lauantai 30. toukokuuta 2015

Seikkailupuisto Huippu

Oon helposti vietävissä: kuun alussa kaveri postasi facebookiin kuvan, jossa oli kiipeilypuistossa. Googletin paikan heti, se oli Seikkailupuisto Korkee. Mainostin tätä siskolleni, joka informoi, että samanmoinen on juuri avattu Leppävaaraankin. Seikkailupuisto Huippuun oli meiltä matkaa vain muutamat hassut kilometrit, joten se tietenkin meni Helsingissä sijaitsevan seikkailupuiston ohi. Seuraavaksi olin huutelemassa sinne seuraa itselleni ja varaamassa aikaa. Keskiviikkona käytiin kiipeilemässä Marian kanssa. Ja kuviahan sai klikkaamalla suuremmiksi. :)


Lysti kustansi 24e ja sillä hinnalla sai leikkiä niin kauan kuin jaksoi. Aluksi meille iskettiin kypärä päähän ja valjaat päälle, jonka jälkeen meitä opastettiin pikkupikkuisella perehdytysradalla kuinka turvavarusteet toimivat, mitä eri merkit tarkoittavat ja kerrattiin säännöt, kuten esimerkiksi, että puissa olevilla tasanteilla saa olla max kaksi henkeä kerrallaan ja puiden välisillä tehtävillä vain yksi.

Ratoja oli kuusi, vaikeusasteita neljä. Radat olivat 6-18 metrin korkeudessa. Radat päätyivät vaijeriliukuun (whiiiiii!), jotka olivat 40-140-metrisiä.


Ihan yhtälailla paikalla oli lapsia kuin aikuisiakin. Ja aikuisia katsomassa maasta käsin korkeudessa olevia lapsiaan. Ja lenkkeilijöitä, jotka pysähtyivät katsomaan, että mitä täällä oikein tapahtuu. Tosi jännä, miten jollain paikalla ei ole varsinaista osoitetta; se sijaitsi Leppävaaran urheilupuiston takana, pururadan kupeessa, metsässä. Lähimmän parkkipaikan osoite oli annettu ja itse puistoon koordinaatit.


Aloitettiin helpoimmasta ja jatkettiin toiseksi helpoimpaan, jonka mä jo koin haastavaksi. :') Toisen radan kohdalla Maria sai tatsin hommaan ja liikkui valon nopeudella tehtävät läpi, kun minä minä möngersin niitä hitaasti ja katsoin taakseni, kun kaksi jo ehti edelliselle tasanteelle odottamaan vuoroaan. Siinäpä odotatte, en pääse nopeammin. :P "Seikkaillessaan asiakas arvioi itse omat taitonsa, fyysinen kuntonsa ja henkisen tilansa. Hän on itse vastuussa tilansa arvioimisesta". Täten jätin mustan ja punaisen radan (ainakin tällä kertaa) rauhaan ja kävin läpi kaksi vihreää ja kaksi sinistä rataa, kun taas Maria kävi läpi kaksi vihreää, yhden sinisen ja ne vaikeimmat eli punaisen ja mustan.

Vältyin naarmuilta ja mustelmilta, mutta paita ja hiukset olivat täynnä puuhaketta, johon loppuliukujen jälkeen pehmeästi tömähtelin. Todennäköisesti tulee tänne mentyä vielä toistamiseen kesällä, ehkä jopa kokeilen niitä vaikeampiakin ratoja, mutta muuten pari kertaa vuodessa riittänee mulle. Ajatuksissa on käydä sitä Helsingin seikkailupuistoakin testailemassa.

 
A tree top adventure park thingie opened at Espoo this month. It's only a few kilometres for my place and sounded fun so I went the check it out with a friend. There was six tracks, four difficulty levels, the tracks were 6-18 metres from the ground and they all ended on a wire rope slide, whiiiii! I was so sloooow and dared to try only 4/6 tracks, not the hardest ones. There were both kids and adults, there were adults only watching their kids, there were joggers stopping and wondering what's happening. Funny how a place does not have an address; it was in in the woods, near jogging tracks. On their website they had given the address of the nearest parking area and the coordinates to the place. Anyways, I think I might go here again sometime during the summer to try the hardest tracks. The park is open from spring to autumn, but I think for me this is a once a year thing.

torstai 28. toukokuuta 2015

Grillikauden avaus ja terassin koeajo

Kutsuttiin testiryhmä koeajamaan meidän uudet terassikalusteet grillauksen merkeissä. Oltiin sovittu kuka tuo mitäkin, jotta kustannukset jakautuu reilusti, eikä yhtäkkiä tänne ilmesty sataa makkaraa eikä mitään muuta. Alunperin mietittiin tätä lauantaille, siinä vasta oltaisiinkin oltu perisuomalaisia; grillausta, saunomista ja Euroviisut. Vaihdettiin perjantaille kolmesta syystä 1) parempi sääennuste 2) Suomi ei päässyt viisufinaaliin 3) yhden testiryhmän jäsenen synttärit.



Oli kaikkea oleellista; pihviä, makkaraa, salaattia, varhaisperunaa ja sinappisilliä (se on kesällä ehdoton!), broilerin siipiä ja pekoniin käärittyä aurajuusto- ja tuorejuustotäytteisiä herkkusieniä. Nomnom! Jälkkäriksi oli synttärisankarin toivoma suklaakakku.

Nyt kun ilmat on alkaneet lämmetä, oon antanut Silppurinkin nauttia ulkona tallustelemisesta. Takapihan nurmikolla se onnessaan möngertääkin vähä vähältä eteenpäin minkä syömiseltään ehtii.


We opened the barbeque season by inviting a test group to perform a trial run for our new terrace furniture. Now when the days are getting warmer I've let Shredder to enjoy the outdoors too.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Blogiyhteistyö: Verman

Vierailin Indiedaysin Inspiration day'ssä Vermanin esittelypisteellä ja lähdin mukaan heidän yhteistyökampanjaansa. Verman on suomalainen lääkealan yritys. Mukaani saamassa tuotekassissa olivat seuraavat tuotteet:

  • Nogasin Go, ruoansulatusentsyymi
  • Lactrase Go, laktaasientsyymivalmiste laktoosin pilkkomiseen
  • Melarest, melatoniini lyhentämän nukahtamisaikaa
  • Wonderm Blister Defence, rakonestolaastari


Kaikki Nogasin Go'ta lukuun ottamatta ovat päässeet tarkempaan syyniin, tässä tuloksia.

Lactrase Go
Itselläni ei ole maitotuotteiden kanssa ongelmia, joten pistin laktoosi-intolerantikkoavopuolison koekaniiniksi. Hänen kommentti meni kutakuinkin näin: "Oon mä tota ennenkin kokeillut, kyllä mä tiedän, että se toimii." Viikko Inspiration day'n jälkeen tuli kuitenkin sopiva mahdollisuus kokeilla tätä ristiäisissä. Yhtä tyhjentävästi avopuoliso totesi juhlien jälkeen "Mähän sanoin, että se toimii." :') Mulle ainakin tuli mieleen, että nyt voi huoletta käydä kesällä jätskikiskalla!

Melarest
Oon lahjakas nukkumaan, siis todella loistava sängyssä, helposti voisin nukkua kellon ympäri joka yö, mutta kokeilin tätä muutamat kerrat. Yhdellä tabletilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta nukahtamiseen, mutta unet olivat lennokkaammat. Kahdella tabletilla nukutti kovasti ja unet oli edelleen vauhdikkaat, niitä oli enemmän ja muistin ne paremmin. Testailin tätä myös avopuolisolla, joka tipahti samantien jo yhdestä tabletista ja kuulemma yöllisiin seikkailuihin sillä oli sama vaikutus. Toimivaksi siis todettu. Arki- tai viikonloppukäytössä en tätä tule tarvitsemaan, mutta sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsisi päivärytmiä korjata tai kääntää, esimerkiksi tulevan syksyn Amerikan matkalla tämä tulee olemaan kätsy.

Wonderm Blister Defence
Juhlakenkäkäyttöön tämä ei ole vielä päässyt, koska maiharit for life, mutta metikkökäyttöön joo! Kävin Nuuksiossa tuossa eräs päivä ja eihän mulla mitään hyviä metsäkenkiä ole (no okei, ei kyllä perinteisiä lenkkikenkiäkään), joten näissä tapauksissa oon ennenkin pistänyt maiharit jalkaan ja saapunut kotiin joko kiva rakko kantapäässä pullottamassa tai kantapäät jo valmiiksi rikkihangattuina, ellen ole sattunut muistamaann niihin ennen lähtöä urheiluteippiä pistämään. Nyt laitoin siis ennaltaehkäisevästi Wondermit kantapäihin ja läksin metsään. Lopputulos kotona: ehjät jalat! \o/


Että ihan on kuulkaa asiansa ajavia tuotteita, eikä tarvitse edes juhlatilaisuuksia "juhlienpelastajat"-teemasta huolimatta odottaa, että pääsisivät käyttöön - ihan arkisiin hetkiin sopivat aivan yhtä hyvin, jos tarvetta tulee. Ja nämä kaikkihan on saatavilla apteekista.

Käy kurkistamassa kampanjasivulta muutkin yhteistyöpostaukset. Linkistä löydät myös kilpailun, jossa kertomalla oman suosikkituotteesi voit voittaa postauksessa esiteltyjä tuotteita ja Michael Korsin laukun.

Loppuun vielä making of-hetki; ajattelin tehdä tästä hauskan featuring Silppuri-postauksen, mutta hän ei ollut yhteistyöhaluinen lahjonnasta huolimatta. :')

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mikä itsetunto?

Nyt tulee pitkää ja raskasta tekstiä, josta kappalejako ja kuvat puuttuvat, eikä täällä olekaan ennen nähty näin negatiivissävyistä tai henkilökohtaista tekstiä, mutta piti vain saada tahkottua tämä tänne sen kummemmin asiaa kaunistelematta.

Ihanaa, vihdoin tulee kesä! Ei kun ei sittenkään. Kammoin jo hellekelejä, jolloin ei millään kykenisi olemaan pitkillä lahkeilla tai hihoilla. Oon jo aiemmin kertonut, että oon puolet elämästäni jojoillut painoni kanssa aika rankastikin. Joka kerta, kun saan painoni kuriin, ajattelen, että ehkä tällä kertaa kykenenkin myös painonhallintaan. Ja boom, kohta ollaankin taas jo monia kiloa painavampia. Reilussa puolessatoista vuodessa oon lihonut ihan älyttömiä määriä, vaatekaapista ei löydy enää kovin monia sopivia vaatteita. Blogissakaan näkyy tuskin koskaan enää koko vartalokuvia, monia kertoja vähemmän kuin kaksi kesää sitten. Kuvia saa ottaa kymmeniä ja taas kymmeniä kunnes tulee edes pari, jossa en ole rantautuneen valaan näköinen ja jonka kehtaa julkaista. En oo ollut näin iso kahdeksaan vuoteen. Oon aina rakastanut minihameita, mutta enää en suostu käyttämään muuta kuin polviin asti tai polvien yli ulottuvia hameita. Kammoan ajatustakin hihattomista paidoista, T-paidat vielä menee juuri ja juuri. Käytän joko verkkareita tai löllöjä maastohousuja. Viimeisen kuuden kuukauden aikana ne kerrat, jolloin oon pitänyt tyköistuvaa paitaa, voidaan lukea yhden käden sormilla. Oma koko on hävyttömän paljon päivän aikana mielessä. Oon aina tarvinnut ihan hirmuiset itkupotkuvihaanitseäniraivarit ennen kuin taas ryhdistäydyn, mutta niitä ei ole kuulunut. Ja vaikka kuuluisikin, pari vuotta eteenpäin ja todennäköisesti oon taas samassa tilanteessa. Eikä siinä, yhtälailla normaalipainoisena ja hyvässä kunnossa ollessani koin olevani lihava ja kaveriporukan tytöistä suurin. Ja kun kuitenkin oon ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen koko elämäni, luulisi tähän olevan jo tottunut. Muutamia kertoja tässä reilun 1,5 vuoden aikana oon saanut itseni käymään salilla noin kuukauden verran ja samalla syönyt terveellisemmin ja vähemmän, mutta se on nopeasti lopahtanut. Oon koittanut nyt kesää kohden ajatella, että Suomen kesä on lyhyt, pitäisi osata nauttia siitä, olla ajattelematta sitä miltä näyttäisin esimerkiksi kesämekossa. Ja sitten nään taas hyllyvät allini, suurentuneen vatsan, turvonneet pohkeet ja muhkuraiset reiteni, joita en saa survottua minnekään ihmismäisen näköisesti. Ja millä mä lohdun itseäni? Ruoalla! Millä mä juhlin? Ruoalla! Miksi sitä ihminen stressaa omasta ulkonäöstään näin paljon, kun kuitenkin tietää, ettei ketään muuta kiinnosta? Mulla on kaiken kokoisia ja näköisiä kavereita enkä mä määrittele niiden ihmisarvoja koon mukaan. Eikä nekään mun. Ja silti oon yhä useammin ulos lähtiessäni miettinyt, että mihinköhän kaapuun sonnustautuisin ja keitäköhän on paikalla. Että jos on joku, joka ei ole nähnyt mua aikoihin, se aivan varmasti huomaa kuinka valtavasti oon lihonut ja alkaa siitä jonkun kanssa supisemaan. Suoraan sanottuna vihaan kaulasta alaspäin kaikkea itsessäni lukuun ottamatta hassun pientä kengänkokoani, joka tosin sekin näyttää naurettavalta, kun jalat on muuten hervottoman kokoiset. Pidän hiuksistani ja kasvoistani. Mulla on asiat hyvin; oon terve, läheiset ihmiset ovat terveitä (mikä ei ole itsestäänselvyys: viime vuonna isä sairastui syöpään ja selvisi siitä, tänä vuonna saman tempun teki poikaystävä), mulla on vakituinen työpaikka, pitkäaikainen parisuhde ihanan ihmisen kanssa, asutaan kauniissa omistusasunnossa ja mulla on hassut eläimet, jotka saa mut hymyilemään, sama vaikutus on hyvillä ystävillä. Joten häh, miten joku paino voi vaikuttaa näin masentavasti ihmiseen? Aikuiseen jalat maassa olevaan suht fiksuun ihmiseen. Kysyn vaan. Ensimmäisen maailman ongelmia. /end of rant

perjantai 22. toukokuuta 2015

"Why is this in my closet" theme party

Viisi kaveria on jo useamman vuoden pitänyt yhteissynttärit keväisin. Nyt ne venähti toukokuulle, koska yksi sankari oli Kanadassa vaihdossa. Ja pitikö taas avata suunsa, häh: ehdotin Katille, että joku vuosi teemana voisi olla why is this in my closet. Yhteistuumin äänestivät sen tämän vuoden teemaksi.



Heitän kierrätykseen kerran-pari vuodessa vanhoja vaatteita, viimeksi muuton yhteydessä, joten sillä tavalla vähän heikolta näytti, ettei mitään täysin karmeeta löytynyt perusverkkareita ja teini-iästä matkassa kulkenutta vaalenpunaista ja turkoosia toppia lukuun ottamatta. Joten kävin siskon vaatekaapilla! Sillä kun on sellaisia ns. normaalin ihmisen vaatteita. Otin häneltä muovipussillisen kaikkea ällöttävän kirkasta, värikästä, kukikasta ja karvaista mukaan.


Päädyin sinivihreään hameeseen ja läpikuultavaan kukka/perhospaitaan. Ihan voittaja olisi ollut karvaliivi, mutten lopulta kehdannut ottaa sitä mukaan. Oli meinaan niin törkeän näköinen. :') Pistin yksityiskohdatkin kuntoon: hiuksiin kukkakorun, korviin isot rinkulat, kaulaan hempeän vaaleanpunaisen korun, ranteeseen sinisiä rannekoruja, huuliin vaaleanpunaista sävyä. Ne löytyivät omasta takaa.


Bileet pidettiin keskustan Basessa, joka aika monelle kavereista on muutenkin vakkaripaikka. Meille oli varattuna Jallukellari. Oli kuulkaa kauhean näköisiä vaatekappaleita, mutta kukaan ei kyllä pärjännyt mun Eetulleni. Joku saattaisi väittää puolueelliseksi, mutta höpöhöpö; hän meni ja voitti pukukilpailun. Sanoin jo juhlissa, että sä oot jo käytännössä voittanut. Itse kilpailu meni niin, että asuista otettiin kuvat, ne julkaistiin myöhemmin eventin fb-sivuilla ja eniten tykkäyksiä saanut voitti. Miten näillä muka ei voisi voittaa: punainen Koff-lippis, camoliivi, panosvyö, Suomi-paita, tuulipuvun housut hyvin ylös vedettynä, villasukat lahkeiden päällä ja crocsit. Yrittipä se vielä saada hiuksiinsakin takatukkavibaa. Ja kaikki löytyi omasta kaapista. Olen niin ylpeä! :')

Kuvat seuraavilta tahoilta: minä, Kati, Kaisla.


Five of my friends had a joint birthday party like every spring, this year's theme was "why is this in my closet". I don't own anything too horrible because I once or twice a year donate old clothes to charity. So I went to raid my sister's closet and took a bag of everything bright, colourful and furry with me.

Finally of the terrible clothes I chose a light blue flowery dress and a shirt with flowers and butterflies. Dear god... A fake fur vest would of been a winner, but I didn't have the nerve to wear it.

The guests were dreadful and the cake ugliest I have ever seen. So the theme was a success! I was so, ermhh, ecstatic of my boyfriend's glorious outfit: a red beer cap, combat vest, bullet belt, Finland-T-shirt, shell suit trousers pulled reeeally up, woolen stockings and Crocs. Dear god why... But he did win the costume competition with it!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Terrace - ready for summer

Muutettiin tähän kämppään viime marraskuussa ja joulukuun tupareihin mennessä kaikki muu oli kondiksessa terassia lukuun ottamatta. Myöhästyttiin viimosimmistakin kesäkalusteiden varaston tyhjennyksistä ja jäätiin odottelemaan kevättä. Huhtikuussa postimies alkoi kantaa kotiin kesäkalustemainoksia ja eräs kaunis päivä kierrettiin vaikka kuinka monet huonekaluliikkeet läpi ja löydettiinkin täydellinen ulkosohvaryhmä Askosta kolmasosa hinnasta alennettuna. Samantien ei sitä lähdetty ostamaan, mutta tiedettiin kyllä, että se oli siinä.

Eräs asukas oli muuttamassa talvella tästä meidän rivarista kerrostaloasuntoon ja tarjosi meille hyvään hintaan vanhoja ulkokalusteitaan, joita ei enää tarvitsisi. Häneltä ostettiin pöytä ja neljä tuolia sekä grilli.



Viime perjantaina kävin vanhempien suosiollisella avustuksella (ja eritoten peräkärryllä) noutamassa Askosta sohvan, viereisestä Jyskistä hain pari isoa kukkaruukkua ja mukaan tarttui extemporena pari nättiä lyhtyä.

Pari juttua vielä uupui. Alkuviikosta käytiin Eetun kanssa ostamassa ruukkuihin kukat ja sohvalle pari sisustustyynyä. Eetu haaveili riippukeinusta jo vanhassa kämpässä, mutta ei sinne millään olis semmoista saanut mahtumaan taikka fiksusti aseteltua. En odottanut riippukeinua mitenkään erityisesti (eli siis ollenkaan) ja ensimmäinen ajatus olikin, kun sen kasattuna terassilla näin, että oh my god it's hidious. Puolen päivän päästä olin jo suopeamalla mielin. Kyllä vähän väriä tarvitaan ja täytyy kyllä myöntää, että siinä yllättäen onkin ihan älyttömän mukava kiikkua.

Oon jotenkin ihan fiiliksissä jo odottamassa, että saan pitkin kesää kutsua tänne porukkaa grillaamaan! Ja piti sohvan olla siitäkin syystä tarpeeksi iso, että voin suoristaa itseni siihen lämpiminä päivinä lukemaan hyvää kirjaa.



We moved here last November and everything was ready when we had our house warming party a month later. Everything except the terrace. Last month the postman started bringing summer furniture advertisement and one day me and Eetu visited thiiiis many furniture stores and found the perfect couch for outside. Lastly I bought decorative pillows, two big flowerpots and of course the flowers to them despite of the fact that I always tend to get the plants killed no matter how I try to nourish them.  Our neighbour sold us the grill, table and four chairs when he moved here to a smaller place. I'm already excited about inviting friends over throughout the summer and having barbeque parties. ^^

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Ropecon '15 (Merida cosplay)

Vielä viime viikolla en ollut päättänyt mennäkö Ropeconiin ollenkaan, ja jos menen, menenkö ihan sisälle asti vai jättäytyäkö pihalle moikkailemaan kavereita. Viikkoa ennen tapahtumaa Katin kanssa sovittiin menevämme yhdessä sään mukaan. Hänen kysymykseensä do we dress up vastasin ei. Varttia myöhemmin olin Merida-obsession vallassa. Mutta mistä ihmeestä viikossa saisin repäistyä keskiaikaisen tummansinisen/sinivihreän mekon, jousipyssyn ja jousikotelon? Googlettelin, kyselin, pistin päivityksiä.



Lainasin Suvilta mekon ja paidan (kiitti ihan hurrrjasti, olis muuten levähtäny reisille koko homma), Eetu kävi hakemassa käyttööni omat jousimiesvermeensä (on aikoinaan harrastanut jousiammuntaa) ja löysin ehkä maailman siisteimmän paikan Keravalta: Artistiasun. "Artistiasu suunnittelee, hankkii tai valmistaa sekä vuokraa asun kuin asun niin yksityisen kuin ammatikseenkin esiintyvän tilaisuuteen.

" Sähköpostiin vastattiin nopeasti, jonka jälkeen soitin ja varasin ajan sovitukseen parin tunnin päähän. Siellä mua odotti kymmenkunta valmiiksi esille otetettua mahdollisesti sopivaa mekkoa, jousipyssy ja jousikotelo. Oli ihan uskomaton mesta, sieltä löytyi vaikka mitä! Jos joku väittää, että Artistiasun työntekijöillä on maailman siistein työpaikka, uskon! Mukaan lähti jousipyssy, -kotelo ja varmuuden vuoksi vielä leninkikin.



Eetun, Suvin ja Artistiasun avustuksella sain Meridan kasaan. Hiuksille ei onneksi tarvinnut mitään tehdä, saatika pistää peruukkia päähän, kieputtelin vain ihan hivenen kosteat hiukset mininutturoille yöksi. Parempi olisi kyllä ollut turvautua vanhaan konstiin, jonka lopputuloksen tietääkin (pikkuletit), mutta kun ei. Seuraavana aamuna nutturoita purkaessani naama kalpeni, kun lopputulos oli takkuinen sekasikiö, jossa osa hiuksista oli tiheää kikkaraa, osa kepeää lainetta. Saakeli. Siinä vaiheessa oli enää turha yrittää mitään muuta kuin hätäistä korjausliikettä. Hirvittää jo valmiiksi se hetki, kun joudun tätä alkaa setvimään...

Meridahan ei meikkiä käytä, mutta minä lainasin tarkoitukseen sopivia meikkejä siskoltani ja tuputtelin niitä naamaani seuraavanlaisesti: normaaliin tapaan meikkivoide, valokynä ja ripsari ja ei niin normaaliin tapaan kulmiin oranssia luomiväriä ja siihen vähän ruskeaa kulmaväriä päälle, luomille vaaleita ja ruskeita sävyjä, huuliin ihan hennosti sävyttävää punaa. Valmis.





Rivarimmehan on täynnä normaaleja aikuisia ihmisiä, tuskin ketään yhtä nuoria kuin me, ja tietysti heti oven avatessani naapuri ajaa pihalle. Kyllä se vähän katseli siinä, että mitä täällä tapahtuu. Ajoin siskon kautta ("tuu tähän autolle, en kehtaa nousta täältä pois") ja yhden jälkeen olin parkkeerannut autoni Otaniemeen ja sipsuttelin Dipoliin. Päätin mennä joka tapauksessa ihan sisälle saakka. Pari tuntia ehdin seikkailla edes takas ja törmäillä kavereihin kunnes ne ainoat henkilöt saapuivat, joiden kanssa varsinaisesti olin treffit sopinut.

Seuralaisena mulla oli siis virallisesti Kati, vaikka hengasin siellä tusinan muunkin tutun kanssa. Kati oli Black widow ja hänen aviomies ninjaili. Kaaaauheesti kaikkia upeita asuja näkyi, mutta niinhän siellä aina. En ollut ennen tuolla cossannut ja oli tosi hauskaa, kun ihmiset tunnistivat hahmon ja pyysivät saada ottaa kuvia. Tosin ainakin puolet mun asusta innostuneita oli pikkutyttöjä, mutta silti!



Ohjelmaakin oli! Älä helevata... Kävin katsomassa tanssiharjoituksia, pukugaalaa ja Unreality-kuoroa. Viimonen oli suosikkini: sieltä tuli musiikkia Hobitista, Sormusten herrasta, Potterista, Game of Thronesista, Xenasta, Skyrimistä ja lopuksi Pokemonia! Aika kova. Kaubamajalla kävin moikkaamassa Jamesia. Jos joltakin on mennyt ohi niin oon lainannut naamani hänen Flame Princess-hahmolleen. Suunnitelmissa oli käydä kuuntelemassa All the mistakes we made-paneeli, mutta mulla loppui puhti ja puoli kasin jälkeen läksin kotiin. Käytiin vielä illalla Eetun kanssa kaupassa, halusin mennä sinne asussani, en halunnut ottaa sitä pois! Verrattuna aamun "en kehtaa nousta autosta pois"-tilanteeseen oli melkoinen takinkääntö tapahtunut. Vaihdoin kyllä normaalit vaatteet, toi yks ei kehdannut muuten lähteä mun kanssa ihmisten ilmoille. :')


"Ropecon, the largest non-commercial roleplaying festival in Europe, takes place from 15th to 17th of May in Otaniemi, Espoo. The festival attracts over 3500 visitors interested in roleplaying, card games, miniatures, board games, LARPs. Ropecon is not only about playing or gaming, but the event also has a plethora of lectures and workshops with a wide variety of interesting topics."

That's where I spent my Saturday. Taking pictures of awesome costumes, watching dance rehersal and a costume gala, listening to a nerd choir and generally just wandering through the festival area.

A week before the event I decided to go there and suddenly a Merida obsession took over me. Shamelessly I took advantage of a costume rental place (the bow and the arrows), a friend of mine (the gown and the shirt) and my boyfriend (the arrow holster) and got Merida together in no time!

torstai 14. toukokuuta 2015

Hanami - kirsikankukkajuhla

"Hanami (花見, japaniksi ”kukkien katseleminen”) on vuoden tärkein juhla Japanissa."




Roihuvuoren kirsikkapuistossa järjestettiin helatorstaina hanami. Ensimmäinen juhla järjestettiin vuonna 2008, minä kuulin tästä tästä tällaisesta toiminnasta vasta viime keväänä ja nyt osallistuin itsekin. Otin Hannan mukaani ja lähdettiin pikniköimään ja ihmettelemään dem pretty trees.



Olin jotenkin odottanut pienempää tapahtumaa, mutta siellähän oli väkeä vaikka kuinka! Sää meinasi vähän kiukkuilla, kuulin, että siellä olisi raekuurikin ollut ennen meidän saapumista, mutta onneksi meidän kolme tuntia puistoilua olivat kovin miellyttävät.



Ohjelmassa oli tanssi-, rumpu-, laulu- ja budoesityksiä, mutta meitä lähinnä kiinnosti pukukilpailu: hanamissa pyöri kolme "pukuagenttia", jotka jokainen pyysivät kilpailuun mukaan viittä henkilöä. Oli japanilaista katumuotia ja hahmoja peleistä ja lehdistä ja mitä kaikkea. Siinä vaiheessa, kun sade lopulta alkoi olla tosiasia, lähdettiin pakoon. Oli tosi mukava, erilainen ja hauska tapahtuma, ens vuonna uudestaan!



A hanami (traditional Japanese costum of enjoying the cherry tree's blossoming) was thrown on Ascension day at Roihuvuori's cherry tree park. I took a friend with me to admire the trees, have a picnic and watch the costume competition.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Sivupalkin päivitys - Blog upgrade

Lisäilin tuohon sivupalkkiin oikealle tulevia tapahtumia, joihin oon osallistumassa. Päivittelen sitä aina, kun eteen tulee jotain ihmisten ilmoille lähtemisen arvoista. Stalkkaaminen on nyt tehty superhelpoksi! Toisena juttuna on kuva tämän talouden höpönassuista. ^^

Koska kuvattomat postaukset on meh, on alla ajankohtaisesti Ropecon-kuvia vuodelta 2011. Oon useamman vuoden käynyt siinä ulkopuolella hengaamassa, mutta kuvamateriaali on aika olematonta... Viime vuonna ostin ekaa kertaa lipun ja niin aion tehdä tänäkin vuonna. Onko ketään muita tulossa viikonloppuna Otaniemeen?


I added two things to the sidebar on the right; upcoming events I'm attending to and a picture of  the super cute creatures living with me. ♥ I didn't want to make a post without pictures so the pics are from Ropecon 2011 since Ropecon is held this weekend and I'm going there. :)

maanantai 11. toukokuuta 2015

Viime viikko + suunnitelmia loppuviikoksi

Viime viikko oli täynnä pientä räpeltelyä, muutamia ideoita ja kesän miettimistä. Oli äitienpäivä, kaverin tuparit ja kävin pitkästä aikaa keikalla.

Kaikenlaista pientä juhlan tynkää on ohjelmassa lähiaikoina, mikä tarkoittaa korttien askartelua. Kävin täydentämässä askartelutarvikevarastoani Sinellissä, jonne meni tällä kertaa vain reilu kymppi. Kun taas vertaa ostoksia ennen joulukorttien tekoa, jolloin sain kulumaan yli 70e... Selittelen tätä sillä, etten ollut käynyt Sinellissä ainakaan vuosikymmeneen ja Tiimarinkin lopetettua saatoin ehkä vähän seota tavaran paljoudesta, niin paljon kaikkia ihania pieniä juttuja!

Ehdin jo pari kuukautta odotella lomatoivekyselyitä ja viime viikolla viimein saatiin alkaa esittämään toiveita. Kaksi viikkoa siitä meni samantien lokakuun Amerikan matkaan, mutta tahdon kuitenkin kuukauden pituisen kesäloman, joten pitää hieman palkatontakin anoa. Olettaen, että toiveet menee läpi.


Perjantaina kävin kaverin tupareissa, hyvin mahtui +30 ihmistä kahteen huoneeseen. Tästä lähdettiin Nosturiin keikalle, otin auton täyteen kyytiläisiä ja muillakin kyydeillä oli vielä ihmisiä saapumassa. Jos nyt oikein muistan, olin viimeksi ollut keikalla helmikuussa katsomassa Don Huonoja. Ei ole oikein ollut mitään kiinnostavaa. Nyt Nosturissa oli MyGrainin jäähyväiskeikka. Onhan sekin ihan jees, mutta ensisijaisesti lähdin katsomaan Profane Omenia. Muuta tapahtunutta: kävin keikan alettua hakemassa narikoilta kaveria, kun eräs tyttö lähestyi mua, että hän lukee mun blogia. Oli muuten vasta toinen kerta näiden lähemmäs neljän blogia pitämäni vuoden aikana, kun näin tapahtuu. Vaihdettiin siinä nopeasti muutamat lauseet ennen kuin riensin takaisin keikalle, mutta tulipa hyvä mieli!

Fb-päivitystä eiliseltä: "Äiti, tuo oma henkilökohtainen yhden naisen ilmainen konsultointifirmani, saa tänään palkaksi muutakin kuin kiitosta. Leivoin suklaakakun ja käyn vielä metikössä hakemassa valkovuokkoja suunnatessani Huhmariin. En oo ihan varma minkä ikäisenä pitäisi itsenäistyä ja olla soittamatta äidille aina ongelmatilanteen ilmetessä.... Nevöööör!"

Käytiin siis siskon kanssa porukoilla. Sisko hoiti pääruoan, minä jälkkärin. Samalla hoidin autonkin kesäkuntoon; imuroin ja jynssäsin sisätilat ja puunasin ikkunat.

Tämä viikko tulee olemaan mukavan tapahtuma- ja ihmistäyteinen; helatorstaina pikniköin Roihuvuoressa Hanami-tapahtumassa, perjantaina on kavereiden yhteissynttärit (samaan aikaan olisi myös blogimiitti, mikä jää tämän takia välistä), lauantaina menen Ropeconiin. Tajusin vasta viime viikolla, että kappas, Ropecon. Jospa sitä sitten sinne. Yleensähän se järjestetään heinäkuussa, mutta nyt aikaistivat sitä parilla kuulla, jotta ehtisivät pitämään Ropeconin viimeistä kertaa Dipolissa ennen sen menoa remppaan. Ihan normikuteissa alunperin ajattelin Ropeconiin meneväni, mutta yhtäkkiä sain lauantaina idean ja nyt yritän viikossa saada puvun jostain räävittyä kasaan. Toivottavasti onnistuu, tästä on ehtinyt muodostua oikein päähänpinttymä ja petyn, jos suunnitelma lässähtää kasaan. :P


Last week I made some cards for near future parties (house warming, birthdays etc), expressed summer holiday wishes to my employer, participated in a friend's house warming party and after that went to a gig; MyGrain and Profane Omen was playing in Nosturi. Yesterday was mother's day, so my and my sister went to our parents place. Sister took care of the main course, I had baked a chocolate cheese cake.

This week there's some fun events coming up; Hanami on Thursday, five friends joint birthday party on Friday and Ropecon on Saturday. Wohoo! \o/

perjantai 8. toukokuuta 2015

Ei kuivuman merkkejä

Tänään tuli täyteen tasan 300 päivää alkoholitta. Taustalla ei ole alkoholismia, raskautta, haasteita tai muutakaan sellaista. Muutoinkin olen tosi nirso nesteiden osalta. Miten tässä nyt näin on käynyt? Tämä postaus on omistettu juomiselle. Kuvissa on ironinen, muttei kovin hankala, haaste: löydä alkoholi.

Limu: Join kaikkia mahdollisia limuja päivittäin 15 ikävuoteen asti. Sitten yhtäkkiä vaan ei enää maistunutkaan. Itse asiassa alkoi maistua pahalta. Lopetin melkein seinään limujen litkimisen. Tän 13 vuoden aikana oon pari kertaa hörpännyt Fantaa (nenää nyrpistäen), jos ei ole muutakaan ollut lähettyvillä ja johonkin teinivuosien drinkintynkään oon heitellyt sitä sekaan.  Ainoa, mikä tuo lähes vilunväreet, on Cokis/Pepsi. Niihin en koskis nykyään pitkällä tikullakaan. Ihan tajuttoman kauheen makuista ja hajuista litkua, eikä se värikään ole mikään janonherättelijä. Yksi poikkeus kuitenkin on, jota tulee pari kertaa vuodessa juotua: Herra Hakkarainen-vadelmalimonadi.


Kahvi ja tee: Kummatkin ovat olleet aina epämiellyttävän makuisia. Yksi kesä yritin olla aikuinen ja opetella juomaan kahvia, tämä tosin tapahtui ollessani kymmenen ikävuoden tienoilla. Viimeksi maistoin useamman vuoden tauon jälkeen kumpaistakin (vietnamilainen kahvi, intialainen chai) MadCook-tapahtumassa lokakuussa 2012. Hyi. Oon kuitenkin sen verran aamuvirkku, ettei mun onneksi ole koskaan täytynyt harkita aamujeni aloittamista kahvilla. Ei vaan... Ei.  Kamalata myrkkyä. Vieraana oon tosi vaikea ja hävettääkin välillä, kun ensin tarjotaan kahvia, "ei kiitos", sitten teetä, "ei kiitos", kolmanneksi limua, "ei kiitos" ja vasta sitten tulee mehuehdotus, "jee! joo!"

Alkoholi: No niin, tähän pahaan, pahaan asiaan. Ensimmäiset kokemukset asian suhteen olivat 13-vuotiaana. Siihen se sitten jäikin 3-4 vuodeksi. Tämän touhun uudelleen aloitettuani se oli luokkaa kerta/kk. Montaakaan kertaa en siis ehtinyt juomaan ennen ensimmäistä seurustelusuhdettani, jonka alettua 4/2004 alkoholin kanssa läträäminen vähitellen muodostui lähes viikottaiseksi rutiiniksi. Sitä se oli sitten sen kolme vuotta. Eron jälkeinen vuosi ennen seuraavaa pariutumista olikin melkoista haipakkaa. Join joka ikinen viikonloppu sekä perjantaina että lauantaina. Niihin aikoihin otti paikkansa myös pisin putkeni: neljä päivää. Kyllä tärisytti. Jälkikäteen sitä touhua miettiessä välillä ihan hävettää. Turhaa juomista ja turhan paljon juomista. Alkoholin käyttö oli viikonloppuisin pakollista, muita vaihtoehtoja ei edes mietitty, ja rahanmenokin oli sen mukaista. Niin säälittävää toimintaa. Osan tästä läträämisestä pistän antisosiaalisuuteni ja ujouteni piikkiin. Kesäisin puistoon mennessä piti yksi ottaa jo bussissa, koska jännitti nähdä ihmisiä ja pelkäsin, että istun ihan tuppisuuna. Toisaalta voidaan miettiä, että olin tuolloin 20-21-vuotias ja sen ikäisenä kuuluu asiaan hölmöillä hölmöilyt pois alta. Mielsin oman toimintani kuinka tyhmäksi tahansa näin vanhempana, en silti mitään muuttaisi. Se teki musta tällaisen ja siitä johtuen olen nyt tässä missä olen.


Nykyisen seurustelusuhteeni (alkaen 8/2008) aikana juominen on koko ajan vähentynyt vähenemistään. Tahattomia tipattomia alkoi tulla 2010 (tähän väliin mainitsen, että muutamat kerrat pidin joskus aiempina vuosina sitä tarkoituksellista tipatonta tammikuuta) ja koko ajan ovat juomisvälit kasvaneet. Noudatan periaatetta "vain tarpeeksi spesiaaleissa tilanteissa". Esimerkiksi viime vuonna tämän kategorian alle lukeutuivat Nummirock, kesämöksäbileet ja VarjoTuska.

Näitä asioita arvostan juomattomuustilanteessani:
-raha ei katoa kurkusta alas
-yöunet eivät kärsi
-kaikki pysyy muistissa
-oma käytös pysyy kontrollissa
-krapulattomat aamut
-morkkisvapaat aamut
-vaivaton kulkeminen joka paikkaan autolla
-ei tarvitse pyydellä anteeksi seuraavana päivänä keneltäkään jos on jotain sattunut sössimään


Aikoinaan sain kommentin: "Voishan sitä koittaa joskus juoda sivistyneesti, ei tartte aina olla joka shitfaced tai vesiselvä." Mutku. Alkoholia käytän vain juopumistarkoituksiin. En käy yhdellä tai juo saunakaljaa tai ota ruokailun yhteydessä lasia punaviiniä tai mitään muutakaan vastaavaa siitä syystä, että alkoholijuomat on pahoja. Mieluummin juon jotain, mistä nautinkin, ja mikä todennäköisesti on halvempaa. Kaikki alkoholi jää aina kakkoseksi esimerkiksi mehulle tai vedelle.

Kyllä mun nirsous hyvin näkyy näissä alkoholijuomissakin. Katsahdus alkoholihistoriaan:
-ensimmäiset pari vuotta Gin lemon
-seuraavat pari vuotta 7,5-volttinen Gin-lonkero
-vuosi ylimakeita siidereitä, lähinnä Rekorderlig Mansikka-Lime
-monen monta vuotta jo Somersby

Aina on joku yksi ainoa hyvä juoma löytynyt ja sitä oon käyttänyt niin kauan, kunnes se on muuttunut pahaksi. Esimerkiksi tuon lonkeron hajua en voi enää sietää.


Sitten perinteisiin ärsyttäviin kommentteihin, kun oon selvinpäin jossain, onneksi nää on kuitenkin melkeinpä kokonaan jäänyt jo parin vuoden taakse. Kommentit, että oot tylsä ja mikset juo ja joisit nyt ja entä jos tarjoon ja oot hauskempi kännissä. Varsinkin eka ja vika osaa ärsyttää. Jos selväpäinen Marjut ei kelpaa, niin voit jatkaa matkaa, ole hyvä. Jos jonkun kaverisuhteen ylläpitämiseen alkoholi on välttämätön, niin se suhde saa mennä. Ja vielä yksi, joka kommentti saa sapen myös kiehumaan, vaikka ei minuun niin edes liity: että tipaton tammikuu on vain niitä varten, joilla on alkoholin kanssa ongelma. Ja samaan hengenvetoon väitetään, että voisivat pitää milloin tahansa itse kuukauden tauon, eivät vain halua. Tuskin muistavat edes, milloin edellinen tipaton viikko on ollut. Murrrr! Suomalainen juomiskulttuuri nyt vaan ikävä kyllä sattuu olemaan tätä tämmöstä...

Kyllä mä edelleenkin yhtälailla viinankittaamistapahtumissa käyn, kotibileissä ja baareissa, eikä mua haittaa, että muut juo. Täten muita ei pitäisi haitata mun juomattomuuteni. Onneksi nykyään on harvassa ne kerrat, että jotakuta haittaisikaan. Korkeintaan joku, joka ei mua niin tunne, saattaa yllättyä, mutta ei mitenkään pahalla.


Jos en olisi halunnut tehdä romaanipostausta, olisin vain sanonut, että tykkään itsestäni ja elämästäni enemmän näin. En kuitenkaan ala täysin absolutistiksi, voihan sitä välillä, jos sattuu siltä tuntumaan. Onneksi harvemmin tuntuu. Itse asiassa muistan milloin teki viimeksi mieli juoda! Joulukuussa meidän tupareissa. Mutta ei ollut tarpeeksi spesiaali tapahtuma. :')

No mitä minä juon?
Vettä. Kaikkialle kannan puolen litran vesipulloa mukanani. Välillä mehutiivisteitä. Jos oikein itseäni hemmottelen, ostan BonAqua Villivadelmaa tai Herra Hakkarainen-limonadia.


Todennäköisesti jäi useasta asiasta höpöttämättä, kun tätä tekstiä niin tohkeissani tahkoin, mutta olkoot. Huomatkaa myös, että puhun tässä itsestäni, omasta juomisestani ja omista kokemuksistani, joten on tarpeetonta luulla, että katson nenänvartta pitkin Sinua sen takia, että käytät alkoholia. Turhaa on myös elämänvalintojeni vähätteleminen tai kyseenalaistaminen. Eiks je? :) Mut musta olis kiva kuulla teidänkin suhteesta alkoholiin ja kokemuksista sen käytön aloittamisen ja/tai lopettamisen kanssa! Ihanaa viikonloppua itse kullekin!


It's been exactly 300 days since I last used alcohol. There's no alcoholism, pregnancy, some challenge or anything else like that behind this. It seems that in Finland you need a proper reason to not to drink or you are just plain weird. Here the alcohol culture is... just... Well, you drink. A lot. And that's normal.

I'm really picky when it comes to different kind of drinks and beverages. I'm a hard guest: "Coffee?" "No, thank you." "Tee?" "No, thanks." "Soft drink?" "Krrhm, ermh, no..." "Juice? "Yes, yeyeee!" I usually only drink water or juice, but mainly on the above I talk about alcohol.

My first experience was when I was 13. That was all for the next 3-4 years. When I started it again, I drank about once a month or less. At 17 I started dating the first time. After that the drinking slowly turned in to a every weekend sort of thing. We broke up when I was 20 and the next year as a young but of age single girl I was pretty much out of control. I drank every single weekend on Friday aaaand on Saturday. Every week for a year. It was a must, not an option, and the money I spent to it... It was a stupid, reckless time with poor decision making, but necessary; I needed to get it out of my system and without that period of my life, I wouldn't now be where I am.

So. Then. I was 21 when I started dating again (8/2008). I'm with that same person still. ♥ Since that the drinking decreased little by little. There was longer and longer times that I did not drink, it seemed less fun to me, and the last about three years I've drank only a couple of times a year. "I drink only on special enough cases." For example last year it was Nummirock, summer cabin party and Tuska.

Things I appreciate when not using alcohol: the money doesn't go down my throat, I get a decent good night sleep, I remember everything, my behavior doesn't change, no hangovers and I can visit many place per night by driving.

And then the usual super annoying things people say to someone who's not drinking: you are boring, why aren't you drinking, you should drink, what if I buy drinks to you, you are funnier when you are drunk. And so on and so on. You have to make do with the sober Marjut or no Marjut at all. If a friendship needs alcohol to work, that's some crappy friendship.

I still go to partys and bars like I use to. I just don't drink. I don't have a problem having drunken people around me so they shouldn't be bothered about me either. Fortunately me not drinking has been going on long enough that people have gotten use to it and I really, reaaally rarely have to listen to inconsiderate comments about it. Yey. :) I make it seem like I'm the only one this way. :P But of course that is not the case. A few other friends in our circle of friends have had enough of beeing drunk every weekend. Slowly but steadily I will have them aaaaall with me, bwahahahah!

TL:DR: I seldom use alcohol, because I like myself and my life better without it. No matter what the Finnish drinking culture is. Still, I am no absolutist and I do drink couple of times a year. That way it stays fun.

Ps. All the pics has a cider in them, yes, I know.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Blogiyhteistyö: RFSU

Parin viikon takaisessa Inspiration Day'ssä sain kutsun osallistua Indiedaysin ja RFSU:n, sekä Carmexin blogikampanjaan. RFSU:n esittelypisteeltä mukaani saamassa tuotekassissa olivat seuraavat tuotteet:

  • Easy Shavin' sheivausgeeli
  • Nice n'Cool after shave-geeli
  • Smooth Shavin' shaveri (ylimääräinen lahja, ei RFSU:n tuote)
  • Hair Helper, estää ihokarvojen sisäänpäin kasvua
  • Sense Me Caring Massage Glide-hierontageeli, jota voi käyttää myös liukuvoiteena
  • Carmex Classic-huulivoide


Easy Shavin'
Intiimialueen sheivaukseen soveltuva geeli, mutta käy muuallekin keholle. En koskaan aiemmin sheivatessa ollut kokenut tarvitsevani tai kokeillutkaan mitään ylimääräisiä aineita. En näe tälle oikein mitään funktiota omassa käytössä ainakaan, ilman geeliä on kätevempää ja nopeampaa hoitaa sheivaus. Jäi kertakokeiluksi.

Nice n'Cool
Ihon viilentämiseen ja rauhoittamiseen sheivauksen jälkeen. Olipa kivan tuntuinen ja mukavan, mutta samalla tarpeeksi miedon tuoksuinen! Läträsin tätä bikinirajojen lisäksi säärillekin, joista tuli iiiihanan tuntuiset. Tää testatuista tuotteista näistä mun suosikki. Jatkoon!

Hair Helper
Estää ihokarvojen kasvun sisäänpäin. Tätä en pääse tämän enempää arvioimaan vielä näin aikaisessa vaiheessa testauksen alkamisen jälkeen - "käytä säännöllisesti ihokarvojen poiston jälkeen ja niiden välillä".

Sense Me Caring Massage Glide
Hierontageeli, joka sopii myös liukuvoiteeksi. Kokeiltiin nyt kuitenkin vain ensiksi mainittuun tarkoitukseen. Miten loistava tekosyy pistää avopuoliso hieromaan. Ja toisinpäinkin on tietysti testattu. Liukuu nääääin hyvin. Hetken aikaa. Aika nopeasti alkoi liuku loppumaan, mutta pidin siitä itse asiassa silloin enemmän. Ei luiskahdellut niin pahasti ja sai paremmin otteen pitämään. Kokeilimme sekä pienellä että vähän suuremmallakin voidemäärällä. Kyllä tää kaappiin jää odottamaan niitä hetkiä, kun saan toisen huijattua hieromaan itseäni.

Carmex Classic
Huulivoide, joka tuntui ja tuoksui samalta kuin Vicks-voide. Siis se, jota äitisi hieroi rintaasi, kun olit pienenä kipeä ja tukkoinen. Ei hei, ei. Ei tuntunut kivalta huulissa. Perinteiset neutraalit huulivoiteet mulle, kiitos. Olin jo pistämässä purkkia laatikon taaimmaiseksi kunnes luin, että sitä voi käyttää muuhunkin: rakkoihin, haavaumiin, kuiville ihoalueille ja hyönteisten pistoihin. No johan on monitoimiaine! Hyvä kesätuote, saattaa jopa loppua syksyyn mennessä. Pitääkin roudata mökille tämä. Ja samaan hengenvetoon mainitsen, että RFSU on Carmexin maahantuoja, ei valmistaja.


Yhteenvetona ylläolevista (intiimi)sheivaustuotteista sanoisin, etteivät ne välttämättömiä ole sellaiselle henkilölle, jonka iho ei helposti ärsyynny, mutta herkkäihoisen kannattaa kokeilla. Ja onhan tietysti ihan ihmisestä kiinni; jos vaikka tykkää tehdä itselleen hemmottelusuihkuhetkiä erilaisilla tuotteilla niin ostoslistaan vaan! Terv. suihkusta löytyy paria eri pesunestettä, kuorintaa, color maskia, jalkaraspi, sheiveri, saunatuoksu etc etc, eikä varmasti kaikki ole must-tuotteita. Ja kaikista testatuista tuotteista on pakko sanoa, että joka ikinen tuoksui uskomattoman hyvältä!

Lisää tietoa RFSU:n tuotteista voit käydä katsomassa täällä:
http://www.rfsu.se/fi/Suomi/Produkter/

Osa RFSU:n tuotteista oli mulle jo entuudestaankin tuttuja, viimeisin ostos on kuukauden-parin takaa. Ja RFSU:han on paljon muutankin kuin intiimituotteita, se on seksuaalikasvatusta, klinikoita, koulutusta ja tiedotusta ympäri maailmaa. Kannattaa käydä tutustumassa heidän sivuihin! Toivottavasti postaus oli tavalla tai toisella hyödyllinen. :)