keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kolikon molemmat puolet

Tältä näytän teoriassa: Olen 30-vuotias tekstinkäsittelijä Espoosta. Työskentelen etänä kotoa käsin. Olen seurustellut avopuolisoni kanssa 8 vuotta ja hänen lisäkseen meidän talouteen kuuluu Tuutikki-hamsteri ja Silppuri-kilppari. Geokätköilen, luen paljon ja pidän blogia. Pidän raskaammasta musiikista ja matkustelusta. Kuulun seuraaviin vähemmistöihin: vasenkätisyys, biseksuaalisuus. Olen tatuoitu ja lävistetty mustiin pukeutuva punapää.

Kuulostanpa minä mielenkiintoiselta!

Ja tältä käytännössä: Vietän suurimman osan arkipäivistäni kotona kollareissa ja hiukset sotkuisina, ainoa face-to-face-kontakti päivän tai useamman aikana saattaa avopuolison lisäksi olla kaupan kassa. Töistä selvittyäni kulutan aikaa kirjojen, leffojen, sarjojen, imgurin ja päiväunien parissa. Viihdyn omissa oloissa. En dokaa. Kaverit on kuitenkin tärkeitä ja niitä on ihana nähdä. Jätän kuitenkin usein illat lyhyeen, koska tykkään mennä aikaisin nukkumaan. Siisti koti on tosi jees, samoin aikaiset herätykset.

Boooriiiing...


Toisaalta oon todella aikuinen: on vakkariduuni, pitkäaikainen parisuhde, auto, rivitaloasunto ja asuntolaina. Maksan laskut ajallaan, osaan tehdä ruokaa, pidän kodin siistinä ja laitan joka palkasta mahdollisimman paljon rahaa säästötilille.

Ja toisaalta tuntuu, että oon ihan lapsi vielä: soitan ongelmien ilmetessä äidille (tai iskälle, jos kyse on autoasioista), kiukkuan jos en saa tahtoani läpi tai jos häviän pelissä. Kaikki pitää tapahtua heti eikä kohta. Oon hellyydenkipeä ja kaipaan ajoittain paljon huomiota.

Välillä ihastelen, että oonpa nätti. Seuraavana päivänä oon sitä mieltä, että hyi kauhee, enkä kehtaa lähteä ulos kotoa. Välillä oon ihan hyvä näin ja hetken päästä näen itseni yhtä leveänä kuin pitkänä. Suurimmaksi osaksi oon tyytyväisenä kotona erakoitumassa ja aina välillä tulee niitä kohtauksia, että ei nyt hyvä ihme, mitä jos pistäisi ensimmästä kertaa useampaan viikkoon meikkiä naamaan ja lähtisi ihmisten ilmoille kavereita näkemään.


Mutta kenellekään tuskin tuli yllätyksenä, ettei elämä ole mustavalkoista ja ihmiset ovat paradoksaalisia kummajaisia. Mulle on aikoinaan sanottu, että "Sä oot kivoin ja vaikein nainen, jonka tunnen." Väitän kasvaneeni noista vuosista kuitenkin enemmän kivaksi ja vähemmän vaikeaksi. ^^

4 kommenttia:

  1. Oletko siis kokonaan lopettanut alkon käytön? Vai käytätkö noin suunnilleen 2 kertaa vuodessa alkoa? Eniveis, propsit siitä! Ja sun blogia on kiva lukea =) 5/5.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos. :) En ole lopettanut kokonaan, otan hyvin harvakseltaan. Sellaiseen toimintaan saattaa olla tarpeeksi spesiaali tapahtuma kerran tai kahdesti vuodessa.

      Poista
  2. Hihii..hauska postaus! ♡ Samaistun niin moneen juttuun.. Pakko tehdä niitä monia adulting-jutskuja, mutta sit taas on semmonen ihme pikkuhihhuli. :P
    Oot kyl onnekas kun on vakiduuni! Mun unelmiin kuuluu vakiduuni et sais asuntolainan ja sen oman asunnon (tai sit lottovoiton :'D )

    ~ Frillycakes ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin sitä lottovoittoa odotellessa... Miten ihmismieli onkin niin helposti huijattavissa, että kun se lottokupunki on ostettuna, alkaa ajattelemaan, että kyllähän se sieltä tulee, pakkohan sen on tulla. Jollekin se menee ni miksei mulle! :D

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena. Kiitos viestistäsi! :)