keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Nummirock 2015

Keskiviikko, päivää ennen:
Perinteisesti mun kyydissä Nummeen lähtivät Eetun lisäksi kaveripariskunta. Nää tuli meille jo edellisiltana, jotta oltaisiin heti torstaiaamuna valmiina ajoissa lähtemään. Jaanalla oli vielä illalla futispelikin. Hänen poissaollessansa katsottiin Kung Fury. Ei toiminut mulle mitenkään päin. Ei. Ei vaan ei. Mua väsytti ja odotutti ja jännitytti sen verran, että kävin nukkumaan, kun muu seurue vielä jatkoi iltaa saunomalla ja Wayne's worldillä.

Alla olevan kuvan lisäsin someen tekstillä: Joku tommonen random kaverin kaveri lähti seitsemän vuotta sitten mun kyydillä Nummeen ja on siitä lähtien joka vuosi pummannut multa autopaikan.


Torstai, ensimmäinen päivä:
Kello oli kasilta herättämässä, minä heräilin läpi yön koko ajan ja viimein nousin seitsemältä. Kävin suihkussa, pakkailin loput asiat, tungin aamupalaa nassuun ja meikkasin. Viimotteeksi alkoi operaatio Tetris. Eli miten mahduttaa neljän hengen kamat pienen Fiestan pieneen takaluukkuun. Maijahan oli onneksi jo edellispäivänä tullut hakemaan kyytiinsä neljä lavaa juomia, kaksi retkituolia ja ilmapatjan, joten saatiin kuin saatiinkin loput kamat survottua autoon.

Tällä kertaa aiottiin selviytyä 3,5 tunnin ajomatkasta ilman mukapakollista kauppareissua ja vain yhdellä pysähdyksellä, koska ottomaatin tarve oli suuri. Perinteisesti Parkanon kohdalla sihahti auki ensimmäinen juoma. Ensimmäinen juoma itseasiassa 341 päivään. Oli pahaa. Karviasta nostettiin rahaa ja klo 13 saavuttiin parin tarkoin harkitun ja valitun biisin (Viinamäen mies ja Bönthöö) säestyksellä pääkallopaikalle ja suoraan Bönthöleiriin.



Telttaa kasaan ja pystyyn ja juhlimaan! Hetkisen vain istuttiin kunnes lähdettiin vaihtamaan lippua rannekkeeseen ja samalla vierailtiin rantaleirinnän Goatseleirissä. Muuten koko päivä meni aika pitkälti meidän omassa leirissä lukuun ottamatta kahteen kertaan suoritettua leirinnän kiertämistä ja kavereiden paikantamista.

Mua jo ennakkoon huvitti Tykittelijämies-yhteisön perustaminen, Bönthöleiri-event ja googledocsit aiheesta mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan ja kuka tuo mitäkin. Oli pari sohvaa, noin sata pressua, Tykittelijämies-banderolli, Tykittelijämies-kaljaa, oli GoPro-kamera teipattuna kossu- ja lakupulloihin ja niitä kierrätettiin leirissä. Mitä tästä leiristä ei löytynyt, sitä ei tarvittu. Muumi esimerksi toi niinkin oleellisen asian mukanaan kuin lifesize pahvi-Makin. Tykkäsin kovasti, ja niin tykkäsivät muutkin! Nummi tunnetusti syö miestä ja Makikin näytti päivä päivältä enemmän pahoinvoivalta. Ensin tuli skarppina paikalle, toisena päivänä alkoi nuokkumaan, roikkui hirressa, naama valui ja lopulta hän heittäytyi la-su välisenä yönä nuotioon.



Säähän oli... olihan se. Satoi ja satoi lisää. Onneksi oli niitä pressuja. Mutta oli myös ihan hyvääkin säätä. Ja yllättävän lämmin oli silti, varsinkin verrattuna viime vuoteen, jolloin jengi hytisi neljä päivää putkeen, koitti saada notskin vierestä paikkaa ja hieroa itseään viereiseen henkilöön lämpöä saadakseen. Perjantai oli kuitenkin sään puolesta lauantaita parempi.

Torstaina oli yksi must see-bändi, joka käytiin katsomassa Hannan kanssa. The man-eating tree. Sen olin vasta äskettäin löytänyt, kun kävin Nummibändejä läpi. Toinen, mikä olisi ollut hauska nähdä, oli Suamenlejjona, mutta olinkin melko varma, etten oo enää hereillä siihen aikaan (01.45) kuten en ollutkaan. Tietoisesti menin puolen yön jälkeen nukkumaan, koska ilman kunnon yöunia en käynnistyisi millään.


Perjantai, toinen päivä:
Kympin aikaan heräilin, pesin nassuni ja hampulini, söin aamupalaa ja ihmistäydyin. Oli kuitenkin sellainen fiilis, että just nyt en jaksaisi pariakymmentä kaljalla aamuaan aloittavaa kaveria, joten kömmin vielä pariksi tunniksi takaisin telttaan Eetun viereen. Oli muuten maailman paras ostos se ilmapatja, miten oon kaikki nää vuodet pärjänyt pelkällä vaahtomakuualustalla! (Vastaus: oon aina puoli yötä nukkunut Eetun sata kertaa paremmalla makuualustalla kunnes se on itse tullut nukkumaan.)

Enivei. Vasta joskus yhden aikaan uskalsin ihmisten ilmoille. Bileet olivat jo käynnissä. Perjantaina en jaksanut juoda muuta kuin vissyvettä, näin pitkään raittiina olleena olisi tuntunut jotenkin itsetuhoiselta ajatukselta juoda kolme päivää putkeen ja katsoa mitä tapahtuu. Onneksi en ollut krapulassa, muuten olisi jäänyt ainoaksi ryybspäiväksi tuo torstai. Tosin ilmeisesti sovin silti hyvin muiden juhlijoiden joukkoon, koska kiven kovaan myöhemmin mulle väitettiin, että olithan sä kännissä. :')




Tän päivän aikana satoi useita kertoja, pitkään ja kovaa. Olin kovin tyytyväinen Rukka-sadetakkiostokseen, vaikka sainkin siitä parit kommentit kuulla - olin muun muassa Eevil Stöö. Eetu sai vihdoin reilua kuukautta sitten voittamansa pukukilpailun palkinnon: skumppaa Hello Kitty-koristein sekä laminoidun pienen julisteen, jossa oli kuva hänestä voittopuvussa, mutta taustalle oli muokattu "minun maitani" lehmineen.

Tämän päivän kolmesta must see-bändistä kävin katsomassa kaksi, Arionin ja Korpiklaanin. Niiden aikana satoi ihan koko ajan. Hnngh. Forever one olis ollut kova nähdä, mutta se oli taas joskus yömyöhään, kauan sen jälkeen, kun olin mennyt tutimaan. Sadetakista huolimatta alkoi olla kovin kostea olo. Laukku oli märkä, samoin sukkikset ja ja ja meh. Ei siinä, oli tosi hauskaa yms yms, mutta lopulta tahdoin hetken olla lämpimässä ja kuivassa paikassa. Kymmenen aikaan menin telttaan, vaihdoin kuivat vaatteet ja totesin olon olevan niin mukava, että jäinkin telttaan vain pläräämään läpi käsiohjelmaa ja nukkumaan.

Alhaalla mutru-Marjut-kokoelma.



Lauantai, kolmas päivä:
Voin kertoa, että tässä vaiheessa porukka alkoi jo olla aika dokatun näköistä. Ei mulla sen paremmin mennyt likaisissa hiuksissa ja "tänään en välitä miltä näytän"-vaatteissani eli Kullikivun T-paidassa ja collegehousuissa. Nyt oli kuitenkin sen verran lämpöstä ja, mikä tärkeintä, kuivaa (!!!), että T-paidalla pärjäsi hyvin. Kun jälleen yksi lakycalypsepullo lähti kiertämään porukkaa (viinaa+vettä+Lakrisalia ja pulloa kierrätetään niin kauan kun se on tyhjä), päätin minäkin osallistua. Olinhan jo kuitenkin luvannut johonkin yhteen asti nukkuneelle Eetulle, että "jos oot kymmenessä minuutissa teltan ulkopuolella ja jalkeilla, lupaan juoda Somersbyn". Itse se ei sieltä ollut pääsemässä ylös, joten Anu tämän lupauksen kuultuaan sai Eetun sekunneissa ulos. Ihmenainen.



Tän päivän juttuja oli ananasbikinit, booliämpärin ympärille kokoontuminen ja boolin imuuttelu näääin pitkillä pilleillä, lakucalypse kera GoPron, pahvi-Makin polttaminen, ryhmäkuva sekä ysäribileet. Nyt olisi ollut kolme katsottavaa bändiä, onnistuin näkemään yhden. Käytiin katsomassa Maijan kanssa Shiraz lanea. Muut kaksi bändiä, ne koko festarin tärkeimmät, olis ollu Diablo ja Eluveitie, mutta menin nukkumaan klo 23 eli silloin kun Eluveitie aloitti. Vähän harmitti, vaikka oon kyllä Eluveitien nähnyt kolme kertaa, Diablonkin pari kertaa ja niitä aion mennä vielä loppuvuodesta katsomaan.

Musta on tullut vanha: ensimmäisenä yönä menin siis klo 00 nukkumaan, toisena klo 22 ja vikana iltana klo 23. Vaikka joinkin kahtena päivänä, join aika kehnosti: olin ottanut kaksi lavaa Somersbytä mukaan plus muutamat erilaiset irtosiiderit kokeilumielessä sekä kaksi lakupulloa. Kotiin lähti 1,5 lavaa Somersbytä, kaikki ne irtosiiderit ja toinen laku. Ainakin tuli halvaksi jos ei muuta.




Sunnuntai, kotiinpaluu:
Olin jo ysiltä pystyssä ja aloin pakkailemaan omia kamojani ja odottamaan muiden heräilyä. Sain kuulla, että meidän leirissä oli käynyt jotain tyyppejä, että onko tämä se Bönthöleiri ja he halusivat tulla katsomaan millainen tämä on. Maine kiirii edellämme!

Vähän kahdentoista jälkeen päästiin lähtemään. Oli aika pro suunnitelma meidän kuskilla lauantaina siinä melko aikaisin päivällä: "Mä rynnäköin nyt ni oon huomenna ajokunnossa." Ja sehän rynnäköi. Ja oli ajokunnossa. Puhalsi nollat.

Pysähdyttiin ennen Tamperetta ABC:lle syömään. Olin ainoa hyväkuntoinen, muilla se lounasbuffet jäi melkolailla lautaselle. Kaveri laski aterimet kahden suupalallisen jälkeen alas, että se oli siinä. :') Viideltä oltiin kotona. Kaveripariskunta oli jättänyt oman autonsa meidän parkkikselle eli mun auto tyhjennettiin sekä niiden autoon että meidän kämpille. Erinomainen seuramme lähti kotia kohti ja minä rupesin purkamaan tavaroita. En tykkää yhtään jos joku reppukin pyörii monta päivää jaloissa.

Se oli semmonen Nummi se, minun yhdestoista eikä loppua näy. Kiitos Bönthöleiri, ensi vuonna uudestaan!

"Huutakaa MUNAAAA!"


Sorry guys, I just now don't have it in me to translate all this. :P Last Thursday to Sunday I spent at Nummirock festival, the highlight of my every year. Just look at the pictures, we had so much fun and I thinks it really shows! ^^

2 kommenttia:

  1. Mä aattelin, että mä oon vanhus, kun klo 02-05 välillä menin aina nukkumaan, mutta sä vedit kyllä paremmin :D Oispa ens vuonna vaihteeksi kauniskelinen Nummi, niin jaksaisi käydä muidenkin leireissä välillä. Tänä Nummessa en oikeestaan nähnyt ketään kunnolla, kun ei oman leirin sateensuojasta viittiny poistua ku vessaan, ja kusihädänkin kanssa tuli välillä ooteltua siihen että sade taukoaa :D Ja olis jokus myös ihan kiva näyttää inhimilliseltä vielä toisena festaripäivänä.

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)