lauantai 28. helmikuuta 2015

Don Huonot 25-vuotisjuhlakonsertti

Kyllä sitä on vanhaksi tultu, kun perjantai-iltapäivänä harmittaa jo valmiiksi, että illalla pitäisi valvoa. Pakko oli ottaa päikkärit. Ennen kymmentä lähdin ajelemaan Helsingin Jäähallille. Kaikki lähialueen parkkipaikat oli tietenkin jo viety, joten maksoin seitsemän euron kiskurihinnan jäähallin parkkialueesta. Saatuani hilattua ahterini C-katsomon toiseen riviin, soitti Maj Karma vielä noin vartin verran. Suosiolla olin skipannut illan ekan bändin, Egotripin. Kummankin bändin kanssa on käynyt niin, että joskus tykkäsin kovastikin, nykyään ei enää toimi. Maj Karman ja Don Huonojen välissä oli puolen tunnin luppoaika. Fiksuna olin ottanut kirjan (Johan Theorin - Yömyrsky) mukaan ja lueskelin sitä sen aikaa.

Parasta, kun aikataulut pitää; Don Huonot aloitti ajallaan eli klo 23. Taisi olla Sydänpuu ekana, ellen ihan väärin muista. Hirmuista tykitystä melkein kaksi tuntia. Kaikki parhaat biisit, mitään en jäänyt kaipaamaan. Pari vierailijaakin oli: Laura Närhi (Surunkerääjä, Kissaihmiset), Joonas Pirttilä eli entinen kitaristi (Hyrrä) ja hippusen verran suu loksahti auki viimeisen vieraan kohdalla, "suoraan Emmagaalasta" Paleface (Verta, pornoa ja propagandaa)! Woot!   Kyseinen biisi oli viimeinen ennen encorea, jolloin soittivat vielä kolme kipaletta: Ruma rämä romu römö-römö (tilaisuuteen paremmin sopivin sanoituksin), Pyhimys, Hyvää yötä ja huomenta. En yleensä käytä voimasanoja, mutta oli ihan hitsin kova keikka!



keskiviikko 25. helmikuuta 2015

New York & Los Angeles, here I come!

Piti mennä siskon kanssa pääsiäiseksi Amsterdamiin, mutta mennäänkin lokakuussa kahdeksi viikoksi New Yorkiin ja Los Angelesiin. Piti myös olla tämä vuosi matkustelematta asunnon ostamisen takia. Että oho. Ja apua. En oo ikinä ollut noin kaukana kotoa, enkä noin pitkää aikaa. Mitä jos siellä on tornadoja ja maanjäristyksiä ja terrori-iskuja ja on kamala ikävä Eetua?!? Jännittävä tämä tunne, kun samaan aikaan oon tosi innoissani ja voin pahoin! Puuh. Hui.

Elikkäs. Sisko kävi viime vuonna New Yorkissa ja oli onnessaan lähtemässä tänäkin vuonna 'Muricaan. Oltiin viime viikolla yhdessä salilla ja siinä juoksumatolle lönkötellessä tuli matkustelu puheeksi. Heitettiin ilmoille ajatus, että pitäiskö syksyllä sit yhdessä lähteä. Mutta kun oli toi Amsterdam-suunnitelmakin, et jos nyt ensin katotaan toi pääsiäinen. Oltiin onnistuttu venyttämään lentojen tilaamista, joten hinnat oli noussut naurettavuuksiin ("normaali" menopaluu 200e/nassu, nyt oli reilu 400e), joten päätettiin antaa sen olla.

Eilen keskusteltiin Amerikasta lisää ja se eskaloitui siihen, että kysyin saanko mahdollisesti kahdeksi viikoksi lokakuussa lomaa. Vastaussähköpostissa oli kehoitus "varaa vaan matka". Sisko sanoi mielellään hoitavansa kaikki järjestelyt ja sillehän toi New York onkin jo tuttu mesta.

Vaikka oonkin ihan kohtuullisen paljon ennestään matkustellut, oon vain kerran aiemmin poistunut Euroopasta. Matkoilla oon ollut korkeintaan viikon. Eetusta oon ollut just sen kaks viikkoa joskus erossa, kun hän on ollut vaeltamassa. Iik.

3.-17.10. Helsinki-New York-Los Angeles-New York-Helsinki. Alustavasti vähäsen asiaan perehdyttyäni Nykissä tahdon tehdä ja nähdä seuraavaa: käydä Broadwayllä katsomassa Lion Kingin tai Aladdinin tms, ihastella maisemia Empire state buildingista käsin, nähdä Vapaudenpatsaan, Flatiron buildingin, Brooklyn bridgen, Times squaren, Ground zeron, Central parkin ja Rockefeller centren. Losissa tahdon käydä Universal Studiosilla, Disneylandissa ja Runyon canyon parkissa, kävellä Hollywood walk of famella ja nähdä Hollywood-kyltin. Näin ikään ku alustavasti.


Me and my sister were planning to travel to Amsterdam on Easter, but that changed to a two-week trip to New York and Los Angeles on October. I also planned _not_ to travel at all this year because I just bought an apartment. Oops. Even though I have been abroad quite a few times, I've only once visited outside Europe. And never as far as America or as long time as two weeks. Always max. one week. Eek! At the same time I'm feeling extreme excited and a little bit nauseated. :P

lauantai 21. helmikuuta 2015

Kun minä olin nuori

Ensimmäisen koulupäivän aamuna kiukuttelin vanhemmilleni, että en mene kouluun ennen kuin (vuotta nuorempi) pikkusisko tulee myös. Siskolla ei myöskään saanut olla mitään, mitä mulla ei ollut. Se sai silmälasit jossain vaiheessa ja minä olin onnesta soikeena, kun sain omani myöhemmin. Hah! Mul on kans! ...tosin vuoden-parin rillien käytön jälkeen tarkastuksessa totesivat, etten olisi niitä missään vaiheessa edes tarvinnut. Hyvä, olinkin todennut ne jo tylsäksi hommaksi.

Väitin lemppariprätkähiirekseni Turboa, vaikka oikeasti olin lääpälläni Vinskiin. Sen sijaan suosikkiturtle on aina ollut Leonardo. Nykyään sekä Vinski että Leonardo koristavat oikeaa pohjettani.

Jos jätetään piirretyt sikseen, ihastuksiini kuuluivat Harrison Ford ja The Moffattsien Dave. Juuh elikkäs. :')

Meillä oli "vain" Nintendo Entertainment System ja olin parhaalle kaverilleni kateellinen heidän Super Nintendo Entertainmet Systemistä, jota kävin usein heillä pelaamassa. Aikuisiällä hommasin itselleni SNESin ja ostin ko. kaveriltani muutamat vanhat pelit.


Ala-alasteaikoina kävin joka talvi ihan täpöö laskettelemassa. Pari postausta sitten kerroin kuinka piti mennä laskettelemaan ensimmäisen kerran sitten vuoden -99, mutta vuokraamosta ei löytynyt sopivia monoja. Torstaina kävin hitto soikoon ostamassa hyvät monoset sekä lasketteluhousut ja nyt odotan parempia kelejä kuin nää räntäsäät. Toivottavasti edelleen tykkään laskettelusta...

Kävin läpi kaiken maailman oikomishoidot niskavedosta rautojen kautta sekä ala- että ylähampaiden kaariin. Dem traumas. Kyllähän se tietysti kannatti ja nykyään ei hampaat harota minne sattuu ja hammaslääkärissä käyn mieluusti. Kerran jopa toivoin vanhemmilta joululahjaksi käyntiä suuhygienistille.

Aikakone oli parasta. Ja Spice Girls. Ensiksi mainitun näin viimeksi keikalla elokuun We love the 90's-festareilla. Huoneeni olin vuorannut täyteen Spaissareiden julisteilla.

Olin huono häviäjä. Pelikortit ja -laudat lenteli. Kiukkusin. Nykyään... Oon edelleen huono häviäjä. Poikaystävä ei suostu pelaamaan kaksistaan mua vastaan mitään. Porukassa sentään on helpompaa, kun on monta häviäjää. Kunhan en vikaksi jää.


Halusin joko kampaajaksi tai oopperalaulajaksi. Jälkimmäistä en osaa kommentoida mitenkään, mutta hiusten parissa olisi mukava häärätä. Tosin ilman sitä ihmiskontaktia...

Löysin parhaan kaverini 2. luokalla ja sitten oltiinkin kauppikseen asti ku paita ja peppu. Meillä on ollut kovin eri jutut ja kiinnostuksenkohteet ja kaveriporukat viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta koitetaan kuitenkin nähdä ainakin se kerran-pari vuodessa.

Olin aina näääääin hyvä koulussa lukuun ottamatta yläasteen vuoden jotain muka-badass-kautta. Muuten hikari to the bone. Ainoa, missä olin surkea, vaikka kuinka yritin, oli musa. En vaan osaa, en tajuu. Eiks riitä, että on hyvä kuuntelemaan?

Viidentoista ensimmäisen ikävuoteni harrastuksiin ja liikunnallisiin kiinnostuksenkohteisiin kuului tennis, pyöräily, rullaluistelu, sulkapallo, laskettelu, uinti, aerobic ja step-aerobic. Sekä tietenkin lukemin, lukeminen, lukeminen. Muuta: taekwondokiinnostus loppui parin kerran jälkeen, samoin työväenopiston järjestämä ranskan kurssi umpitylsistyttävän ja monotonisen opettajan takia.


Ps. Kuvat on sentäs ihan nykyaikaa, vaikka hetken pohdinkin aikaa vievää valokuva-albumien läpikäyntiä ja skannausprosessia. Sain ryhdistäydyttyä ja laitettua väriä päähän ensimmäistä kertaa sitten marras-joulukuun. Hyvä hiuspäivä! ^^

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Valentine's day

Ystävänpäivinä ei viime vuosina ole tullut mitään hirmu erikoista tehtyä. Mitä nyt viime vuonna oltiin sukulaisten kanssa Naantalin kylpylässä, oli iskän kuusikymppiset. Muuten oon korkeintaan Eetulle jotain leiponut. Ja askarrellut joskus ystävänpäiväkortteja.

Mutta nyt! Huhhuh kuulkaas, kun oli ihanan kliseinen tyttöjen ilta. Siihen pyrinkin. Tänne tuli mun seuraksi Maija ja Jaana (ja Jaanan koira Leevi). Olin jo aiemmin viikolla käynyt valikoimassa siskon monen sadan elokuvan kokoelmasta ne siirappisimmat rakkauselokuvat (ja ihan Maijaa ajatellen puolialastomista miehistä kertovan leffan) ja kaupasta raahasin kotiin kukkuroittain suklaata. Ja kasvonaamion. Pitähään tyttöjen illassa sellainenkin ohjelmanumero olla. Oli meillä ihan oikeeta ruokaakin, tai ainakin semmoista mahdollisimman nopeeta ja herkullista mättöä eli tortilloja. Lähetettiin me Jaanan Kanadassa vaihdossa olevalle poikaystävälle pelkoa herättävä webcam-kuva, ei olla unohdettu sua Turo hetkeksikään, tuitui!


Leffavalinnat: He's just not that into you, Valentine's day, The devil wears Prada ja Magic Mike. Viimeksi mainittu oli niin kauheeta kuraa, että lopetettiin kesken. Kello oli siinä vaiheessa 02 ja minä lähdin sänkyyn sammumaan, silmät lupsahteli kiinni. Vieraat vielä katteli yhden leffan.

Miksen viettänyt romanttisesti iltaa oman avopuolisoni kanssa? Nääh. Tai käytiin me Subista hakemassa sämpylät ennen muita menoja, it's something. :') Eetu meni osaltaan viettämään poikien iltaa Turkuun; siellä keikkaili Moonsorrow.


My Valentine's day: friends, chocolate, syrupy movies (He's just not that into you, Valentine's day, The devil wears Prada, Magic Mike), sleepover, face masks... Girls night! Valentine's day is here "ystävänpäivä" which translates as friends day.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Kännykuvakollaasikokoelma

Operaatio kännykuvien tyhjennys. Viime helmikuulta tälle helmikuulle. Karsin kylläkin melkoisesti, mutta onhan näitä. Aaand go!

Oma naama tietenkin ensimmäiseksi. 1) Vili auttaa töissä. 2) Säädin huivin kanssa. 3) ja 4) Pistin Eetulle kuvia, ettei se unohda miltä näytän.


Tommonen mulla on! Se 1) käy Somerolla ostoksilla, 2) odottaa Haraldin edustalla kavereita, 3) poseeraa mulle vanhan kämpän edustalla ja 4) paistattelee päivää Nuuksiossa, koska piti hengailla paikassa X sen aikaa, kun välittäjä esitteli meidän kämppää ihmisille.


Perhettä. ♥ 1) Iskä ja Eetu Somerniemen torilla. 2) Iskä ottaa lepiä ja äiti lueskelee sopimushepreaa, jota en itse ymmärtänyt. 3) Äitee nukahti Vili vierellään. 4) Iskä kaivoi vanhat suksensa esille Eetua varten, joka lainasi niitä Vihti Skihin. Suksien merkki: Atomic Ars. Joo...


Ja sit alkaa Vilipostaus. Näissä ensimmäisissä tapauksissa sisko oli pyytänyt mua lenkittämään sitä tai pitämään sille seuraa joutuessaan itse ylitöihin tai jos oli muita menoja.  1) Sadetakki-Vili. 2) Syksy-Vili. 3) Silmä tarkkana-Vili. 4) Nukkumatti-Vili.


Viltsu vahtii mun työn tekoa. Nää kaikki kymmenen seuraavaa kuvaa on siltä ajalta, kun tein etätöitä porukoilta käsin, sisko oli kaksi viikkoa New Yorkissa ja Vili oli sen aikaa vanhemmilla hoidossa.


Siitä oli seuraa tauoillakin.


Huomaa mut! Leiki mun kanssa!


1) Meilahti, maisema Syöpätautien klinikan 7. kerroksesta. 2) Maisema vanhan kodin edustalta. 3) Kevät Karakalliossa. 4) Syksy Vallikalliolla.


1) En mä oikeesti ostanut tota... No ostin mä... Älkää tuomitko. 2) Iskä toi työpäivääni yllätyksen, tämäkin niiltä ajoilta, kun tein etätöitä Vihdissä.


Ja vielä jämät. 1) Meidän hotelli Islannissa. Melkein nukkumaanmenoaika. Minä luen sängyssä ja sisko kattelee sohvalla todennäköisesti Big bang theoryä. 2) Uuden kämpän olkkari alkoi muodostumaan, piti pistää vanhemmille väliaikakuvaa.


Just going through pics from my cell. From last February to this February.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Minä vastaan maailma

Oon koittanut viimeiset kolmisen kuukautta pitää kiinni edes 1 päivitys/vk rytmistä, mutta ei kun ei. Kameran kantaminen mukana tai ylipäätänsäkin kuvien ottaminen on jäänyt vähäiseksi ja käyn nykyään niin paljon vähemmän yhtään missään. Tai jos käynkin, en pahemmin laittaudu. Suosiolla annan itselleni anteeksi päivitystahdin hiipumisen. Ei väkisin. Rakkaasta harrastuksesta en ole kuitenkaan luopumassa. :) Eiköhän tää kesää kohden aktivoidu. Toivottavasti pysytte mukana.

Täytekuvia lokakuulta feat Viltsu

En ollut useampaan viikkoon taas nähnyt oikein ketään ja huutelinkin epätoivoissani maailmalle ja pyysin seuraa. Kohta mun viikonloppu näyttikin tältä: lauantaina laskettelemaan ja leffaan, sunnuntaina keilaamaan ja syömään.

Miten tämä käytännössä toteutui: lähdettiin poikaystävän ja kaverin kanssa Vihti Skihin lauantaiaamuna. Ala-asteikäisenä olin siellä käynyt ns. täpöö vuosia, koska asuin noin 10 km päässä laskettelukeskuksesta. Viimeisin laskettelukerta kuitenkin oli vuodelta 1999. Ja siellä se on edelleenkin. En päässyt edes rinteeseen asti, kun vuokraamosta ei löytynyt sopivia monoja: henkilökunnan avustuksellakaan ei löytynyt paria, joka olisi mennyt pohkeen kohtaa kiinni. Tosi kiva. Tuli ihan älyttömän paska fiilis. Jätin nuo laskettelemaan ja menin siksi aikaa hengaamana porukoille. Illalla käytiin parin kaverin kanssa katsomassa Nouseva Jupiter. SPOILER ALERT! Sean Bean ei kuollut. Leffan jälkeen poikkesin vielä pikaisesti juhlimassa kaverin pyöreitä, olin jo edellispäivänä hoitanut lahjahommat kuntoon eli askarrellut kortin ja leiponut piirakan.

Sunnuntaina käytiin viiden hengen voimin BowlCircuksessa keilaamassa. Oma tasoni ei ollut järin stabiili: joka toisella kerralla ränniin, joka toisella melkeen kaikki keilat nurin. Tän jälkeen piti mennä osan keilailuporukasta + yhden muun kaverin kanssa syömään. Soittelin tuolle kaverilla, että missä hän on, mutta kuulemma oli laittanut facebookiin viestiä, että ei tulekaan. Ei ollut mikään katastrofi, olihan mulla siinä seuraa (käytiin kinkissä), enkä oo millään tavoin nyrpeänä tälle ihanalle naisihmiselle. Mutta noin yleisesti. Ei pitäisi olettaa, että kaikilla on älypuhelin. Mulla ei ole ja aion hamaan loppuun asti pyristellä vastaan. Ja kun kerta on se puhelin, ni eikö sen perimmäinen pointti ole, että kaverin saa puhelulla kiinni... Tai tekstarilla. Joka tapauksessa. Omaan kännykkääni tarvitsen vain puhelin- ja tekstaustoiminnot, kalenterin ja herätyskellon. Lisäksi tärkeitä ominaisuuksia on seuraavat: lataus kerran viikossa riittää, eikä puhelin tarvitse kaiken maailman päivityksiä.

Älypuhelimet pännii muutoinkin. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon ärsyttää hengata kaveriporukassa, kun puolella on koko ajan kännykkä kädessä. Tai vielä törkeempää, jos hengaat kaksistaan kaverin kanssa ja se plärää puhelinta harva se hetki. Olisin varmasti paljon positiivisemmalla kannalla, jos ne puhelimet kavereiden kanssa hengatessa pysyisivät taskussa tai jos ei pitäisi väistellä ihmisiä, jotka eivät kävellessään katso eteensä vaan kännykkäänsä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Onko siellä muita, joilla vielä on "vanha kunnon kännykkä" vai olenko ainoa taistossani maailmaa valtaavia pahoja älypuhelimia vastaan? /end of rage


Ja sitten kepeämpiin aiheisiin. Kohta on ystävänpäivä! Tänään laitan pari korttia matkaan ja lauantaina ohjelmana on kaverin kanssa katsoa ällöjä romanttisia komedioita ja nauttia kukkuroittain suklaata. Eeeexcellent! ^^

Viimetteeksi fb:ssä kulkeva mies-/naishaaste. Tein molemmat, mutta menin sieltä mistä aita oli matalin ja yhdistin kaikki yhteen kuvaan. Siinä on mun mielestä iiiih ihanimmat julkimot. Tai ainakin eniten silmää miellyttävät. Miehet loppui kesken, mutta ei voi mitään.


I had again a couple of weeks when my social life was nonexistent. Therefor I gathered a lot of fun things for last weekend. I saw friends with whom I went to movies, to bowling, to eat out and I almost even went downhill skiing for the first time since 1999. Unfortunately that failed on my part: apparantely they only make skiing shoes for scrawny legs. Even the staff helping me we didn't find a pair for me that would fit my calfs. The buckles just wouldn't close no matter how much force we used. The other guys went skiing anyway and I drove away feeling shitty.

Another thing that makes me annoyed: smartphones. Not making people smart at all. I simply ask to keep you phone in your pocket while meeting friends. Especially when you are alone with someone. I feel sooo important if I'm alone with someone and time after time that someone reaches out for his/her phone and starts to browse facebook or something. Also if you are walking, please watch ahead, not your phone. Aaand not everyone has a smartphone (I don't and I intend to keep it that way) so don't assume that if you put a message to fb to, hmmm, let's say to cancel our date, I'll see it in time. This happened yesterday. Not a catastrophe, but anyway. You have a phone, so call me. That's what phone is for. /end of rage

Let's continue to a lighter subject: valentine's day! Eetu is going to see his favourite band to Turku and I asked a friend to our place to watch sappy romantic comedies and eat chocolate until we feel bad. Of course I'll also send handmade cards to a few worthy people. ^^

There's a man/woman challenge thingy going on in fb. I did them both, but went where the fence was lowest and combined them all in one pic. There's the most goodlooking famous people I could think of. Though I ran out of men...

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

The past two weeks

Hieno puolentoista viikon blogihiljaisuus... Tuota tuota. On ehtinyt olla yövierasta ja iltapäivävierasta ja leffassa käymistä ja kavereitten triplasynttäreitä ja date nightia ja kylpyläreissua ja pikalukemista ja sen semmoista.


Vieraista ja leffailuista: Oli pitkä pätkä hannattomia öitä, joten hän tuli eräs perjantai tänne höpöttelemään viimeisimmät juonenkäänteet ja katsomaan pari jaksoa Buffyä sekä Taken ykkösen ja kakkosen. Jaanakin joini tyttöjen iltaamme, sillä on avokki karannut Kanadaan vaihtoon. Oon hänen poikaystävälleen luvannut pitää Jaanasta huolen. Meillä oli lepposaa röhnöttää sohvalla, kun Eetu loihti meille samaan aikaan lättyjä ja toi kaiken kähveleistä hilloon ihan naaman eteen. Seuraavalla viikolla päästiin Eetun ja Jaanan kanssa leffateatteriin asti katsomaan Taken kolmosta. Listalla olisi vielä pari leffaa, jotka haluan lähitulevaisuudessa nähdä: Mortdecai (uutta Deppiä) ja Big hero 6 (uutta Disneytä). Taken kolmosen jälkeen tultiin meille vielä pelailemaan Donkey Kong Countryä ja lähettelemään Kanadaan kuvaterveisiä.


Parisuhteilusta: Ei meillä mitään treffi-iltoja tms ole tapana pitää, mutta nyt keksittiin käydä joululahjaksi saatu ravintola.fi-lahjakortti törsäämässä Stefan's steakhousessa ja sen jälkeen käydä leffassa. Eihän me ravintolan jälkeen enää jaksettu jäädä odottamaan paria tuntia leffaan, vaan tultiin kotiin ja pistettiin Blade 3 pyörimään (edellisen viikon sisään oltiin ne kaksi ensimmäistäkin katsottu).

Tänä viikonloppuna tuppas kaverit olemaan pk-seutua paossa, eikä mekään tänne yksikseen jääty. Syyskuussa oltiin käyty kuuntelemassa Holiday clubin parin tunnin lomaosakejorinat saadaksemme etuseteli käyttöömme. Eli siis ilmainen kylpyläyö. Ollaan aiemmin jo käyty testaamassa Naantali ja Tampere, nyt lähdettiin pidemmälle eli Saimaan kylpylään. Matka kesti kolme tuntia suuntaansa ja tällä ajalla muun muassa pelasimme Aliasta. Tai pelattiin ja pelattiin, käytiin niitä kysymyksiä läpi. Saimaan kylpylässä oli sopivasti siinä kyljessä jotkut messut ja Imatrahan on ihan Venäjän rajalla eli siellä sitä porukkata oli... Mut oli mukavaa! Käytiin kylpylän puolella (siellä oli pitkä vesiliukumäki, jes!), käppäiltiin ympäristössä (kota ja poroajelut olivat jo tältä päivältä kiinni ja finito, höh), käytiin sporttibaarissa  (ei muistettu sen nimeä ni se oli meille O'Really's, oikealta nimeltään O'Learys) pyörähtämässä, minä otin drinkin ja Eetu söi, ja loppuilta köllöteltiinkin valkeiden, puhtaiden ja pöyhkeiden petivaatteiden seassa Rööperiä telkusta katsoen. Hotelliaamiaiset bestest ja sitä tulikin vedettyä sen verran, että piti hetki ottaa ruokalepoa ennen kotimatkan aloittamista.




Lukemista: Maija suositteli mulle Johan Theorinin Sankta psykon kasvatteja ja vielä samana päivänä kävinkin sen lainaamassa kirjastosta. Samalla reissulla mukaan tarttui Salemin kirous, jonka tekijäksi vasta kotona huomasin Rob Zombien. Sunnuntaina olin saanut molemmat luetuksi. Oho.

Loppuun vielä hirmuinen määrä söpöyttä, minun pieni Tuutikki-lylleröinen.



Reading, having friends over, watching movies, celebrating friends birthdays, eating out, enjoying my funny pets and relaxing at a spa. That's what I've been doing lately. Not so great things: work has been super busy and that has affected my neck and shoulders; sooo much tension, auch.