lauantai 30. toukokuuta 2015

Seikkailupuisto Huippu

Oon helposti vietävissä: kuun alussa kaveri postasi facebookiin kuvan, jossa oli kiipeilypuistossa. Googletin paikan heti, se oli Seikkailupuisto Korkee. Mainostin tätä siskolleni, joka informoi, että samanmoinen on juuri avattu Leppävaaraankin. Seikkailupuisto Huippuun oli meiltä matkaa vain muutamat hassut kilometrit, joten se tietenkin meni Helsingissä sijaitsevan seikkailupuiston ohi. Seuraavaksi olin huutelemassa sinne seuraa itselleni ja varaamassa aikaa. Keskiviikkona käytiin kiipeilemässä Marian kanssa. Ja kuviahan sai klikkaamalla suuremmiksi. :)


Lysti kustansi 24e ja sillä hinnalla sai leikkiä niin kauan kuin jaksoi. Aluksi meille iskettiin kypärä päähän ja valjaat päälle, jonka jälkeen meitä opastettiin pikkupikkuisella perehdytysradalla kuinka turvavarusteet toimivat, mitä eri merkit tarkoittavat ja kerrattiin säännöt, kuten esimerkiksi, että puissa olevilla tasanteilla saa olla max kaksi henkeä kerrallaan ja puiden välisillä tehtävillä vain yksi.

Ratoja oli kuusi, vaikeusasteita neljä. Radat olivat 6-18 metrin korkeudessa. Radat päätyivät vaijeriliukuun (whiiiiii!), jotka olivat 40-140-metrisiä.


Ihan yhtälailla paikalla oli lapsia kuin aikuisiakin. Ja aikuisia katsomassa maasta käsin korkeudessa olevia lapsiaan. Ja lenkkeilijöitä, jotka pysähtyivät katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Tosi jännä, miten jollain paikalla ei ole varsinaista osoitetta; se sijaitsi Leppävaaran urheilupuiston takana, pururadan kupeessa, metsässä. Lähimmän parkkipaikan osoite oli annettu ja itse puistoon koordinaatit.


Aloitettiin helpoimmasta ja jatkettiin toiseksi helpoimpaan, jonka mä jo koin haastavaksi. :') Toisen radan kohdalla Maria sai tatsin hommaan ja liikkui valon nopeudella tehtävät läpi, kun minä minä möngersin niitä hitaasti ja katsoin taakseni, kun kaksi jo ehti edelliselle tasanteelle odottamaan vuoroaan. Siinäpä odotatte, en pääse nopeammin. :P "Seikkaillessaan asiakas arvioi itse omat taitonsa, fyysinen kuntonsa ja henkisen tilansa. Hän on itse vastuussa tilansa arvioimisesta". Täten jätin mustan ja punaisen radan (ainakin tällä kertaa) rauhaan ja kävin läpi kaksi vihreää ja kaksi sinistä rataa, kun taas Maria kävi läpi kaksi vihreää, yhden sinisen ja ne vaikeimmat eli punaisen ja mustan.

Vältyin naarmuilta ja mustelmilta, mutta paita ja hiukset olivat täynnä puuhaketta, johon loppuliukujen jälkeen pehmeästi tömähtelin. Todennäköisesti tulee tänne mentyä vielä toistamiseen kesällä, ehkä jopa kokeilen niitä vaikeampiakin ratoja, mutta muuten pari kertaa vuodessa riittänee mulle. Ajatuksissa on käydä sitä Helsingin seikkailupuistoakin testailemassa.

 
A tree top adventure park thingie opened at Espoo this month. It's only a few kilometres for my place and sounded fun so I went the check it out with a friend. There was six tracks, four difficulty levels, the tracks were 6-18 metres from the ground and they all ended on a wire rope slide, whiiiii! I was so sloooow and dared to try only 4/6 tracks, not the hardest ones. There were both kids and adults, there were adults only watching their kids, there were joggers stopping and wondering what's happening. Funny how a place does not have an address; it was in in the woods, near jogging tracks. On their website they had given the address of the nearest parking area and the coordinates to the place. Anyways, I think I might go here again sometime during the summer to try the hardest tracks. The park is open from spring to autumn, but I think for me this is a once a year thing.

2 kommenttia:

  1. Oi, vitsi miten siistiä! Pitääkin käydä tuolla, vaikuttaa mahtavalta paikalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa kesätekemistä, kannattaa käydä! :)

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)