sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Raskasta joulua, Espoo Metro Areena & Diablo, Nosturi

Kymmenen vuotta jahkailuani ja ehkäiltyä sain viimein aikaiseksi lähteä katsomaan Raskasta joulua-konserttia. Ja voin sanoa, että huhhuh! Suuria tunteita! Kuten myötähäpeää. Ei toiminut mulle millään tavalla. 1/5, ei jatkoon.


Ihan keskeni oli keikalle menossa kunnes kaveri huomasi osallistumiseni. Maarit asuu tuossa ihan parin kilometrin päässä ja otin hänet kyytiini. Oltiin viereisissä katsomolohkoissa, mutta jossain vaiheessa päädyttiin anniskelualueen puolelle, siitäkin näki hyvin lavalle - se oli vastapäätä areenaa. Senkin takia päätin paikaltani nousta, kun selkä ei kestänyt pitkään istumista huonolla penkillä niska kiertyneenä. 2,5h oli tosi pitkä aika kuunnella joululauluja (2,5h tuntia olisi tosi pitkä aika jopa suosikkibändin keikalle), oli ne miten raskaita versioita tahansa, ja lähdettiinkin hippasin aikaisin pois.


Odotin eniten JP Leppäluotoa ja vaikka kuinka läähätänkin sen perään ja vaikka kuinka kaunis synkän syvä ääni sillä onkaan ni ei vaan ei. Espoon keikka oli kiertueen ainoa, jossa olivat paikalla kaikki 12 solistia. Kuten Marco Hietala. En ole ikinä välittänyt sen äänestä, ennen ei vain ole tarvinnut sitä livenä kuunnella. Nenäni nyrpistyi tahtomattani. Jos JP on mulla noista kahdestatoista ykkösenä, on Marco yhdestoista. Jarkko Ahola sen sijaan yllätti äänellänsä iloisesti. Koko henkilöön en ollut oikein perehtynyt lukuun ottamatta Teräsbetonin paria biisiä joskus kymmenen vuotta sitten. Kaikki solistit: Marco Hietala, Jarkko Ahola, JP Leppäluoto, Tony Kakko, Elize Ryd, Antti Railio, Ari Koivunen, Ville Tuomi, Kimmo Blom, Antony Parviainen, Pasi Rantanen, Tuple Salmela.


En ollut ennen joutunut tällä tavalla kokemaan kuinka paljon ne lyriikat vaikuttavatkaan. En voinut ottaa tosissani, kun vanhat rokkarit ja hevarit veti jotain tonttu- ja jeesuslapsilauluja niin pal tunteella. Mutta kun ei se myöskään ollut erityisen hauskaa. Maaritkin tahattomasti tyrskäytti kaljat ulos Petteri Punakuonon aikana. En ihan kokonaan teilaa koko hommaa: parit akustiset biisit oli ihan jees. No joo. Tuli sekin koettua. Fun fact: edellisen kerran Metro Areenalla olin käynyt vuonna -99 katsomassa Dingoa.


Seuraavana päivänä läksin Nosturiin katsomaan jotain, josta sentäs tiesinkin mitä odottaa. Diabloooo! Piti tämä jo Nummirockissa nähdä, mutta meninkin joka ilta niin aikaisin nukkumaan, että meni festareiden odotetuimmat bändit ohi (Diablon lisäksi Eluveitie). Eniveis. Kävin hetkin istumassa kaverilla iltaa ja otin sieltä autollisen poikia mukaani ja suunnattiin Nosturille. Lämppärinä oli Assemble the Chariots, jonka olemassaolosta olosta tuskin edes tietäisin, elleivät olisi olleet meidän Nummileirissä (Nummi sitä, Nummi tätä, Nummi best) pari vuotta takaperin vetämässä keskellä yötä jotain improvisoitua "nussikaa minua perseeseen"-tsibaletta. Kaksi heidän keikkaa oon kuitenkin sen kesän jälkeen nähnyt. ATC:tä ennen esiintyi Inkvisitor, mutta niin aikaisin en jaksanut paikalle pyöriä. Maijan kanssa meillä oli Nosturissa treffit, vaikkei nyt hirveästi ehdittykään hengaamaan, ja kyllä siellä muihinkin tuttuihin törmäsi vaikka kuinka. Diablo oli ihan jees, ei mitään ihmellistä. Porukkaa oli siitä jatkamassa Prkleeseen/Bäkkäriin/jonnekin, mutta minä läksin ihan kotiin.


After ten years of wanting to, I finally accomplished to buy a ticket to the Raskasta joulua-tour. It's a concert with rock/metal singers singing Finnish Christmas carols, but all the songs are modified to be heavier. Aaaand I didn't like it. It just didn't work for me at all. The lyrics do matter: no matter how heavy you make it, a punch of men in black singing about Christmas elves and baby Jesus... I just couldn't take it seriously. Neither was it funny though. At least from now on I don't have to think anymore that hmm I should go there.

The singers: Marco Hietala, Jarkko Ahola, JP Leppäluoto, Tony Kakko, Elize Ryd, Antti Railio, Ari Koivunen, Ville Tuomi, Kimmo Blom, Antony Parviainen, Pasi Rantanen, Tuple Salmela.

The nex day I saw something more traditional and which I already knew I would like: Diablo was playing in Nosturi. That's more like it.

2 kommenttia:

  1. Wow! That must be really nice and funny! I don't know it existed! Your country is the best for the metal music. I have a thought for Marco and Tony :) ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JP Leppäluoto is my favourite. ^^ But yeah, Finnish people do know how to make some decent music. :P

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)