteiden of course) käytön toistaiseksi. No tässä nyt on oltu kohta viis vuotta selvin päin. (Lukuunottamatta tän vuoden maaliskuista TK-keikkakänniä, joka meni överiksi niinkun aina kun juon ja totesin, että en vaan osaa juoda kohtuudella.)

    Ehkä oon päätymässä tässä selityksessä siihen pointtiin, että kaikilla ei mun mielestä ole vaihtoehtoja "ottaa kohtuudella". Todennäköisesti jos on taipuvainen alkoholismiin niin se on joko tai. Ainakin omalla kohdalla, joko oon juomatta kokonaan tai sitten siitä "yhdestä" lähtee järkyttävä meno päälle, eikä siitä tiedä, kuinka pitkä putki siitä lähtee.

    Oon alkoholisti ja tuun olemaan sitä lopun elämääni. Oon tehnyt päätöksen, että oon toistaiseksi ilman alkoholia ja toivon, että se pitää pitkään. Tiedän, että luultavasti ennemmin tai myöhemmin vielä juon ja oon kännissä, mutta todellakin toivon, että se sitten jää yhdeksi satunnaiseksi illaksi. Mun psyyke ja kroppa on muutenkin niin raunioina, että parinkin päivän putki vois tehdä aika huonoo. Mulle alkon käyttö on valitettavasti kaikki tai ei mitään.

    Tulikohan tästä nyt mitään järkevää tekstiä. Ois niin paljon sanottavaa, mutta ajatus juoksentelee joka suuntaan, eikä pysy kasassa. :D Ehkä tästä jostain jotain pointtia löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkä romaanikommentti, kiitos!

      Onhan se alkoholi semmonen laillinen huume, mutta siihen oon aina vetänyt rajani. Mulla ei ole koskaan ollut halua lähteä kokeilemaan edes kannabista ja tiedän, etten koskaan tulekaan sitä tai mitään muitakaan huumeita kokeilemaan. Alkoholinkin kanssa riittää nykyään se pari kertaa vuodessa. En tekstilläni ajanut takaa, että on ihan pehvasta olla kännissä, onhan se ihan hauskaa (muutoinhan olisin täysin absolutisti), mutta mulla vaan henkilökohtaisesti sattuu olemaan kivempaa ilman. Kerran-pari vuodessa on toki hauska repäistä, mutta onhan se nyt oikeesti hälyttävää, jos "ilo ilman viinaa on teeskentelyä" tai "hauskaa ei voi olla ilman viinaa" tai perjantai=alkoholia, tms.

      Ja onnittelut, oot päässyt tosi pitkälle tilanteesta, jossa oot ollut. Paljon tsemppiä selvään elämääsi. ^^

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)