tiistai 7. kesäkuuta 2016

Uusi puhelin

Talvesta lähtien kännykkää on pitänyt ladata pari kertaa viikossa aiemman yhden kerran sijaan. Ärsyttävää! Koska ikää kännykällä on kuusi vuotta, ajattelin olevan fiksumpaa ostaa uusi kännykkä kuin akku. Siis ihanan halpoja kännykät nykyään, upouuden hyvän saa 20-35 eurolla! Pläräilin erinäisiä kännyköitä myyviä nettisivuja, mutta en löytänyt enää nokialaisia simpukkapuhelimia, joten piti kymmenen vuoden jälkeen vaihtaa malli takaisin normaaliin. En varsinaisesti surffaa uusimman teknologian aallonharjalla, mutta tää on ihan hyvä näin. :') Mulle riittää, että pystyn kännykälläni soittamaan ja pistämään viestiä ja siinä on herätyskello ja kalenteri, eikä sitä tarvitse olla koko ajan lataamassa. Muita kriteerejä: oikeat näppäimet, ei kosketusnäyttöä, ehdottomasti ei saa olla älypuhelin.


Tilasin hyvään 28,90 euron hintaan Powerilta Nokia 222:n. Noudin sen Smartpostista lauantaina, mutta en jaksanut pakettia avata ennen eilistä, jolloin otin työn alle edellisen kännykän "siivoamisen" ja kuvien kopioimisen talteen. Tästä siirryin räpläämään uutta kännykkää. Tarvitsen totutteluaikaa, mutta alkutuntumana näppäimet on kauhian pienet, oon unohtanut miten näppäimet lukitaan, kamera on kämänen, eikä kalenteriinkaan mahdu paria sanaa enempää per merkintä. Kauhea määrähän tossa on turhuuksia, mutta niin oli edellisessäkin ja niin on kaikissa, sitä ei voi välttää. Mutta kyllä noi näppäimet mukavilta sormiin tuntuvat, kännykkä on sievä ja kaikki yllä mainitut kriteerit täyttyvät. Toistaiseksi tää tuntuu jotenkin lelulta, niin kevyt ja muovinen. Edellinen Nokia 3710 fold on kuitenkin superior, paras känny mitä mulla on ollut. Ihana simpukkamalli, jossa näyttö ei pääse kulumaan tai naarmuuntumaan. ^^ Jos en uuteen totu, ehkä taivun ja vaan ostan vanhaan puhelimeen uuden akun, toistaiseksi en nimittäin ole vaikuttunut. Nooh, alku on hankalaa. :)


After the winter I've had to charge my phone twice a week instead of the usual one time. Annoying. I figured it would be smarter to just buy a new phone and not a new battery since the phone was six years old. What I wanted in a phone: as long as it has call, text, calender and alarm clock features and actual buttons I'm satisfied. I really don't want a smartphone. So I updated my Nokia 3710 to Nokia 222. It has all the things I wanted, but as I'm now trying to get use to it I'm not yet impressed. :P All in good time.

2 kommenttia:

  1. Itelläkin olisi uuden kännyn osto edessä, mutta kun pitäisi varmaan sitten älypuhelin ostaa. Ehkä minäkin ostan tuollaisen halvan louskun, kun en tarvitse älypuhelinta yhtään mihinkään - miullekin riittää, että puhelimella voi soittaa, laittaa viestin, herätyksen ja tehdä kalenteri- ja muistomerkintöjä. Sellainen pitää olla että sen voi pudottaa parisenkymmentä kertaa lattialle, asvaltille, nurmikolle, hiekalle ja näyttö eikä kännykkä itse mene rikki. Vanha nokialainen on reistaillut vähän väliä, mutta olen sinnitellyt sen kanssa, koska se on muuten hyvä puhelin :) Ennen sitä oli myös simpukkapuhelin, jota rakastin mutta siitä hajosi näyttö (ei haljennut, vaan ihan meni sekasin puhelimen sisäpuolelta) ja aina kun läpän aukaisi, näki puhelimen näytöstä sekunnin ajan kunnes se oli mustana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi noita peruspuhelimia vielä löytyy, mutta tuntuu, ettei niihin enää sillä tavalla panosteta. Koko ajan tästä uudesta löytyy puutteita verrattuna edelliseen. :/

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)