perjantai 17. kesäkuuta 2016

Luontoseikkailu Lohjalla

Kaikki lähti siitä, kun Hanna kyseli jo keväällä mua mukaan (ja kuskiksi) Lohjalle katsomaan puuta. Such classic Hanna. Ja kun Lohjalle kerta mennään niin toki pitää Maijaa moikkailla. Viime viikon Askolan kirnuretken jälkeen Maija infosi, että on sitä Lohjalla paljon muutakin kuin yksi tammi. Kuten Torholan luola ja Talvian hiidenkirnut. Kaikki käy. Lohjaseikkailu!

Keskiviikkona Hanna tuli mun luokse vähän ennen kuin lopetin työt ja saatuani päivän näpyttelyt näpyteltyä lähdettiin samantien Lohjalle. Otettiin Maija dogensa kanssa kyytiin ja suunnattiin ihan ensiksi sille alkuperäiselle kohteelle eli Paavolan tammelle.

Suomen kauneimmaksi puuksi tituleerattu Paavolan tammi sijaitsee Paavolan kylässä Lohjansaaressa.
Se on 400-500 vuotta vanha, ympärysmitaltaan 472 cm ja nousi suosituksi retkeilykohteeksi, kun Retkipaikka-sivusto esitteli kohteen ja onpa tammi Retkipaikka-kirjankin kannessa. Suomessa on suurempiakin tammia, mutta joku taika tässä ilmeisesti on. Jätettiin auto Saaren koulun parkkikselle ja lähdettiin talsimaan ~400 metriä luontopolkua tammelle. Oli hieno puu juu, kiva oma aukio sillä siinä, mutta mun ihastusta latisti ihan tosi paljon se ympäristö. Harvennettu kuusikko ympärillä oli tosi ruman ja karun näköinen ja maa täysin kuivaa ja elotonta. Harvennusta oltiin tehty, jotta tammi saa mahdollisimman paljon tarvitsemaansa auringonvaloa. Muutoin metsä oli luontopolun osalta kaunis.






Jatkoimme matkaa. Paavolan tammi oli täysin eri suunnassa kuin muut kohteet, joten auto oli pakollinen. Kipaisimme tässä välissä Virkkalassa syömässä kesän ekat jätskikiskajätskit.

Seuraava kohde oli Torholan luola. Polkua ei tarvinnut kävellä kuin pari sataa metriä kohteeseen (ja etsiä siitä matkalta samalla kätkö). Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola (noin 32 m pitkä ja enimmillään 12 m korkea). Se sijaitsee Lohjanjärven rannalla Karkalinniemessä. Luolassa on kolme osaa: eteinen, sali ja kellari. Onneksi on tuo eräjormapoikaystävä olemassa, hänen välineistöstään lainasin reissuun otsalampun ja fikkarin. Eteisestä pudottauduttiin saliin, jossa jo ekstravalo oli tarpeen. Ihmiset olivat taantuneet luolamiesten tasolle ja tehneet luolamaalauksia, jälkiä näkyi myös poltetuista kynttilöistä. Käytiin peremmälle ja koitettiin etsiä sitä 1,5 metrin ahdasta pudotusta, josta matka jatkuisi ryömimällä kellariin. Ei oltu ihan varmoja mistä kohtaa piti mennä, kerran jo johonkin pudottauduinkin, hieman ahdisti ja sain vaatteet, kädet ja jalat aivan likaisiksi, mutta kellariin ei enää osattu eikä viitsitty jatkaa. Paremmilla varustuksilla ehkä joskus uudestaan. Retkipaikka on tästäkin tehnyt jutun ja heillä oli mukanaan valon lisäksi haalarit ja kypärä. Etsittiin ulkokautta vielä luolan toinen suu. Kellarista matka olisi jatkunut vielä pari ryömimismetriä ulospäin, jonka jälkeen ulkosuun tukkii lohkare. Lohkareen reunasta pääsi viileää ilmaa ulos.





Vielä kolmas kohde. Talvian hiidenkirnut. Tässäkin oli vain pieni 400 metrin polku parkkikselta kirnuille. Suurempi kirnu oli leveydeltään kolmen metrin luokkaa ja syvyydeltään noin viisi metriä. Vieressä on pieni kirnu, jonka leveys on vajaa puoli metriä ja syvyys muutaman kymmen sentti. Hetken näitä ihmeteltyämme jatkettiin syvemmälle metsään kätköjahtiin.

Monta tuntia saatiin tähän lystiin kulumaan, mutta nyt on kaikennäköisiä uusi jänniä asioita nähty, ja kaikki täysin luonnon itse muokkaamia. Ensitöikseni, kun illalla saavuin takaisin kotiin, kävin suihkussa. Olin yltä päältä likainen. Missäköhän sitä seuraavaksi keksisin seikkailla. ^^


I spent my Wednesday with two of my friends going through some sights that nature itself has made in Lohja. The most beautiful oak in Finland (not the largest though, this one's circumference is 472 cm), the largest limestone cave formation in Finland and the potholes of Talvia.

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. It was. :) Too bad the surrounding area was very dry and not so good looking.

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)