keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Shredder edition

Olen virallisesti höperöitynyt. Silppuri on niin hassu pieni möngertelijä! Samaistun ihan täysiä: sen meno näyttää samalta kuin miltä minä näytän selkäkipuisena plus perusilmeetkin on ihan samaa kaliiperiä. Tässä hieman kuvasatoa viimeiseltä kolmelta viikolta.

Kaverit on kyselleet miten iso Silppuri on. 476 g, 13 cm. Marjut for scale.










...no ehkä siinä oli tähän hätään tarpeeksi kuvia. Onko teille kilpikonnat sarjaa "oooo miten ihana" vai "hyiii miten ällöttävä"? Mulle on ollut jo vuosia selvää, että jos jonkun eläimen itselleni hankin, on sen oltava kilppari. :)

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Alpha Geek II

Tein (vasta toista kertaa, uskokaa tai älkää) tilauksen Alpha Geekille. Viime kerralla (klik) toimitus oli supernopeeta ja tavarat superkauniita. Tällä kertaa toimitus oli vieläkin nopeampaa (tilasin maanantaina, paketin hain postista keskiviikkona, ja välissä oli sentäs loppiainen) ja tuotteet ihan yhtä mieleisiä.

Syvällä sisimmässäni tunsin, ettei vaatekaapissani ole tarpeeksi siistejä T-paitoja, joten tilasin kolme paitaa seuraaville teemoilla: Breaking bad, Turtles, Star wars. Dota-paita oli ylläri Eetulle, sekin tykkäs. 



I want to order everything from Alpha Geek. I kept my head calm and bought only these shirts 'cos I was convinced I didn't had enough cool T-shirts in my wardrobe. The last one's for my boyfriend though, I do not play Dota. Or any other online multiplayer games... Only SNES, NES, Play Station 2 and board games for me.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Dance on the graves

Oon varmasti jaaritellut Sentenced-historiaani tarpeeksi parissa aiemmassa postauksessa (esim. täällä), joten liikutaan suoraan viime lauantaihin, jolloin Circuksessa järjestettiin Täältä Pohjoiseen - Sentencedin tarina-kirjan julkkarit ja muuta oheistoimintaa. Viralliselta nimeltään tapahtuma oli Dance on the graves - A celebration of & and a tribute to Sentenced.

Kolmen ja seitsemän välissä meillä kävi kavereita, yhtä lukuun ottamatta kaikki menossa Circukseen. Ehdittiin siinä ajassa melkein kaikki albumit kuunnella läpi. Kahdella autolla jatkettiin keskustaan. Hiukkasen hermot kiristyi, kun aikataulu petti siinä vaiheessa, kun piti ajaa vielä takas kotiin avaamaan ovea kännykkänsä meille unohtaneelle kaverille. Keskustassakin tietysti meni aikansa löytää parkkis. Oltiin kuitenkin kymmentä vaille kahdeksan paikalla.

19.00 Ovet
20.00 Haastattelu
21.00 Kirjan signeerausta
23.00-01.00 Tribuuttibändin esitys


Koko illan oltiin aikataulusta myöhässä, mutta eikö se niin mene vähän kaikkialla. 20.20 lavalla tapahtuman järjestäjä ja tribuuttibändin laulaja haastatteli about ysiin asti Laihialaa, Lopakkaa ja kirjailija Riekkiä. Tämä oli henkilökohtaisesti tapahtuman paras kohta. Yleensä vaan pyörittelen silmiäni, kun fanit alkoholihuuruissa huutonauraa idoliensa mukahauskoille jutuille, mutta täytyy myöntää, että nyt omatkin hartiani hytkyivät useampaan kertaan. Lavallakin näytti olevan hauskaa. Kamalasti on haastatteluissa ja kirjassa toistettu, kuinka ovat juroja ja hiljaisia pohjoispohjanmaalaisia, mutta oli ilmeisesti hyvät pohjat, kun juttua riitti. Laihialalla mikki putoili ja kaljat purskahteli suusta, kun nauratti niin.



Seuraavana ohjelmanumeron oli kirjojen signeeraus, joka ei ollut... öh... ihan tavanomaista toimintaa. Ensin yleisö ohjattiin väärään kohtaan, sen jälkeen oikeaan, oli ihan hirmuinen tungos, eikä minkäänlaista loogista järjestystä, kunnes lavalta kuulutettiin, että josko tekisitte jonon pöydän oikeasta kulmasta lähtien. Jono oli... oli... paksu. 3-4 ihmistä vierekkäin. Ensimmäiseen puoleen tuntiin sain liikuttua askeleen. Alun hirmuisen suman ja kiilaavien tyhmäpäiden jälkeen jono alkoi onneksi vetämään. Toisaalta en tiedä, miten tuonne olisi edes jonon saanut järkevästi järjestettyä. Jono liikkui hitaasti myös sen takia, että pojat ei liukuhihnamaisesti vain signeerannut kirjaa kirjan jälkeen, vaan jäivät myös juttelemaan faneille ja antoivat ottaa yhteiskuvia. Ja olihan siinä myös se seikka hidastamassa, että he olivat nauttineet virvokkeita ja ramppasivat vessassa.



Sain kaikilta kirjaan nimmarit (Riekki, Jarva, Laihiala, Kukkohovi, Lopakka, Ranta), vaikka hetken näytti huonolta: Laihiala häipyi pissutauolle kesken kaiken. Kukkohovi kuitenkin ystävällisesti sanoi, että tytöt oottaa nyt siinä sen aikaa, että Ville tulee takaisin ja tarjosi kaljaansa, mutta kieltäydyin kohteliaasti kuskin hommiin vedoten. Itse asiassa tänään tuli täyteen 6 kk siitä, kun viimeksi koskin alkoholiin. Kyllä sitä sitten Nummessa ehtii. Mutta niin. Laihiala kerkesi vessareissunsa jälkeen signeerauspöydän takana olevassa baarissa hetken hengata kunnes Lopakka kävi hänet vetämässä takaisin pöydän ääreen (tässä välissä oli pari muutakin ehtinyt jo käymään ja tulemaan takaisin wc-tiloista). Hieman oli huonotuulisen ( ja hyvin humalaisen) oloinen ja siitä näki, ettei tää homma nyt ollenkaan kiinnostaisi. Laihialalle miinusta, Kukkoholville plussaa, muut olivat aika neutraaleja poikia. Ranta kätteli signeerauksen jälkeen. Myöhemmin kuulin, että hyvinhän se mulla kohdalla vielä meni; lopulta Laihiala oli tehnyt katoamistempun, eikä kaikki olleet hänen nimmariaan saaneet. Kyllä mun mielestä homma pitäisi kunnialla hoitaa loppuun, kun leikkiin on kerta lähtenyt.



Taas lisää odottelua. Tribuuttibändi, jolla ei ilmeisesti mitään virallista nimeä ollut, oli puoli tuntia myöhässä. Suurimmalle osalle taisi olla epäselvää ketkä bändissä soittaa ja arvailivat ehkä jotain edes vähän nimekkeitä nimiä siihen. Minä olin jo fb-eventtiin liittymisen aikaan tiennyt, että ihan eihän se niin ole. Alunperin parin kaverin piti siinä soittaa, lopulta soitti vain yksi. Tapahtuman järjestäjä lauloi. Muista jäsenistä ei ollut sen tarkempaa tietoa, heitä en tuntenut. Tiedossa oli kaksituntinen settilista, mutta lähdin jo neljännen biisin kohdalla, koska 1) selkä ei enää kestänyt 2) väsytti 3) suoraan sanottuna ei kiinnostanut jäädä enää pidemmäksi aikaa. Nähty. Tästä on ollut paljon puhetta, että bändi soitti hyvin (niin soitti), mutta että solisti olisi ollut ihan pehvasta. Ei ollut. Siis _ihan_ pehvasta. Perus karaokejamppa. Ääni ei vaan tuntunut kestävän, vaikka vasta aloiteltiin. Ts. odotin paljon parempaa.



Seuraavana päivänä olin menossa mielenkiinnosta katselemaan mitä porukka oli kommentoinut fb-eventtiin. Kuitenkin kun koko ajan kaikki oli ollut myöhässä, signeeraustilanne oli kaaosta, baaritiskille sai jonottaa puolikin tuntia ja solistista oli tullut sanomista. Ilmeisesti kritiikki oli käynyt liian painavaksi, koska tapahtuman järjestäjä/solisti/eventin luoja oli poistanut eventin.

Epäkohtia toki oli, mutta henkilökohtaisesti olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Sen verran fanityttö olen, etten olisi jättänyt missään nimessä välistä. Ja sain mitä halusinkin eli nimmarit kirjaan ja näin haastattelun.


I participated on a book release party (a book about a band called Sentenced) last Saturday at The Circus. Sentenced split up ten years ago. The band members (-1, one of them died six years ago) were also present. There were an interview with the author and two band members, a book signing session with the author and the whole band and a 2-hour tribute band performance. The interview was funnyyyy, I got the autographs, but I left after four songs due to backpains and tiredness, but that's ok, 'cos I got what I went for. ^^

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Dreams and visions

Copypaste vuoden viimeisen päivän fb-päivityksestä:

Tähän väliin kertaus kuluneesta vuodesta, hyvinhän se meni!
-ostin rivitaloasunnon
-aloitin etätyöt
-parisuhteilua tuli täyteen 6v
-hommasin ensimmäiset lemmikkini: Tuutikki-hamsteri ja Silppuri-kilppari
-matkustin Islantiin ja Itävaltaan
-kävin festareilla: Kivenlahtirock, Nummirock, Ruisrock, Jurassic rock, We love the 90's
-otin yhdeksännen tatuointini
-muuta: mökkeilin paljon, osallistuin blogimiitteihin, juhlin kaveripariskunnan häitä, järkkäilin peli- ja leffailtoja, vähensin entuudestaankin vähäistä alkoholin käyttöä, koin ensimmäisen Ropeconini, kävin keikoilla etc



Eilen koin järkyttävän ahaa-elämyksen; täytän ensi vuonna 30! Sain kuitenkin rauhoiteltua itseäni sillä faktalla, että mullahan on jo aika hyvin kortit pakassa, perusasiat hyvin reilassa. Ei ole mitään "apua oon jo näin vanha, enkä oo saanut mitään aikaiseksi"-fiilis.

vakituinen työsuhde ja työ, josta pidän 
upea omistusasunto
pitkäaikainen parisuhde

Näiden lisäksi mulla on  ihana perhe ja upeita ystäviä. Mun pitänee alkaa kehitellä uusia unelmia, kun kerta sain toteutettua kilppari- ja rivarihaaveetkin. Enää ei ole to do-listalla kuin avioliitto. Ja matkustella haluan! Pitäisi useammankin pitää mielessä kuinka hyvin omat asiat onkaan, ja pyristellä niistä ajoittaisista "kaikki on ihan pyllystä"-itsesäälikohtauksista eroon.

Edellä esitetyt asiat ovat minun haaveitani ja näkemyksiäni, eivät väite, että vain näin olet onnistunut elämässä. Esimerkiksi asunnon omistaminen on mulle tärkeä asia. Koti on mulle maailman paras paikka, siellä on turvallinen ja hyvä olla. Haluan, että koti on mun. Ja omistusasunto on hyvä sijoitus. Mutta sitten taas sellainen elämäntapa, jossa ihminen ei omista mitään, ja jolla ei ehkä edes ole kotia, mutta joka sen sijaan matkustelee maailmaa ympäri kaikilla säästöillään, on kunnioitusta herättävä. Sellaista rohkeutta, heittäytymis- ja irtautumiskykyä itselläni ei ole. Toki mulla on omat vahvat mielipiteeni siitä, mikä on hukkaan heitettyä elämää tai surkuteltava elämäntyyli, mutta pidetään se salaisuutena, ettei kukaan ota nokkiinsa. ;)


Last year I:
-bought an apartment from a row house
-started teleworking
-and Eetu had been together 6y (and counting)
-got my first pets: Tuutikki-hamster and Shredder-tortoise
-travelled to Iceland and to Austria
-went to several festivals
-got my ninth tattoo
-other: spent time in our summer cottage a lot, participated at blogger meet-ups, celebrated my friends getting married, organized many movie and game nights, reduced my already scarce drinking even more, attented to my first role-playing convention, went to looots of gigs etc...

Yesterday I had an awful epiphany: next year I'll turn 30. I calmed myself down with the facts that I have my life pretty nicely together; I have a permanent job, long term relationship, my own apartment, loving family and great friends. Actually it seems like I might have to come up with some new dreams... Last year I fullfilled the dream of 1) buying a row house apartment 2) getting a tortoise. The only dream left is to get married at some point. And of course I want to travel and travel and travel...

torstai 1. tammikuuta 2015

The day the sky exploded

Hyvää uutta vuotta! ^^

Suunnitelma: Eilen heti työt lopetettuani piti pistää väriä päähän ja lähteä Kontulaan pyörähtämään ja keskiyöksi mennä Vallikalliolle katsomaan ilotulituksia.

Käytäntö: Töiden jälkeen otin päikkärit, jonka jälkeen möngertelin erakko- ja väsyfiiliksissäni aikani kunnes sain mentyä suihkuun. Skippasin värjäämisen ja pistin vain hoitoaineen sekaan vähän väriä. Laiskottelin, jahkailin ja tuijottelin noin kolme varttia lumoutuneena Silppurin menoa. Lopulta ihmistäydyin ja mentiin Eetun kanssa Kontulabileisiin siinä 21.30 aikaan. Siellä oli mukavata, joten päädyttiin viettämään vuodenvaihdekin 12. kerroksen partsilla sylkeä vaihtaen ja katsellen ilotulituksia. T'was nice. Autolla oltiin liikenteessä ja yhdeltä jo kotona.

Ps. Duckfacen ja pusuhuulten ero oli niin hiuksenhieno, etten osannut.




When the year changed I was in Helsinki at a house party, surrounded by friends, kissing my boyfriend on the 12th floor's balcony and watching fireworks. ^^ Ps. The line between duckface and kissy lips is too subtle for me...