torstai 5. marraskuuta 2015

Häämietteitä

Älkää innostuko, häitä ei ole näkyvissä vielä pitkään aikaan, jos ollenkaan. Mutta se ei ole häiden suunnittelua estänyt! "Kyllä nainenkin voi kosia!" Tietysti voi. Ja kannattaakin, jos tietää, että mies on valmis/haluaa naimisiin, ei ahdistu kosinnasta ja mahdollisesti olisi jopa myöntävä vastaus tiedossa. En saa rustattua edellä mainituista yhtäkään kohtaa, joten odottelen kärsivällisesti. Välillä vähän kärsimättömästikin.

Ajankohta: Vuosipäivänä eli 6.8. Ei väliä mille viikonpäivälle sattuu osumaan.
Vihkimispaikka: Maistraatti.
Vieraat: Vain oma ja Eetun perhe (plus kummitäti).
Puku: Kyllä minä sen perinteisen valkoisen pitkän kauniin puvun haluan.
Sormus: En pidä kultaisista koruista, jotenka hopeinen tai valkokultainen sormus, kiitos.

Juhlapaikka: En ole tätä niin paljoa miettinyt. Pienellä porukalla ehkä vain käymme maistraatin jälkeen jossakin astetta hienommassa ravintolassa syömässä. Kuvauspaikkakin pitää erikseen keksiä.
Häämatka: Oon eurooppalaisten kaupunkimatkojen ja pidennettyjen viikonloppujen fani.
Muuta: Tietysti ammattilainen saa tehdä meikin ja kampauksen.  Hääkuvia ottamaan olen ajatellut pyytää valokuvaajaystävääni. Näin kompaktin hääsuunnitelman kanssa joutuisin luopumaan polttareista, mikä ei haittaa. Se kaveriraukka, jonka olisin isommissa häissä saanut kaasoksi huijattua, olisi joutunut järjestämään mulle alkoholittomat polttarit, joissa ei nolata morsianta.


Mitä en halua: Ja mitä en myöskään saa; papin vihkimistä. 20-vuotiaana erosin kirkosta, enkä ripariakaan ole käynyt. Papin siunaus kyllä onnistuisi, mutta meh. En myöskään halua isoja juhlia, joissa pitää maksaa kymmenien ja taas kymmenien kaverien alkoholin käyttö ja sitten saa stressata, kuka niistä onnistuu pilaamaan mun täydellisen päivän ja mistä kaikkialta löytyy oksua. No offense. :D Minun hääpäivääni ei sillä tavoin alkoholi tule kuulumaan. Ja isoihin juhliin liittyen on sekin seikka, että en halua tuntemattomia/puolituttuja osallistumaan tärkeään päivääni eli joutuisin suorilta käsin torppaamaan kaverien avec-kyselyt. Korkeintaan sitten myöhemmin kavereille erikseen juhlat.

Mitä Eetu tahtoo a.k.a mitä oon onnistunut häneltä saamaan aiheesta irti: Kirkkohäät, isot juhlat, koko suku ja kaikki kaverit paikalla. Well... Crap. :P En oo kyllä ihan varma koittaako se vaan tehdä asiasta vaikeata tai yrittääkö kiusata mua. :')

Sanokaa nyt joku, etten ole ainoa, joka ei halua megasuperwohoojuhlia? :P Että vain ne läheisimmät ihmiset siinä vierellä ja sellainen stressivapaa, rauhassa etenevä päivä, josta voi kiireettä nauttia pienellä porukalla ilman, että ympärillä tapahtuu sata asiaa samaan aikaan? Vai millaisia hääsuunnitelmia muilla on? Haluan kuulla ja inspiroitua ja saada ideoita! :)


I'm not getting married, not even close. That doesn't mean I haven't thought about it! Thoroughly... "A women can porpose too!" Yes she can and she should if she know that the man wants/is ready to get married, would not get distressed and maybe even say yes. None of that applies in my situation soooo... I'm just here waiting patiently. Sometimes not so patiently. Anyways, this is what I want:

Date: Would be our anniversary the 6th of August.
Place of ordination: Magistrate.
Guests: My family and Eetu's family.
Dress: I want a traditional long white dress.
Ring: No gold for me. Silver or white gold.
Place after ordination: Maybe just some fancy restaurant. And some nice place to take the pictures at.
Honeymoon: I'm a fan of long weekends and European cities. 
Other stuff: A professional to make my make-up and hair. A professional photographer to take pictures (I have a friend in mind).

What I don't want: Church wedding. Though I wouldn't even get an ordination by a priest even if I wanted since I a) resigned from church years ago and b) I haven't even gone to a confimation school. I don't want a big party where I'd have to pay for dozens and dozens of friends drinking and then I get to stress who manages to ruin my perfect day and where will I find puke puddles. No offense. :D Alcohol will not be a part of my wedding day in that way. Also when it comes to a big wedding party: I dont' want strangers or people I hardly know to be there so I'd have to deny girl-/boyfriends from coming. Maybe a party afterwards, on another day.

What Eetu wants: A.k.a what I have managed to get out of him abot the subject: Church wedding, big party, all of his relatives and friends invited. Well... Crap. :P Though I'm not sure if he's just trying to make this hard and annoy me. :')

18 kommenttia:

  1. Heh minäkin oon kovasti suunnitellut jo häitäni, vaikka sellaisia ei vielä olekaan tiedossa vähään aikaan. :') Oon sen verran vanhanaikainen, että odotan kosintaa ainakin karkauspäivään asti.

    - Vierasmäärä noin 50 henkeä (lähisuku + muutamat läheiset ystävät).
    - Syyshäät! Kenenkään ei tartte hikoilla puku päällä. Ainakaan kamalasti.
    - Maistraattivihkiminen.
    - En halua juhliin lapsia, mutta tää nyt vielä mietinnässä. :D Saattaa olla, että joustan tässä.
    - Ei aveceja.
    - Alkoholia ainoastaan alkumaljojen verran.
    - Hääpuvussa tulee olemaan violettia ja mustaa nyt ainakin. Pohjaväri ehkä valkoinen, ehkä ei.
    - Haluan myös, että ammattilaiset kampaa mun naaman ja hiukset kuosiin. :3
    - Sormus saisi olla hopeaa tai valkokultaa.

    Kihlasormusta odotellessa. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihanan tarkkaan mietittyä! Hyvä pointti noi lapset, niistä ei oikein tiedä miten ne käyttäytyy. Kiva sit omissa häissä kestää mahdollista kiukuttelua ja kiljuntaa. :D Esimerkiksi kaverin viime elokuiset häät oli lapsettomat "aikuisten juhlat". ^^

      Poista
  2. En koe avioliittoa itse tarpeellisena, mutta olen kyllä myös häitä silti miettinyt. En kuulu kirkkoon, enkä halua uskonnollisia häitä. Voi olla että kävisin mielelläni myös itse maistraatissa vain lähimpien ihmisten läsnäollessa. Myöhemmin tahtoisin kyllä juhlat kaikkien ystävien kesken jossain kauniilla niityllä tai ulkotiloissa. Mutta sellaiset rennot ja luonnolliset, ei mitkään superkalliit ja överihienot. Ja juu ei mitään viinanhuuruisia bileitä! Onhan näitä ihan hauska miettiä, vaikkei ajankohtaista olisikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, ettei kyllä minunkaan mielestä avioliitto ole tarpeellinen, mutta haluan semmmoiseen silti. :') Että jos Eetu ei lopulta haluaisikaan naimisiin, olisi se ikävää, muttei todellakaan mikään dealbreaker. Mieluummin hyvässä toimivassa rakkautta täynnä olevassa aviottomassa parisuhteessa kuin ero sellaisesta.

      Poista
  3. Pienet juhlat olisi minunkin mieleeni, ihan vaan jo senkin takia, että oma ja mieheni suku on pieni. :) Syksyhäät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy näyttää olevan kova sana. :) Tapahtumissa, joissa nään sukulaisia, esimerkiksi porukoiden synttäreillä, tuppaavat kyselemään, että milloin mennään naimisiin ja pääsispä häihin, mutta ei kehtaa vastata, että ette oo vieraslistalla :'D

      Poista
  4. Et todellakaan ole ainoa! En ole koskaan pitänyt valokeilassa paistattelusta tai pitkäkestoisista sosiaalisista tapahtumista, joten melko pikkuiset juhlat olisivat unelma. Maistraatissa naimisiin ja sitten illan hämärtyessä johonkin syksyiseen paikkaan viettämään iltaa lähisukulaisten ja muutaman ystävän kanssa. Koristeiksi haluaisin tolkuttomasti lyhtyjä, kynttilöitä, kuusenoksia ja vanhaa puuta. (Koristeet luultavasti tekisin itse pinterestin inspaamana!) Illan päätteeksi jonkinlaiset häätanssit, hyvää musiikkia ja sitten viinin rentouttamana nukkumaan kullan kainaloon.

    Pienen porukan juhlissa on sekin etu ettei tarvitsisi maksaa hirveää lastia viinaa ja ruokaa juhlapaikkojen vuokrista puhumattakaan. Voisi ihan rauhassa keskittyä siihen että ruoka on hyvää ja tunnelma viihtyisä. Ennemmin minä hassaisin siihen häämatkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää raha-asiat tai lähinnä rahan säästely on kova sana täällä, oon vähän pihi. :') Mutta tuo sun kuvaus kuulosti niin nätiltä, tosi tunnelmaiselta! ;__;

      Poista
  5. Mie kyllä haluan kirkkohäät.. Kevät tai kesä lähellä järveä tai vettä. Hääautokin itseasiassa löytyy jo. :D
    Muuten oikeastaan ainoa mitä oon pohtinu tosi tarkkaan on musapuoli. Tiedän minkä biisin tahtiin haluan käppäillä alttarille ja minkä tahtiin tanssia häätanssin. DJ ja ihan oikea hyvä/hyviä bändejä. Sellasta musaa mitä minä kuuntelen. Ei siis ikivihreitä paritanssiklassikoita.
    En halua mitään hääleikkejä kimpun viskaamista ja kakun leikkaamista lukuunottamatta. Tarjoilun suhteen olen natsi etenkin henkilökunnan ammattitaidon suhteen. Todennäköisesti myös baarimikko lasituoppineen, koska en halua nähdä tölkkimerta pöydillä tai juhlavaatteisiin pukeutuneiden käpälöissä. Mutta alkoholia kyllä.
    Lapsetkin on okei.. Luotan vanhempien arvostelukykyyn sen suhteen onko oma mukelo fiksua ottaa messiin ja koska se feidataan helvettiin.
    Ja jos Ville Valo erehtyy edes kosimaan kultasormuksella niin tulee kriisi. Otan äijän sukunimen.
    Niin ja polttareissa haluan sitten roikkumaan lihakoukuista kattoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot juhlat ja alkoholi on ihan jees muiden häissä, en ite vaan sitä härdelliä halua taakakseni. :P Lihakoukuista roikkuminen, ihan perushuttua... Toi sukunimipuoli jäikin mainitsematta! En ainakaan mitään väliviivasukunimihirviötä halua, todennäköisesti otan Eetun sukunimen. Tai pidän omani. Omakin on kiva. Hmmm.

      Poista
  6. Ihana aihe :3
    Kesähäitä olen aina kuvitellut viettäväni automaattisesti asiaa sen kummemmin miettimättä. Olen aina myös ajatellut että häistä tulee isot niinkuin suvussa/perheessäni on tapana, vaikka hiljattain myös on alkanut tuntua siltä että kaikista ihanimmat juhlat ehkä olisikin pienemmässä piirissä lähimmäisten kanssa.. Maistraattihäät kun ei kirkkoon kuulu, mutta uskonnollisia vanhempiani kunnioittaen olen pitänyt vaihtoehtona papin siunaamista silti. Hääjuhlien paikkana olisi ihana joku luonnonläheinen, jotain puita ympäristössä tms.
    Häälookin pitää olla keijukaismainen ja juhlapaikan koristelu myös jotenkin samantyyppinen. Kukka/lehtiköynnöksiä yms.
    Valkokultaiset sormukset ehdottomasti ja eeeehkä oman sukunimeni pidän.
    Näähän varmaan ehtii muuttua matkan varrella monta kertaa, hahah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin voisin ottaa Eetun sukunimen, mutta kaksi asiaa mietityttää: 1) En hanki lapsia ja en usko, että siskokaan, joten meidän puolelta tuskin siirtyy tämä sukunimi eteenpäin. Sitä miettien voisi oman pitää hamaan loppuun asti. 2) Entä jos erotaan (pessimisti minussa nostaa päätään) ja sit pitää olla sukunimeä vaihtamassa kaikkiin paikkoihin, papereihin, passiin yms yms. Niin paljon vaivaa. :P

      Poista
  7. Jos joskus sattuisi käymään niin hassusti, että avioituisin, haluaisin ehdottomasti pienet "matalan profiilin" häät. Oikeastaan jo ajatus omista vanhemmista siellä pönöttämässä aiheuttaa ahdistusta. Mieluiten vain sisarukset ja läheisimmät kaverit läsnä. Kuten näemmä myös moni muu, itsekin ottaisin mieluiten syksyhäät, mutta toisaalta kevätkin voisi olla kaunis ajankohta. Ajatus häämekossa hikoilusta kesäpäivänä paarmojen pörrätessä ympärillä ei juurikaan houkuttele:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa oho, mulla menee juur toisinpäin. Ahdistaa jos omat vanhemmat ei pääsis paikalle. Syksy on kyllä nätti aika pitää häät, mutta mä en luovu vuosipäivästä, se on mulle ainoa vaihtoehto. :P

      Poista
  8. Minä haluaisin semi-isot juhlat, mutta minulle isot juhlat olisikin varmaan se 50 henkeä (mikä on muille pieni ainakin jenkkimittakaavalla), eli sukulaiset, ystävät jne. Puolisot saa ilman muuta tulla mukaan, ei niitä tarvitse kotiin jättää vain sen takia, etten ole ennen nähnyt. Jättäisin itse menemättä häihin, jos pitäisi ihan yksin mennä, ettei puoliso saa tulla mukaan (ellei mennä koko perheen kesken, jolloin ukon voi huolettaa jättää kotiin). Kutsut siis perhekunnittain. Tietty jos on 2 viikkoa seurusteltu, niin ehkä sitten voi olla viisasta jättää kotia se kultamussu.

    Miehen pitäisi kosia, sormus valkokultaa, tai jos on ihan pakko olla kultaa, niin sitten myös valkokultaa kylkeen. Ja kiviä. I like diamonds.
    Valkoinen prinsessapuku on pakko olla, hiukset ja meikki ammattilaisen tekemänä edes kerran elämässä. Kirkkohäät ei ole niin pakolliset, kunhan on nätti ja elegantti juhlaympäristö. Ruokanatsi olen sen verrran, että ruoan on oltava laatutavaraa, ei mitään halpaa buffettia, jossa on lihapullia vaan kunnon lihat, salaatit, kalat jne. Alkupalat voi olla buffettina, mutta itse ruoka olisi viisainta varmaan tarjoilla pöytään, niin ei tule armotonta jonoa ruoanhakureissulla, tai sitten buffet pitää toteuttaa niin, että kaikki saavat ruokaa (esim. tarjoilijat mättävät lautaselle mitä pyydetään).
    Alkoholia alkumaljat, ruokajuomat ja ehkä jälkiruokaryyppy halukkaille. Ei perskännejä, ei hirveitä bileitä, mutta halutessaan baaritiskiltä saa lisää juotavaa sitten kun on syöty. Sosialisoidaan muiden vieraiden kanssa, musiikkiakin saa olla, mutta minun häistä ei bileitä tule.

    Ja yksi erittäin olellinen asia: pukukoodi.
    En voi sietää ajatusta siitä, että jos on oikeasti hienot juhlat, sinne tullaan farkuissa. Ei, ei, ei. Näin punaista, kun enoni tuli ylioppilasjuhliini nahkarotsissa ja farkuissa ja ne on sentään mielestäni pukujuhlat. Kaikki muut oli siististi pukeutunut ja sitten tämä yksi oli kuin ryysyrannan jooseppi :(
    Rennoissa maistraattihäissä riittää että on siististi pukeutunut, mutta hienoissa juhlissa pukukoodina tumma puku, naisella saa olla polvipituinen hame/mekko, tai siisti jakkupuku, miehellä ihan oikeasti puku, eikä vain vähän sinnepäin (puvullakin voi ilmentää persoonaa halventamatta perinteitä).
    Monilla suomalaisilla on pukukoodit ja yleiset käytöstavat ihan hukassa, että ajatellaan, että minähän voin mennä sinne juhliin vaikka minkälaisena ryysyläisenä, että on kelvattava sellaisena kuin olen, tai sitten en mene. Siinä vaiheessa minä näyttäisin ovea, jos juhliin tullaan asenteella, että "minulla on oikeus!". Juhlien järjestäjää ja muita osallistujia voisi kunnioittaa sen verran, että miettii vähän millainen tilaisuus on ja pukeutuu sen mukaan, että jos on siistit juhlat, niin sitten se puku ja naisella puvun vastine riippuen pukukoodin tarkennusta. Jos ei tiedä mikä on hyvä, niin voi kysyä. Ennemmin ylipukeutunut kuin alipukeutunut.

    Mutta niistä häistä - eleganssia olla pitää edes kerran elämässä. Vanhojen tanssien prinsessapäivä jäi elämättä, kun en osallistunut, joten lataan kaikki odotukset häille, vaikka sormusta ei ole näkynyt, eikä varmaan näykään. Mutta saa kai sitä nyt nainen haaveilla, että edes yhden kerran elämässä olisi sellaista ihanaa glamouria, jota näkee vain television hääohjelmissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi lempparini - romaanikommentti! ^^ Minäkään en tykkäisi ollenkaan, jos joku tulisi hienoihin juhliin arkivaatteissa. Varsinkaan jos kyse on omista häistä. Kiva katsella myöhemmin hääkuvia, kun osassa vilahtaisi joku hampuusi. :P Vähän kunnioitusta... En käynyt lukiota, joten mullakaan ei ole ollut vanhojen tansseja tai muitakaan prinsessapäiviä, että tämä olisi sellainen. :)

      Poista
  9. Ompa kivoja häämietteitä!

    Me lyötiin lukkoo ukon kanssa heti ku alettii seurustelee et aikasintaa kahen vuojen jälkee kihloihi ja 6 v päivänä sit suunnataa maistraattii.. No kihloihin mentiin pikkasen ennenku tuli kaks vuotta täytee ja kuudes vuosi hurahti käyntiin jo kesän alussa eikä vieläkään olla naimisissa! Naimisiin menoa kyllä lykättii iha tarkotuksella, mää ehkä haluaisin jotku uniikit sormukset ja niihi pitäs säästää rahaa ja vähä alkaa suunnittelemaan. Toine syy miksi tietosesti lykättii oli kauhia ressitys juhlista. Alkuperäinen ajatus oli, että käyää maistraatissa kummankin vanhempien kanssa ja se on siinä. Sitte rupesin miettimään, että ai vittuko mun mummot ja muut suuttuu mulle kyllä loppuiäksi jossei mitään juhlia järjestetä, niitten oli tosi vaikee sulattaa sitäki ku porukat meni salaa naimisiin. Eli jonkin sortin kahvitukset pitäis järjestää. Siinä vaiheessa ku alettiin miettimään kelle niitä kutsuja laittas, taas tökkäs. Vaikka kuinka koittas karsia, porukkaa on ihan liikaa, vaikka kutsulistalla ois vaan vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset ja vähäiset kaverit. Tarttis jo vuokrata suurinpiirtein joku paikka kahvituksia varten. Ja mehä ollaa jossainmäärin niin pihejä ettei hirviästi innosta alkaa käyttämään omaisuuksia sellasii. :D Itessäähä paikan vuokraus ei hirveesti niele, mutta jossain vaiheessa homma lähtis lapasesta jollain tavalla. Sitten taas päästään siihen, että en tykkää olla juhlien keskipisteenä.

    Äh, jos vaan luovuttas ja pysyttelis loppu elämän kihloissa. Tai oottaa, että isovanhemmat kupsahtaa. Olipa jotenki kauheesti sanottu. :D

    Muttamutta, oon paljon miettiny, ihan tässä pari päivää sitten, miksi alkoholi kuuluu niin vahvasti häihin?! Ei siinä, voin mä mennä häihin missä viina virtaa ja örvelletään, mutta omiin juhliin en sellaisia ikipäivänä haluaisi! Järkyttävää rahan tuhlausta ja tyhmää tehdä toisten suuresta päivästä ryyppymuisto. Jösses. Jokunen aika sitten yksikin kaveri oikein moitti kun joku hänen lähisukulainen on ruennut häitä suunnittelemaan ja julistanut ettei ne oo ryyppäjäiset, kaveri tuhisi, että ketä kiinnostaa niihin ees mennä jos siellä ei saa kunnon tarjoiluja ja että mahtaa olla tylsät juhlat....................... Just.

    Ps. yksi ehkä eniten odottamani asia naimisiin menossa on yhteinen sukunimi! Ukko on nimittäin alusta asti luvannut ottavansa mun sukunimen. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on teinikihlat menneisyydessä, joten ilmoitin jossain vaiheessa, että ei ennen viiden vuoden seurustelua kihloihin. Ja tässä mä nyt olen reilu kaksi vuotta ootellut... :D Mulla on niin paljon alkoholiin meneviä kavereita, että jos olisi isot häät ja ei viinatarjoilua, ne ottais jonnekin jemmaan omat juomat mukaan. Juu ei sovi minulle. Luulen kans, että meillä ainakin mummo (vain yksi isovanhempi jäljellä) ja yksi suvun toinen naisihminen ottais itseensä, jos eivät kutsua saa, mutta pöh, minun häät! Voin kakkukahvit tarjota myöhemmin kotona. :P

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)