maanantai 30. marraskuuta 2015

Viimeinen vuoro-aistikauhuesitys

"Teatteri Tuike toteuttaa tänä syksynä aistikauhuesityksen Viimeinen vuoro. Yleisö kokee moniaistillisen esityksen side silmillään. Viimeinen vuoro-esityksessä illan viimeinen metro lähtee matkaan katsojat mukanaan. Pian tavallinen metromatka kuitenkin muuttuu kauhujen näyttämöksi, kun yliluonnolliset voimat valtaavat vaunun. Toivoa nopeasta ulospääsystä ei ole."

Oon edelliset esityskaudet missannut - mun tietooni tullessaan esitykset ovat olleet jo loppuunmyytyjä. Nyt Maija pelasti ja infosi mua uusista näytöksistä ajoissa ja varattiin liput viime lauantaille.

Esitykseen myytiin kahta lajia lippuja: pelkääjän paikkoja ja HC-paikkoja, molemmat maksoivat saman verran eli 20e. Pelkääjän paikalla henkilökohtaiseen tilaan ei kajottu, HC-paikalla "katsojaan" saatetaan koskea. Jos musta olisi ollut kiinni, olisin ottanut pelkääjän paikalle lipun, mutta Maija suostutteli HC-lippuun, koska maksoivat saman verran ja esityksestä oli saatava kaikki mahdollinen irti.

Lauantaina siis ajeltiin Teatteri Tuikkeen tiloihin Helsinkiin, pistettiin siteet silmille ja hypättiin metron viimeiseen vuoroon. Silmälaput laitettiin silmille jo ennen "metroon" menemistä ja meidät ohjattiin kädestä pitäen paikoilleen. Illuusiota ei siis rikottu heti alussa tilan näkemisellä. Oli parempi kuin olin ajatellut - äänillä ja tuoksuilla pääsi pitkälle. Ja niillä kosketuksilla, yhyy... Tosin sain yleensä heads upin, kun takanani HC-paikalla istuva nainen kiljahti joka kerta, kun häntä koskettiin. :P Myönnän, että välillä pelotti sen verran, että piti avata silmät, jotta näki vähän valoja ja varjoja silmälappujen alanurkasta. Pääsin takaisin niihin realiteetteihin, ettei tässä ole mitään hätää. Viimeisen vuoron saa helposti pilattua muille, joten en paljasta tässä sen enempää juonesta tai milloin ja miten HC-paikkalainen sai lipulleen vastinetta. Esitys kesti tunnin ja tykkäsin siitä kovasti, oli niin erilainen kuin mitkään muut teatteriesitykset, joissa olen ollut. Joutui ihan eri tavalla kokemaan ja olemaan mukana. Suosittelen!

Ensi torstaina ja perjantaina on kauden viimeiset näytökset (3.12. klo 19.00, 3.12. klo 21.00, 4.12. klo 19.00, 4.12. klo 21.00), hopihopi jos kiinnostuit! :)

torstai 26. marraskuuta 2015

Ammatinvalinta

Lukuun ottamatta pikku-Marjutin tuulesta temmattuja "haluan isona oopperalaulajaksi/kampaajaksi"-haaveita, ei mulla oikein ollut toiveammattia. Peruskoulun jälkeen jatkoin kauppikseen sen tuntuessa fiksuimmalta vaihtoehdolta.

Merkonomiksi valmistumisen jälkeen olin 1,5 vuotta suurimman osan ajasta työttömänä paria lyhyttä varasto-/apulais-/sijaisuusjaksoa. Ollessani HYKSillä osastonsihteerin apulaisena, kuulin ensimmäistä kertaa tekstinkäsittelijän työstä. Se kuulosti samantien omalta. Tekstinkäsittelijän työssä puretaan lääkäreiden saneluita (poliklinikkakäyntejä, lähetteitä, kirjeitä, todistuksia etc).

Kolmannella hakukerralla pääsin HYKSiin haastatteluun ja sain paikan puolen vuoden sijaisuuteen 3/2007. Jes! Teoriassa työ vaikutti juuri sellaiselta, josta pitäisin. Ja käytännössäkin se oli sitä. Sai rauhassa tehdä töitä koneella lähes kokonaan sosiaalisten kontaktien ulkopuolella vaikka huoneessa olikin muita työntekijöitä. Sijaisuuden loputtua vaihdoin lennosta paikkaa saman sairaanhoitopiirin toiseen sairaalaan. Naistenklinikalta syöpätaudeille. HYKS-urani kesti 4v 4kk.

Erinäisten työpaikalla tapahtuneiden ja tulevien muutosten vuoksi lähdin kokeilemaan miten työ sujuu yksityisellä puolella. Samaa hommaa, eri työnantaja. Ja saman verran, 4v 4kk, olen nyt täälläkin ollut, mutta minnekään en ole siirtymässä. Viime vuonna tapahtui työnantajan vaihtumisen jälkeen suurin muutos näinä yli kahdeksana vuotena tekstinkäsittelijänä - aloitin tekemään etätöitä. Homma muuttui vieläkin mukavammaksi!


Olen kuullut, että "miten pystyt tekemään töitä kotona, itse en saisi mitään aikaiseksi" ja "mä en pystyisi olemaan noin itsenäisessä työssä, kaipaan ihmiskontakteja", mutta nämä ovat niin yksilöllisiä asioita. :) Esimerkiksi asiakaspalvelutyö tuntuisi minusta painajaiselta. Tai esimiesasemassa oleminen. Hui!

Mutta toisaalta moni on ollut multa kuultuaan tästä työstä hyvinkin kiinnostunut ja minun kauttani on jopa työllistyttykin - joskus olen pistänyt facebookiin linkkiä työnhakusivuille, että meillä tarvitaan porukkaa ja kuinkakohan moneen työhakemukseen olen antanut luvan pistää mut suosittelijana.

Ei tämä tietysti mikään kutsumus tai haaveammatti ole, mutta pidän tästä suuresti, tätä saa tehdä itsenäisesti, saa olla rauhassa, päivät menevät nopeasti, on mahdollisuus tehdä etänä, on liukuva työaika, eikä aamulla harmita herätä töihin. Tauoilla ehtii tehdä kotitöitä tai voi vaikka pistää pitkäkseen omalle vuoteelle ja lukea kirjaa. Musta tuntuu, että aika kauan saisin etsiskellä toista ammattia, jossa olisi näin monia muhun vetoavia plussapuolia. :)

maanantai 23. marraskuuta 2015

Frankfurt & Bad Homburg 19.-22.11.2015

Torstai: Frankfurt Major, Römberberg, Eiserner steg, Main Tower

Kello herätti 04.30 ja täti tuli meitä viideltä hakemaan. Puoli kuudelta oltiin kentällä ja check-in ja turvatarkastus sujui nopeesti ilman jonoja. Jälkimmäisessä nuori miestyöntekijä kyseli oonko ollut metrorundilla ja oliko mun nimi Marjut. Tunnisti mut kuvista ja meillä oli yhteisiä kavereita.

Meillä oli tunti aikaa kulutettavana ennen boardingin alkua. Käytiin taxfreessä ostamassa juomista ja aloitin uudestaan Kuokkamummon lukemisen. Kone lähti 7.05. Luin vielä koneessakin ihan hetken knnes saatiin aamiaiscroissantit syödäksemme heti lähdön jälkeen. Loppuajan torkahtelinkin. Perillä oltiin 8.55.


Meidän kaksi syytä lähteä Frankfurtiin oli Saksassa vaihdossa oleva Hanna sekä Dota2-pelitapahtuma Frankfurt Major. Hanna oli meitä kentällä vastassa. Otetttiin juna Frankfurtiin (vain 10 min matka) ja käveltiin päärautatieasemalta hotellille ~200 m. Olin valinnut hotellin, jossa oli aamupala included ja josta oli kävelymatka messuhallille. Hotellia varatessa en tiennyt, että Frankfurtissa oli oma punaisten lyhtyjen alueensa, saatika, että meidän hotelli on sillä alueella. Oh well.

Käytiin nopeesti hoitamassa check-in ja heittämässä kamat huoneeseen. Samantien lähdettiin kävelemään (vain vähän kiertoteitä, kun ensikertalaisina oltiin hetken hukassa) Festhallelle, jossa Frankfurt Major järjestettiin. Paikallinen messukeskusalue. Alunperin piti lähteä ensimmäiseksi kiertämään Frankfurtia ja vasta iltapäivästä Festhallelle, mutta Eetu tahtoi nähdä OG:n pelaavan, joten näin tehtiin. Heti kun päästiin halliin sisään, tuli mies kysymään voiko meitä kuvata, tiedä sitten mihin koosteeseen sekin pätkä tuli. Huomattiin kyllä myöhemmin, että siellä eritoten kaikkia porukoita, joissa oli nainen, käytiin kuvaamassa. Katseltiin peliä ja käytiin välillä ihmettelemässä signing sessionsissa [A]lliancen ruotsalaispoikia.


Parin tunnin päästä jatkettiin junalla nähtävyyksien luokse. Eli vanhankaupungin keskusaukiolle Römerillä, jossa oli raatihuonetta ja kirkkoa. En saanut hyviä kuvia, koska aukiolle oltiin juuri kasaamassa seuraavalla viikolla aukeavaa joulutoria. Nälkä oli tässä vaiheessa hirmuinen, joten mentiin ihan siinä Römerillä olevaan perinteiseltä vaikuttavaan ravintolaan. Tässä, kuten muissakin käymissämme ravintoloissa, ruoka oli halpaa ja annokset valtavia.





Seuraavaksi lyllerrettiin Eiserner steg-sillalle, joka oli ihan vieressä. Lukkoja sillalle on alkanut ilmestyä vasta viime vuosina. Samalla sai kuvaa kaupungistakin, hurja kontrasti vanhojen talojen ja takana kurkottelevien pilvenpiirtäjien välissä.







Käveltiin Main-joen vartta kohti Main toweria, jota etsiessä meni tovi. Ei ollut opasteita, vain pieni huomaamaton nimi ikkunassa. Siellä kun noita pilvenpiirtäjiä oli useampia, hyvin harvassa Euroopan kaupungissa on. Main towerin 200 metrin korkeudella olevalle näköalatasanteelle pääsi 6,50 eurolla. Tuuli ihan jumalattomasti, mutta ainakin oli hyvät näkymät.





Etsittiin kahvila, jotta seuralaiseni saivat kofeiiniannoksena. Hyvästeltiin Hanna, kipastiin nopeasti hotellilla ja palattiin katsomaan Dotaa ja OG:ta. Neljä kertaa eli kaikki päivän pelit päättyivät niin, että se joukkue hävisi, jonka puolella istuttiin. Jinxed!

Jäätiin vielä pelin jälkeen hetkeksi paikalle ihmettelemään, mikä olikin hyvä veto, koska Eetu näki uudestaan suosikkicastaajansa Tobiwanin ja sai sen kanssa yhteiskuvan (edellisellä kerralla Eetu jäätyi ja Tobiwan ehti häippästä). Sitten mulla olikin siinä hihittelevä ja onnellinen fanipoika. Vaikkei toi Dota mua kiinnostakaan, on se kauheen kiva nähdä Eetu intopiukeena jännittämässä ja huutamassa yleisön joukossa.




Käveltiin takaisin hotellille juna-aseman kautta, haettiin matkan varrelta dönerit mukaan ja tultiin hotellile. Syötiin ja katseltiin tabletilta Burying the Exää. Kävin nukkumaan klo 21.30, mutta olikin ollut semmoinen 18 tunnin aktiivinen päivä. Aikaeroa Suomeen verrattuna oli -1h.


Perjantai: Bad Homburg,  Frankfurt Major, Speak easy

Heräsin 7.45 ja hoidin aamutoimet. Herätys oli kasilta, mutta viimeistään piti nousta 8.30. Käytiin hotellin aamupalalla, jossa tunnistin yhden poikaporukan edellispäivältä Festhallelta. Ne olivat niin usein nousseet ja  menneet edestakas hakemaan kaljaa.

Hetki ehdittiin olemaan vielä huoneessa ennen kuin lähdettiin juna-asemalle. Ostettiin päiväliput ja lähdettiin Bad Homburgiin, jonne oli 20 min junamatka. Siinä kaupungissa Hanna on vaihdossa. Siellä se oli meitä asemalla vastassa. Bad Homburgia en ollut pahemmin googletellut kotona ja miettinyt mitä kaikkea pitää nähdä, jätin kaupungin esittelyn Hannalle. Nähtiin pari kirkkoa, joissa käytiin sisällä, linna, ostoskatu, yleistä kaupunginkuvaa ja torni, jossa poltettiin aikoinaan noitia. Tosin kotona tutkin asiaa tarkemmin ja torniin vangittiin 1603-1656 noitavainojen uhreja ennen teloitusta, eikä torni ollut alkuperäinen vaan kopio alkuperäisestä, mutta oli tuokin jo 110 vuotta vanha.


Illuminati confirmed!



Näin pienen Little Finland-nimisen liikkeen ja halusin mennä selvittämään puhutaanko siellä Suomea. Puhuttiin. Hanna oli monta kertaa kulkenut liikkeen ohi, muttei koskaan käynyt sisällä ja nyt se oli ihan mind blown, kun siellä sai Suomikontaktia ja myynnissä oli muun muassa Fazerin suklaita (vietiinkin Hannalle Fazerin sinistä tuliaisiksi). Höpöteltiin myyjän kanssa pitkät pätkät ja meidän lähtiessä se vielä tyrkkäsi jokaiselle karkkipussit mukaan. Käytiin vielä pullakahveilla jossain kahvilassa ja kohta oltiinkin keretty kiertelemään Bad Homburgia kolme tuntia.





Lähdettiin takaisin Frankfurtiin, Hanna tuli mukana. Käytiin tyhjentämässä laukut hotellille (Festhallelle ei saanut ottaa mukaan ruokaa eikä juomaa) ja jatkettiin sporalla messukeskukseen katsomaan EG vs Team Secret. Eetu sanoi, että nyt on kyllä autenttinen Dota-kokemus, kun viereen istahti venäläismies huutamaan venäjäksi. Siis suoraa huutoa lähes koko ajan paitsi ne kerrat kun puhui meille venäjää, vaikka sanottiin, ettei sitä puhuta. Että kuulemma sama se on pelatessa. Vaihdettiin paikkaa ja jätettiin Kirill yksin huutamaan. Nimen verran sain selvää sen höpinöistä. Ja että "I love ruskiy vodka". Lauloi se Tsingis Khaniakin yksinkertaisin lyriikoin: "Moscow, Moscow, Mooo-oooscow!"



Pelin jälkeen Eetu meni signing sessionsiin jonottamaan Tobiwanin (sama, jonka kanssa sai edellispäivänä yhteiskuvan) nimmaria. Eetu teki vihkoseen sille pienen tehtävän, sai veikkailla kuka voittaa finaalin ja millä tuloksin. Me Hannan kanssa odoteltiin sivussa, otettiin kuvia ja vastailtiin joidenkin yliopistopoikien monen sivun mittaiseen kyselyyn. Cossaajiakin oli paikalla ja heille oli varattu erillinen pukuhuone. Cossaajia näki pitkin viikkoa ja Festhallea, mutta oli niillä oma taukionsa signing sessions-alueella, jos halusi heidät kaikki nähdä samalla kertaa ja ottaa kuvia.




Sitten syömään. Mentiin sporalla hotellia kohti ja jäätiin pois kohdassa, jossa oltiin aiemmin nähty useampia ravintoloita. Päädyttiin irkkupubiin syömään hampurilaiset. Soittolista luuppasi ja Flogging Mollyä tuli ainakin neljä kertaa.  Taas oli halvat ateriat ja iso koko. Käveltiin kioskin kautta hotellille, jossa kävin suihkussa ja pistin itseni baarikuntoon, meikkailtiin Hannan kanssa Eetun odotellessa ja juodessa kaljaa.

Respa tilasi meille taksin ja sitä odotellessamme juteltiin juuri Festhallelta tulleille parille aasialaispojalle. Eetua kiinnosti tulokset. Taksi vei meidät Speak easyyn eli paikalliseen hevibaariin, jossa oli muutamat Hannan koulukaverit. Baarissa sai tupakoida sisällä, mikä sai mun silmät ärsyyntymään ja vuotamaan, eikä täten happikaan ollut kummoinen. Muutenkin väsytti ja... ei ahdistanut, mutta oli vähän awkward olo tuntemattomien ihmisten seurassa, joillaa oli selkeästi omat juttunsa ja puhuivatkin puolet ajasta saksaa. Tosin puhuttiin mekin paljon suomea, että sinänsä... Oltiin baarissa 21.30-00.30. Lähdettiin samalla, kun muutkin aloittivat kotimatkansa. Otettiin taksi takaisin hotellille. Katsottiin hetki Louis C.K.:ta tabletilta ja käytiin ennen kahta nukkumaan.


Lauantai: Frankfurt Major-finaalipäivä, Bad Homburg

Mentiin ysin jälkeen aamupalalle, siellä oli pari pöytää Dota-ihmisiä. Huoneessa torkahtelin vielä vähäsen, olin ihan silmät killissä lyhyiden yöunien jälkeen. 11.30 aikoihin oltiin jälleen Festhallella. Tai siinä ulkona jonossa. Major-tapahtuma oli maanantaista lauantaihin ja lauantai oli finaalipäivä ja näin ollen myös ainoa maksullinen päivä. Liput oltiin ostettu jo ennakkoon. Varmaankin joku 40min jonotettiin ennen kuin päästiin pelejä katsomaan, jolloin OG vs EG matsissa oli jo toinen peli käynnissä. Nyt ei siis ollut kuin vain tuo ja finaalipeli, mutta jälkimmäinen on paras viidestä, kun muut pelit ovat olleet paras kolmesta. Ajattelin, että pitkälle iltapäivään/alkuiltaan mennee kuitenkin. Ja menikin. Finaalissa oli Team Secret (Eetu osti niiden paidan) ja OG, molemmat Eetun suosikkitiimejä, joten sille oli ihan sama kumpi voittaa. OG voitti 3-1 ja päästiin lähtemään Festhallelta about 19.40. Mulla meni ihan hyvin aika, vaikka vähän epäilinkin asiaa. Olin ottanut kirjan mukaan, mutten edes lukenut sitä paljoa. Dota-tilanteeni koheni matkan aikana "en ymmärrä mitään" -> "ymmärrän vähän jotain ja kykenen seuraamaa peliä joten kuten".




Käytiin hotellilla, Eetu kävi nopeesti suihkussa, otettiin Hannan edellisiltana hotellille jättämät kamat mukaan ja lähdettiin uudestaan Bad Homburgiin, jonne saavuttiin 21.15. Hanna oli siellä päässä jälleen odottelemassa. Käveltiin (bussit eivät kulkeneet Bad Homburgissa viikonloppuna, koska ööö jotainjotain) Schreinerei Pfeiffer-ravintolaan, jossa Hanna halusi ehdottomasti meitä käyttää. Edellispäivänä ei oltu voitu siellä käydä, koska se avautui vasta 17.30. Otin Hannan suositteleman juustopastapannun ja otettiin kaikki lettujälkkärit. Johonkin pöytään vietiin "metri kaljaa" eli pitkula tarjotin täynnä tuoppeja. Huhhuh. :D Sen enempää ei Bad Homburgin iltaelämää ihmetelty kellon ollessa jo vaikka mitä ja lähdettiin paluumatkalle syömisen jälkeen. Hotellilla oltiin ~00.15.



Sunnuntai: Kotiinpaluu

Herätys oli ysiltä ja käytiin viimeisellä hotelliaamupalalla. Hanna tuli hotellille kymmeneltä vaikkei se ehtisikään meitä kuin hetken näkemään. Yhdeltätoista lähdettiin rautatieasemalle, jossa Hanna meidät 11.30 hyvästeli meidän lähtiessä junalla lentokentälle.

Ennen boardingia käytiin ostamassa paninit ja pullat/croissantit ja naatiskeltiin niitä odotellessa. Pääsin lentokentän wifillä ekaa kertaa internetasioiden ääreenkin sitten torstaiaamun ja Helsinki-Vantaan lentokentän wifin.

Koneen noustua iskin korvatulpat korvaan, asettelin niskatyynyn mukavasti ja nukuinkin koko matkan. Ei päästy Eetun kanssa vierekkäisille paikoilla, höh. Heräsin vasta about 20min ennen laskua. Kentällä oltiin 17.10 ja täti oli meitä hakemassa.

Sinne meni tän vuoden kolmas ulkomaanreissu, oli kivaa! Ihan erilainen matka kuin yleensä, koska Frankfurtissa ei ollut paljoa nähtävää, joten en sitä muutoin olisi matkakohteeksi valinnut, en ollut ennen käynyt tuollaisessa isossa pelitapahtumassa (tai pelitapahtumissa ylipäätänsäkään) ja luotin jollekin toiselle suunnittelun eli Bad Homburgin jätin Hannalle. Siskon kanssa reissaillessa tulee helposti 12h yöunet, täällä jäi vähäisiksi. Minneköhän sitä seuraavaksi... Varmaankin pääsiäiseksi keksin jotain.




Last Thursday to Sunday I was in Frankfurt and Bad Homburg, Germany. Never thought to visit Germany besides Berlin (went there 2008), but when Eetu asked me if we should go see our friend Hanna (she's there there as an exchange student) and watch some Dota (Frankfurt Major-tournament) I said why not.

Three days on a row we went to Festhalle to watch Dota and everyday we met Hanna. We went to see a couple of attractions in Frankfurt and Hanna showed us Bad Homburg, that's where she lives this exchange time. Food was cheap and plenty, so was beer though I didn't taste any. Eetu was a happy little fanboy watching and cheering his favourite teams (OG and Team Secret) and getting an autograph and a picture with his number 1 Dota caster Tobiwan. I myself do not play Dota, but my situation improved during the trip from "I don't get it, I don't get anything" to "oooh I get some things and I'm able to follow the game somewhat."

Funny thing... At the time I booked our hotel, I was not aware that Frankfurt had their own red light district. So of course the hotel was located in the middle of it. Oh well. Knowing that it was a bad neighborhood we just were more cautios, that's all.

A very different kind of trip that I'm use to. There was not that many things to see in Frankfurt, I had never been to a gaming event like that before and this was the first time I didn't plan everything all by myself - I let Hanna introduce Bad Homburg to us.

No more trips to abroad planned, but I'll probably think of something for Easter holidays.:)

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Lottovoitto

Usein lottoa ostaessaan päästää itsensä kuvittelemaan, että entä jos. Ja sitten sunnuntaina tarkistaa, että jahas, ei sittenkään. Euron voittojen lisäksi (tosin niitäkin tulee todella harvoin) oon kerran voittanut enemmän, julmasti sillä ensimmäisellä kerralla kun ikinä lottosin, jotta varmasti tuntuisi siltä, että hei, tässähän voittaakin. Olin jo silloin Eetun kanssa yhdessä ja sen piti kädestä pitäen opettaa miten lotto toimii. Voitin 50e. Lottoan muutamalla rivillä keskimäärin kerran kuussa. Joskus kahdesti, joskus en ollenkaan. Valehtelematta täytyy tunnustaa, että yleensä ne "nyt lotossa jättipotti"-mainokset saa liikkeelle.


Mutta entä jos? Leikitään, että voittaisin useamman miljoonan.

  • Maksaisin asuntolainan. Tää olis muutenkin ihan eka juttu summasta riippumatta. Lyhentäisin niin paljon kuin voisin tai maksaisin kokonaan pois. Jossain vaiheessa ostaisin omakotitalon, mutta se on joka tapauksessa hamassa tulevaisuudessa suunnitteilla.
  • Budjetoisin loppuelämäni. Kuulostipa tosi tylsältä... Mutta. Ei siis niin, että kaikki sileeksi ensimmäisen 5-10 vuoden aikana vaan niin, että vielä vanhana mummonakin voin elää muullakin kuin makaronilla samalla kun mietin vanhoja hyviä aikoja. Olen sen verran pihi muutenkin, että uskoisin tämän onnistuvan helposti.
  • Lopettaisin työt. Ainakin väliaikaisesti. Jos vaikka ainakin 50 vuotta olisi vielä eloa edessä, kyllä aika jossain vaiheessa kävisi pitkäksi ilman töitä. Osa-aikaisuus alkaisi varmasti vaikuttaa hyvältä. Tai jonkinlainen vapaaehtoistyö.
  • Tekisin myös perheestä rikkaan. Lahjaverot hnnggh...
  • Matkustelisin. Tosin sitäkin teen jo nyt aina kun aikaa ja rahaa riittää. Nimim. Huomenna Frankfurtiin.

Enkä kertoisi asiasta kenellekään perheen ja avopuolison lisäksi. Koittaisin elää mahdollisimman matalalla profiililla. Jalat maassa. Kuvittelisin näiden olevan aika perushaaveita. Vai? Mistä siellä haaveillaan, jos raha ei olisi este? :)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Haluatko joulukortin?

Perinteinen joulua edeltävä ajan ja rahan katoaminen Sinelliin. Tällä kertaa meni vain yksi tunteroinen ja yksi setelilappunen. Ja illasta hävisi kolme tuntia jonnekin liiman, paperin ja saksien sekaan. Vielä neljäsosa korteista on työn alla, jatkan jonain toisena päivänä.

Mutta. Tuli tuossa kaiken askartelutarvikekaaoksen keskellä mieleen, että voisin myös muutamille lukijoille (ensisijaisesti lukijalistalla oleville höpönassuille) tehdä kortit. Mikään ei piristä niin kuin kortti laskujen ja mainoksien seassa! Kommentoithan alle nimesi ja osoitteesi, jos haluat joulukortin. Jos osoitteen julkistaminen tuntuu liian pelottavalta, mainitse lisäksi, ettet halua kommenttia julkaistavan kaikkien nähtäville. Tällöin otan vain itselleni osoitteen talteen. Mikäli sattuisi käymään niin, että kommentteja tulisi hirmuinen määrä (kymmenestä ylöspäin tjsp), teen niitä oman jaksamisen, ajan ja välineiden riittävyyden mukaan. Toivottavasti kaikki halukkaat kuitenkin saavat kortin! :) Kortit lähtevät postiin viimeistään 14.12., jolloin ne ehtivät ennen joulua perille.

torstai 12. marraskuuta 2015

Lemmikkitoiveita ja allergiaa

Oon antamassa periksi Eetun kissatoiveille. Tähän asti oon aina sanonut 'ei' kahdesta syystä, joista ensimmäinen on toiminut hyvänä tekosyynä/oikeana syynä: 1) Oon allerginen. 2) En oo koskaan kuulunut kissaihmisiin.

Mutta koska olen allerginen, on ainoa mahdollisuus testata niitä mukavähemmän allergisoivia kissoja, joita on muutamaa laatua. Tässä vaiheessa mietteissä on siperiankissa. Jossain vaiheessa käynen testaamassa itseni siperiankissojen kasvattajalla. Mutta jos ei niin ei. Jos sattuu onnistumaan, ei kissaa tule meille ennen Tuutikin kupsahtamista. Ei kissaa ja hamsua samaan talouteen. Ja olen jo valmiiksi tähdentänyt, että se olisi sitten Eetun kissa, se saa hoitaa ja ruokkia ja käyttää lääkärillä ja ottaa vakuutuksen. Sillä on kokemustakin, perheellänsä oli Pekka-kissa, mutta sen Sipoon metsien kuninkuuspäivät loppuivat kolmisen vuotta sitten.


Mutta tämä on vielä aivan vaiheessa. Vaikka tästä kerronkin täällä ja tätä on mietitty ja käyn testauttamassa itseni, jotenkin oon tosi skeptinen sen suhteen, että onnistuisi. Sen verran allerginen olen. Oireita alkaa ilmestyä jo vartissa. Aivastelua ja nenän vuotamista. Pidemmässä altistumisessa hengenahdistusta. Terveydenhoidossa julkisella puolella ei saa siedätyshoitoa vain sen takia, että allergikko haluaa lemmikin, eikä oikein innosta ajatus maksaa yksityisen sektorin palveluista, siedätyshoito kun on kuitenkin about kolmen vuoden homma. Myöskään 15-20 vuoden päivittäin antihistamiinin käyttö ei ole varsinaisesti houkutteleva ajatus. Varsinkaan, kun se ei edes tunnu oikein auttavan.

Onko teillä kokemuksia lemmikistä allergikkokotiin?

Nykyisille lemmikeille kuuluu hyvää. Tuutikki on edelleen maailman söpöin pikkuinen pallero ja Silppuri vihaa vieläkin kaikkea paitsi nukkumista ja ruokaa. Mitä tulee näiden kuvien ottamiseen, Tuutikki ei meinannut pysyä aloillaan, ei niin ollenkaan, ja Silppurikin yritti lähinnä syödä kameraa.


We are thinking of getting a cat. Which means Eetu has been wanting a cat for ages and I'm starting to cave in. The problem is that I'm allergic. There are some hypoallergic breeds, but people react differently to them. At some point I'm planning to go to see a breeder and have myself exposed to (siberian) cats to see what happens. If we are going to get a cat some day, it's after Tuutikki has passed away. Too risky to have a hamster and a cat in the same household.

Pet update: Tuutikki is still the cutest little fur ball ever and Silppuri continues hating everything but sleeping and eating.